perjantai 3. tammikuuta 2014

Pikkuhiljaa kohti parempia treenejä

Heips,

Ensimmäinen päivä tänä vuonna Elviksellä oli vapaata. Viime vuonna nimittäin kävi niin, että uudenvuoden yötä seuraavana iltapäivänä olin maastoilemassa Elviksen kanssa, kun joku keksi tulla ampumaan ylijääneitä raketteja piiloon metsään. Ei ollu kauheen hauskaa, vaikka yllättävän rauhallisesti Elvis sen silloin otti.

Tänään 3.1. kävin maastoilemassa, sillä tarkoitus on mennä kentällä noin joka toinen päivä. Näin ei toivottavasti päästä ruostumaan, mutta Elvis ei myöskään kyllästy kenttäreeniin. Kävin samaa metsätien pätkää edestakaisin ensin ravilla, sitten laukalla ja lopuksi taas ravaten. Ensimmäisen ravikierroksen puolivälissä uskaltauduin kuitenkin laskeutumaan varovasti jyrkän mäen, joka johtaa pellolle ja polulle syvemmälle metsään. Polulla on niin paljon kovaa lunta, että sinne ei oikein pääse. Pellolla menin vähän edes takaisin, mutta Elvis ei tykännyt lumisohjoisesta ja pehmeästä pohjasta. Se ei selvästikkään halunnut ravata ja ravatessa harppoi epävarmasti. Poitsu kumminkin laukkasi pellolla oikein mielellään, hitaasti ja tasapainoisesti.

Oli mukava maastoilla ihan valoisassa. Elvis ei pelänyt yhtään mitään. Sitä ei kiinnostanut tien sivusta lentoon pyrähtelevät metsäkanalinnut. Ja tien poikki kulkevan puron yli se välillä asteli ihan rauhassa ja kannustaessa hyppäsi. Vauhtia Elviksellä tietysti oli taas. Etenkin kotiinpäin. Se oli kuitenkin huomattavasti pehmeämpi kädelle. Ohjaa vasten se tuli enimmäkseen vain silloin, kun ravista tai laukasta piti siirtyä käyntiin. Mukava retki :) Kylmäsin, pesin hikiset kohdat ja juotin melassia. Tänään oli tarjolla myös porkkanoita ja kuivattua ruisleipää Nam nam!

Eilen 2.1. Pääsin pitkästä aikaa kentälle. Lunta oli satanut hieman vesisateen jälkeen, joten jään päälle oon tullut hieman pehmentävä, karkeahko pinta. Uskallettiin siis tehdä isoja ympyröitä, loivaa kiemurauraa ja laukannostoja suorilla urilla. Pari viikkoako tässä nyt on vain maastoiltu? Siltä se ainakin tuntui. Elvis oli aika eteenpäinpyrkivä ja se oli vaikea saada hidastamaan JA käyttämään takaosaansa. Keskittymiskyky näytti olevan poitsulta hukassa jo tallissa. Varmaan on vaikutusta sillä, että tarhakaveri Gitta on niiin ihanasti kiimassa Elviksen mielestä. Korvat pyörivät päässä aika paljon ja pää nousi ylös vähän väliä. Järvellä oli ihan varmasti jotain, niinkuin tuossakin nurkassa ja metsässä liikkui ihan varmasti joku!

Tarkoituksena oli ottaa kamera mukaan. Ja tulihan se mukaan. Kotona katsoin vielä, että hyvä vain yksi palkki akkua kulunut, että hyvin riittää akkua, kun viimein sain kuvaajankin paikalle. Noh kamera teki tepposet ja akku loppui kentälle päästyämme. Alla kuitenkin pitkä video, joka on iltahämärissä kuvattu kännykällä :D Joo tähän kuvaamiseenkin voisin yrittää tehdä parannusta, vaikka lähinnä Elviksen päiväkirjaa vastaavaksihan tämä blogi oli tarkoitettu.





2 kommenttia:

  1. Onpas suorastaan musiikkia korville toi Elviksen ravin tahdikkuus! Niin tasanen, rauhallinen kipkopkipkopkipkop... Huomenna pääsen toivottavasti itekki piiiiiiiiiitkästä aikaa Zolan kanssa kentälle treenaamaan (edellisestä kerrasta on jotain öööö kuukausi?), ja toivon mukaan saan myös sen intomielisen kopukan menoon jonkunlaista tahtia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kyllä taas innolla ootetaan kunnon treenipohjia. Esimerkiksi laukan kanssa on ihan varmasti keväällä taas treenattavaa, kun ei tällä pohjalla ainakaan mitään ympyröitä ja kaarteita uskalla laukata. Mutta Elvis kyllä osaa olla tahdikas! :)

      Poista