lauantai 18. lokakuuta 2014

Pieni Frankenstainin hirviö

Kännykkäkuva aamulenkiltä


Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin luokseni muuttaneesta Francco terrieristä. Francolla oli alkuviikko vähän kurjanlainen jouduttuaan leikkaukseen ja hammashoitoon. Nyt voisin kuitenkin sanoa, että meillä näyttää menevän oikein hyvin. Francco ei ole enää itkeskellyt, vaikka se joutuu olemaan öisin ja minun poissaollessa tötterö (eli muovikauluri) päässä. Se osaa ottaa sisällä ihan lungisti, mutta tarpeen tullessa innostuu ja on ihan oma iloinen itensä. Uusi röhkivä possulelu on saanut kyytiä ja ulkona tepsutellaan häntä pystyssä.

Francco on siis oikealta nimeltään Coastal Fernando. Kutsumanimi tulee Espanjalaisen diktaattorin, mukaan, sillä Francon isä on Espanjalainen muotovalio. Lisäksi Francco oli pentueensa ainoa pentu ja jo pienestä pitäen vahvaluonteinen. Täällä Iisalmessa se onkin saanut joitakin koiria hulluiksi lenkillä ollessamme. Francco tassuttelee lenkeillä kuin Euroopan omistaja, häntä pystyssä ja rinta rottingolla. Se ei vilkaisekkaan itsensä kokoisiin tai pienempiin koiriin. Tämähän tuppaa hieman ärsyttämään muita koiria. Isompien koirien kohdalla Francco nostaa nenän pystyyn, häntänsä vielä pystympään (jos voi) ja tuijottaa hiljaa. Kavereita se olisi ihan kenen kanssa vaan, kunhan toinen ymmärtää Francon olevan pomo. Toisista koirista tälläinen egoileva asenne tuntuu olevan lähes sietämätöntä. Yksi pieni villakoirauros tosin koki, että vautsi toihan on mahtava kaveri. Me ollaan siis saatu vastaukseksi murinoita ja rähinöitä, mutta Francco se vaan jatkaa niinkuin mitään ei tapahtuisi. Se ei ärise, hauku tai edes tuhise takaisin. Karvojakaan se ei nosta, eli ilmeisesti se ei koe tappelun tarvetta.

Maalla asunut möllikkä on sopeutunut kerrostaloon ihmeellisen hienosti. Francolla on monia lempinimiä, joista monet ei kuitenkaan ole ihan julkaisukelpoisia. Yksi lempinimistä on Frankenstain, sillä terrieri osaa olla ihan kamala ongelmalapsi. Hyperviriili pikkukoira karkailee aina tilaisuuden salliessa, merkkailee joka paikkaan halutessaan omistaa maailman ja astuu kaiken liikkuvan. Nyt leikkauksen jälkeen Frankenstain taitaa jäädä unholaan ja hellittelynimi Fransu yleistyä. Francco ei nimittäin ole kertaakaan haukkunut sisällä. Ei vaikka naapurissa remontoidaan, ei vaikka posti kolahtaa luukusta tai ihminen tulee ovesta sisään. Kyllähän se juoksee viivana paikalle postia hakemaan, mutta minkäänlaista häiriötä se ei aiheuta. Ja mikä ihaninta, Franccoa on voinut pitää yksikseen koko kämpän alueella vapaana. Kotiin tullessa kaikki on edelleen siistiä, eikä ole tarvitsenut siivota yksiäkään merkkailuja. Jes! Francco tuntuu siis olevan nyt paljon rennompi ja tyytyväisempi kuin ennen leikkausta. Ei tainnut olla ihan huono päätös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti