perjantai 24. lokakuuta 2014

Semirankka viikko takana

Syysloma on nyt siis ohitse ja yksi viikko koulua takana. Yhtäkkiä rysähti miljoona kouluprojektia niskaan ja kaikissa deadlinet nurkan takana. Talviseksi (lue: kylmäksi ja liukkaaksi) muuttunut sää on kiristänyt hermoja. Kaikki on vaan jotenkin hankalampaa: pitää pukea hirveästi päälle ettei palele, sitten sinä tai koiraparka palelee kuitenkin, treenipohjat on kivikovaa sementtiä ja pimeäkin saapuu aivan liian aikaisin. Kameraa en ole mukaan tallille raahannut, sillä a.) ei ole kuvaajaa b.) on pimeää ja c.) säälittää jättää kameraa pakkaseen.

Tiistaina sain sentään Elvikselle 45 minuutin työn ja tuskan jälkeen hokit jalkaan. Ai että on v-mäistä hommaa tuo hokinreikien putsaus ja hokkien väkisin paikoilleen ruuvailu! Onneksi on niin ihanan rautahermoinen hevonen hommaa auttamassa. Elvis osaa ottaa rennosti, seisoo ihan paikallaan ja jaksaa vielä kannatella itse jalkojaan, helpottaen urakkaani. Hokkien laiton jälkeen lähdettiin hiekka-autotielle, jotta päästäisiin liikkumaan kunnolla eteenpäin. Elvis olikin ihan riemuissaan saamastaan pidosta. Vauhti oli päällä ja välillä jarrutkin vähän hukassa. Yhdessä pitkässä ylämäessä Elvis kiihdytti ravia varsin topakasti. Ihmettelin miksi se juoksee pois päin tallista tuollaisella tohinalla. Viima vinkui korvissa ja vesi valui kylmän tuulen vuoksi silmistä. Päästeltiin sitten paineita ja ravattiin vauhdilla koko mäki. Mäen päällä käyntiin siirtyessä huomasin, että Elviksen persuuksissa oli kiinni hekilöauto. En ollut ravatessa huomannut koko autoa, kun se oli tuulen ujeltaessa hiipinyt taakse. Ei ihmekkään, että Elviksellä oli vauhtia kun joku on tökkii puskurilla takana. Hupsista,..

Hokit alla työn ja tuskan jälkeen (kännykkäkuva)

Reissu sujui kuitenkin ihan hyvin, vaikka poni kävi aika pahasti kierroksilla. Mentiin tietä hetken aikaa edestakaisin ja saatiin siten enimmät paineet tasaantumaan. Pojalle ei tullut treenistä kuin pikkuisen hiki kainaloon, mutta tein sitten sille puolipesun ja kylmäsin jalat.

Keskiviikkona maastoiliin rauhalliseen tahtiin. Kierreltiin pelloilla Mintun & Ootuksen kanssa. Nurmi ja lumi takertuivat tilsoiksi kavioihin, joten ei otettu kuin pari varovaista ja hidasta ravipätkää. Elvis oli kaverin seurassa oikein rento ja rauhallinen. Se ei jännittynyt pahemmin edes siltoja tai matalia ojia ylittäessä. Yleensä semmoiset aiheuttaa vähän tuhinaa, mutta ruunakaverin kanssa ei kehtaa kyttäillä. Kylmäsin taas jalat, kun hokit + tilsat voi näin yllättäen olla aika kova rasitus jaloille. Suukin pestiin tietenkin, sillä se kuuluu edelleen päivittäisiin pakollisiin hoitotoimenpiteisiin.

Torstaina mentiin Elviksen kanssa vain kahdestaan pellolle. Tällä kertaa ei tilsoittanut ja mentiikin paljon ravia ja jonkin verran laukkaakin. Alkukäynnit poika käveli rauhassa, mutta hetken ravailtuani suorilla pätkillä se innostui kovasti. Välillä tuntui, että se lähtee kuskaamaan, mutta kyllä se käsissä pysyi ihan nätisti koko ajan. Pidätteiden kuuntelusta annoin palkaksi sen venyttää askelta ja kiriä monteraviin. Elviksellä tuntui olevan mukavaa. Suorilla päästeltiin ja päädyssä jo itsekseen himmailtiin. Käveltiin rauhassa pellon toiselle laidalle ja taas ravattiin suora. Kun tunsin enimpien virtojen kaikonneen otin suorilla ravin sijasta laukkaakin. Siinä vaiheessa Elvis oli jo rento, eikä sillä ollut enää mihinkään hoppu. Yllätyksekseni se jopa myötäsi loppuraveissa ja käynneissä, vaikka tavoitteena oli vain saada hevoselle liikettä. Pellolla meni reilu 40min reippaassa tahdissa, mutta Elvis ei ollut yhtään hikinen. Ehkä se kuivui loppukäyntien aikana. Kylmäsin taas jalat ja juotin mellaa.

Tänään perjantaina ei sitten liikuttu minnekään. Kaikki oli hyvin vielä, kun vein Elviksen karsinaan, mutta otettuani loimen pois huomasin hokkiajan huonojen puolten iskeneen. Hepoilla on ollut tarhassa jotain ihme meininkiä ja tuloksena pieniä reikiä pyllyn päällä ja ikävät verta vuotavat haavat kyljessä. Kylki oli tietty vähän turvoksissa ja kosketusarka. Leikkasin haavojen ympäriltä karvat, huuhtelin ne vedellä ja putsasin betadinella. Tämän jälkeen vein Elviksen mahdollisimman puhdas loimi päällään takaisin ulkoilemaan. Ehkä on parasta, että hevonen liikkuu nyt oman tahtonsa mukaisesti. Onneksi kuitenkin jaloissa ei ollut mitään, ruoka ja juoma maittoi ja liikkuminen näytti ihan normaalilta.


Tältä näytti karvan päältä...

ja tälläiset löytyi kun leikkasi karvaa pois tieltä :(

Elvis on ihan möks möks :,(


2 kommenttia:

  1. Voi Elvistä :(
    pelottaa edes tulla kotiin, kuinka se Ootus on viiltänyt ranteensa auki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ëi oo kauaa ollu hokit hevosilla ja jo on reikää siellä täällä. Ai että mä rakastan talvea! -.-

      Poista