maanantai 20. lokakuuta 2014

Talvi yllätti hevostelijat

Täällä Iisalmessa ollaan saatu ensimmäinen kunnon ensilumi. Keli on lähes nollassa, mutta parin sentin märkä lumikerros peittää maata ja maalaa maisemaa kauniisti. Kaupungissahan lumi on jo vetistynyt loskaksi, mutta tallilla oli tänään ihan talvista. Matkan varrella huomasin talven yllättäneen useamman autoilijan, mutta yllätti se vähän minua hevostelijanakin. 

Jep, Täällä on lunta (kännykkäkuva)

Lauantai-iltapäivällä rohkaistuin kokeilemaan kentän kuntoa. Kenttä on jäätynyt melko tasaiseksi ja se on ainakin toisesta päädystä jopa pinnalta vähän sula. Kentällä tehtiin pikään töitä käynnissä. Kovalla pohjalla ravailu, kun ei koskaan ole pidemmän päälle hyväksi. Ravissakin uskalsin työskennellä, mutta tahti oli varovaisen hidas. Yritin pysyä visusti koko ajan samalla tiellä, mutta silti muutaman kerran tuli ikävä yllätys. Kentällä oli nimittäin paikoitellen sulan hiekan alla jäätyneitä kavionjälkiä, joihin etunen tökkäsi ilkeästi. Ravissa tehtiin paljon pieniä käynti-ravi siirtymiä. Niissä olikin hirmu kova työ sillä Elvis oli lähes koko ajan kuin viulunkieli  ja lentoon lähdössä. Siirtymät meinasivat olla peitsinsekaisia kiitokävelypyrähdyksiä. Kokeilin parhaalla uran kohdalla myös pieniä laukannostoja, mutta Elviksen mielestä pohja oli niin epäilyttävä, ettei siitä voinut nostaa kavioita. Laukka oli niin karmean lyhyttä, maahansidottua ja nelitahtista, että luovuin ajatuksesta. Pohja ei soveltunut laukkaan. Pinna meinasi kiristyä, kun mikään ei sujunut, mutta laitoin musiikkia soimaan, laskin kymmeneen ja kokeilin saada ajatukseni kasaan. Muistutin itseäni, että se ei ole hevosesta kiinni miten hyvin ratsastus lopulta menee, vaan se on kiinni ihan ratsastajasta itsestään. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin ravin toimimaan. 

Tästä suunnattiin sitten maastoilemaan, sillä halusin Elviksen saavan lihaksensa kunnolla auki. Mentiin suojakaistalepellolle tarkoituksena ravata siellä pidempää askelta. Noh käyntilenkiksi se sitten meni, kun ei huvittanut puhisevalla aikapommilla hirveämmin ravailla. Yhden rastaan kohdalla Elvis jopa kääntyi ympäri lähteäkseen himaan karkuun. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty vaan käännyttiin takaisin menosuuntaan ja käveltiin koko suojakaistaleen loppuun asti. Käytiin myös hiukan ravailemassa ja laukkaamassa metsäteillä. Raviin pyydettäessä Elvis lähti kiitämään jännittyneenä ohjalle painaen. Laukatessa se tuntui epävarmalta ja tarjosi ravia. Loppukäynnit mentiin löysällä ohjalla, mutta ei tippaakaan rennosti. Herra siis pysyi käsissä, mutta oli silti kaukana mukavasta. Lauantain sekoilussa meni pitkälti toista tuntia. Elvis kuitenkin näytti siltä ettei mitään olis tehtykään...

Sunnuntaina käytiin sitten Tytin kanssa ajelemassa. Aamulla oli maassa vielä loskaista lunta, mutta iltapäivän ajelu sujui koleassa tihkusateessa. Minä ajoin siis Elvistä ja Kikka oli perähevosena. Hepat oli kiltisti, vaikka Elviksellä meinasi olla vauhti vähän päällä. Askel oli kevyt ja ravi venyi helpon näköisesti. Vähän piti kuitenkin hidastella, kun märkä metsätie oli paikoitellen liukas. Elvis onneksi kuunteli kiltisti ja hidasti halutessani. Se jopa käveli pitkät loppukäynnit ihan rennosti kotiinpäin mennessä.


Tänään maanantaina menin aamupäivästä tallille, sillä koulu alkoi vasta iltapäivällä. Tarkoituksena oli käydä ratsastamassa ihan kunnolla, mutta kuten jo kerroin, talvi pääsi yllättämään. Elviksellä on jo talvikengät jalassa, mutta hokkeja ei kengittäjä vielä laittanut paikalleen. Yritin putsata hokinreiät ja laittaa hokkeja, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Kierteet olivat niin täynnä savea, että niihin tarvitsee järeämpiä aseita. Etsinnässä on nyt sitten kymppimillin kierretappi. Päätin sitten lähteä vain taluttelemaan Elvistä ja tutkimaan teiden liukkautta. Pitkälle en päässyt kun huomasin, että märkä lumi keräsi armottomat tierat. Tieroista eroon pääsemiseksi olisi pitänyt ravata reippaasti tauotta. Kesäkengillä ei kuitenkaan huvittanut lähteä luistelemaan juosten ja lisäksi ei ole vanhalle hevoselle hyväksi jättää verkkoja välistä. Hetken kävelyn jälkeen palattiin siis talliin. Tierojen kanssa kävely on
kamalan näköistä, eikä se yhden päivän liikutus ole jalan katkaisun arvoista. Hoidin sitten tallissa Elvistä ihan rauhassa ja vein sen takaisin tarhailemaan.


2 kommenttia:

  1. kiva blogi! Kiitän jos käyt kurkkaamassa munkin blogiin :) http://anzeelika-a.blogspot.fi/

    VastaaPoista