perjantai 21. marraskuuta 2014

Hevosharrastukseni / vastaus blogihaasteeseen



Jenna haastoi minut harrastusanalyysin tekoon. Mikäs siinä, tässä teille vastausta huonolla maulla muokattujen kuvien kera. Päätin nimittäin kerrankin kokeilla överiksi muokkailua. Yleensä kun muokkaan vaan vähän kuvan laatua enkä sen kummempaa. Pidemmittä puheitta vastauksien pariin: Mitä? Miksi? ja Kuinka? Haaste löytyy TÄÄLTÄ



Mitä?

Usein kerron kysyttäessä harrastavani ratsastusta. Se ei kuitenkaan ole läheskään koko totuus, sillä ratsastus on vain pieni osa hevosharrastustani. Minun hevosharrastukseeni kuuluu lisäksi hevosten hoito, ajaminen, hevosten kuvaus, kisoissa käynti, heppavideoiden katselu jne... Tärkeimmässä asemassa on tietenkin oman kullanmurun kanssa oleminen. Hevosharrastus pyörii oikeastaan koko ajan elämässäni mukanani. Olenhan sentään opiskelemassa hevostalouden agrologiksi. Suuri osa elämää hevoset ovat toki olleet ennen opiskelujakin. Vapaapäivät kuluvat melkein ihan huomaamatta tallilla. Mikäs sen mukavampaa kuin puuhailla tallilla hevosten kanssa ja jutella hevosihmisten kesken mukavia.  

Olen perinteiseen tapaan keskittynyt englantilaisen tyylin ratsastukseen. Lännensatulassakin on tultu monesti istuttua, mutta varsinaisesti en ole lännenratsastusta kokeillut. Mukava olisi kyllä päästä sitä kokeilemaan. Pyrin harrastamaan  mahdollisimman monipuolisesti. Sehän kun on hyväksi sekä ratsastajalle, että hevoselle. Päiviini kuuluu maastoilua, kouluratsastusta, esteitä ja ajamista. Maastossa pidän sekä rauhallisista ja pitkistä vaelluksista, kuin korvien väliä tuulettavasta kiidosta. Maastoesteitä en ole kokeillut muutamaa kaatuneen puunrungon ylitystä lukuunottamatta. Olen ehkä sen suhteen erilaisempi ratsastaja, että en ole lajirasisti. Pidän yhtä paljon raveista, esteistä kuin koulustakin. Kokeilen mielelläni erilaisia asioita, kuten esimerkiski poniaglitya.  Haluaisin kokeilla monia muitakin lajeja, kuten matkaratsastusta ja valjakkoajoa. Itseasiassa ainoa hevosiin liittyvä laji, joka ei juurikaan minua kiehdo on vikellys. Tämä johtuu ihan siitä, etten koskaan ole harrastanut minkäänlaista tanssia tai voimistelua, enkä voi kuvitella vetäväni ylleni tiukkoja trikoita.

Hevoset ovat kiehtova kuvauskohde

Miksi?

Hevoset veivät mukanaan jo kauan sitten. Parivuotiaana sain ensimmäisen My Little Ponyn ja siitä lähtien on hoettu "heppaa". Hevoset ovat mielestäni uskomattoman jaloja ja kauniita eläimiä. Olen monesti hämmästellyt hevosten viisautta, voimaa ja kauniita liikkeitä. Hevosen ja ihmisen välinen suhde on jotain lähes mystistä, enkä voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun oma hevonen hörähtää iloisesti minut nähdessään. Hevosen kanssa ollessa ei voi miettiä maailman murheita, vaan on keskityttävä tapahtuvaan. Hevoset ovat minulle terapiaa. Pehmeän turvan silitys rauhoittaa ja parantaa mielialaa ihan tutkitustikin. 


Supersuloinen (Kuvannut Tytti)
Kuvannut Janina
Olen panostanut ratsastusharrastukseen enemmän kuin mihinkään muuhun harrastukseeni. En voi sanoa olevani hyvä ratsastaja, kun aina löytyy paljon parempia (ja paljon huonompia), mutta ratsastuksen parissa olen saanut kokea suurimpia onnistumisen tunteita elämässäni. Kun uskaltaakin ylittää korkeamman esteen tai saakin hevosen nostamaan laukan juuri halutussa kohdassa on fiilis korvaamaton. Ratsastaessa olen myös päässyt ns. Flow tilaan. Missään muussa lajissa en ole samanlaisia kokemuksia kokenut. Hevoset tarjoavat sekä rauhaa että vauhdin hurmaa.

Hyvinä hetkinä aika ja avaruus vääristyvät. Kuvannut Minttu

Nämäkin asiat ovat kuitenkin pikkuseikkoja sen rinnalla, että hevosharrastuksen kautta olen saanut ystäviä. Niin ihmis- kuin eläinystäviäkin. Minusta olisi hyvin kohtuutonta sanoa, ettei esimerkiksi yli 10 vuoden ystävyys Elviksen kanssa olisi tärkeää. Hevonen on hyvä ystävä. Se ei syrji ketään, eikä se ole pitkävihainen. Elviksen kaulaa vasten olen voinut itkeä ollessani surullinen ja se on silloin ymmärtänyt mielentilani ja painanut hiljaa päänsä syliini. Olkapään tarjoava rakas ystävä <3

Kuvannut Minttu
Ratsastaessa saa lumen pöllyämään. Kuvannut Saija


Kuinka?

Aikaisemmin tulikin todettua, että harrastan hevosia melko monipuolisesti. Ratsastuksen aloitin 7 vuotiaana yksityistallilla. Kävin siellä ponitammalla yksityistunneilla kerran viikossa, kunnes siirryin ratstuskouluun. Ratsastuskoulua olen kuitenkin käynyt vain vuoden verran, kunnes aloin hoitamaan shetlanninponi ruunia. Ponien kanssa opin ajamista, ratsastamista ja ennen kaikkea hoitamista. Ratsastustuntini jatkuivat muutaman vuoden kuluttua kasvettuani vähän isommaksi. Minulla oli erilaisia liikutettavia hoitohevosia ja pääsin ratsastamaan kaksi kertaa viikossa. Toinen kerroista itsenäisesti ja toinen vaativan, mutta kuitenkin niin mukavan ratsastuksenopettajan Elisan silmän alla. Elvistä hoidin samoihin aikoihin iltaisin kotitalon naapurin tallissa. Elviksen ylläpidon myötä hevosharrastus on tullut osaksi joka ikistä päivää. Yli viiden vuoden ajan olen ollut Elviksen huoltajana.


Säihkysilmä (Kuvannut Minttu)
Haastan MintunSaijan ja Annikan

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, toi hera on todella kaunis :o

    VastaaPoista
  2. Kiva että tykkäsit. Welsh mountainponi Muru omistaa nuo kauniit herasilmät. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt herasilmistä. Ja sanoihan yksi pieni tyttö kerran tallilla Murun ensimmäistä kertaa nähdessään "Äiti kato, tuolla on yksisarvinen ilman sarvea!" :)

    VastaaPoista