sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Josko hetken istahtaisi...

ja viimein pääsisi kirjoittamaan blogia. Takana on hektinen viikko, jonka aikana oli tiukkaa ehtiä liikuttamaan ADHD-lapset (hevonen ja koira), tekemään läksyt, syödä ja vielä nukkuakin. Blogin kirjoittelu siis jäi taas, kun jostain piti karsia. Ideoita kirjoituksille olisi, mutta kun vain olisi aikaa...



Alkuviikko oli koulussa aika mukava, kun pääsin jopa valoisalla tallille (sen seurauksena tosin tuplasti kotiläksyjä illaksi). Alkuviikon talleilu sen sijaan oli ihan hanurista. Maanantaina maastoilin Elviksen kanssa kahdestaan ja pojalla oli ihan älyttömästi virtaa. Vettä satoi ja tuuli vihmoi kylmästi. Elvistä olisi huvittanut vain pinkoa täysillä kotia ja se tarjosikin kaikenlaisia loikkia, peruutteli ojiin ja mitä mukavinta, auton nähdessään vastaanotti sen keulimalla komiasti. Ei ollu kivaa ei. Käyntiä ei otettu askeltakaan, vaan koko ajan tepasteltiin, narskuteltiin kuolainta ja viskeltin päätä kiukkuisena. Raviin lähtiessä se oikein hyppäsi vauhtiin, mutta vaikutti heti tyytyväisemmältä saadessaan juosta. Pahemmin se ei edes painanut ohjalle ravatessa. Itsepäinen kun olen, niin päätin että nyt ratsastan niin kauan, että pahimmat höyryt lähtee ja meno tasaantuu. Noh ei se mihinkään tasaantunut, vaikka hiekkateiltä metsään siirtyessä sainkin Elviksen jopa kävelemään. Se käveli tuhisten ja kiireisesti, mutta sentään lopetti hyppimiset. Kahden tunnin jälkeen palattiin viimein tallille. Elvis näytti edelleen siltä, niin kuin ei mitään lenkkiä oltais käytykään.

Tiistaina lähdettiin taas maastoon. Halusin kokeilla olisiko tällä kertaa parempi fiilis lenkillä. Elviksenhän piti aivan varmasti olla aika väsynyt eilisestä reissusta. Ja pihlajanmarjat, ihan yhtä pomppivainen ja kiireinen se oli tälläkin kertaa. Kauaa ei minua huvittanut pyöriä teillä, vaan mentiin aika pian rauhoittumaan kentälle. Sielläkään ei Elvistä oikein huvittanut työskennellä, vaan se mieluiten harppoi menemään. Loppua kohden sain sen hetkittäin keskittymään ja  loppukäynnit sentään olivat jo aika rennot ja rauhalliset. Keskiviikkona koulussa olikin pitkä päivä ja minä päätin ottaa ns. time outin. Elviksellä oli siis vapaapäivä minun hermojen tasaamiseksi. Keskiviikko ilta meni hoidellessa ja poika vaikutti ihan tyytyväiseltä kun ei lähdetty pimeään riehumaan. Hoitamista pojassa taas olikin, kun se oli saanut hokin reiät takasääreen, juuri kintereen alapuolelle. Kylmäsin takaset ja laitoin betadinekääreen banaaninmuotoiseen takaseen.

Elvis torstaina kääre kintussa

Linssilude <3

Kyljen haavat on parantuneet hyvää tahtia



Torstaina pääsin jälleen valoisalla liikuttelemaan, mutta otettiin tosi varovasti kintun kanssa. Elvis onneksi liikkui oikein ilmavasti, eikä arkonut jalkaa ollenkaan. Maastoiltiin metsätiellä, jossa uskalsimme ottaa vähän ravia ja laukkaakin, kun nurmipohja pehmensi jäistä pohjaa. Elvis oli oikein hyvällä tuulella ja maastoilu sujui rennoissa meiningeissä. Kierreltiin vähän siellä ja täällä ja mentiin metsätietä edestakaisinkin, sillä pitkä lenkki on vielä kulkukelvotonta. Harjoituslenkin rakennus on vielä kesken ja pohja niin pehmeä, ettei syvemmälle metsään pääse. Fiilis oli kuitenkin paljon alkuviikkoa parempi. Ehkä se vesisade vaan on liikaa meille molemmille.

Perjantaina oli koulun kanssa talli- ja tilavierailua ja tallille pääsin vasta todella myöhään. Liikuttamaan en ehtinyt millään. Hoidin vain Elviksen ja käärin takasen. Lauantaina kävin jälleen hiekkatiellä maastoilemassa, mutta tällä kertaa pääsin Tytin ja Kikan seuraan. Seura auttoi huomattavasti, vaikka Elvis kiukutteli taas kun käännyimme kotia kohti. Käsissä se pysyi, mutta ilmaisi mielensä selvästi. Jatkoin tästä vielä Elviksen kanssa kahdestaan metsään, jotta saatiin vähän pidempi lenkki. Metsään mennessä poika rentoutui heti, vaikka kaveri ei mukaan tullutkaan. Harmi kun metsätietä on vain muutama sata metriä käytössä tällä hetkellä. Muuten ei tarvitsisi välttämättä hiekkatielle mennäkkään.



Tänään sunnuntaina ratsastin pellolla. Joonaskin tuli pitkästä aikaa mukaan, joten sain kuvamateriaaliakin. Tosin harmaa keli ja satunnainen tihusade teki kuvista rakeisia. Ikävänä yllätyksenä huomasin pellolle kävellessä, että siellä kertyy aivan kamalat tilsat. Hitaasti ja varovasti kävelemällä päästiin baanalle, jossa nousin selästä ja otin tilsat pois. Tämän jälkeen mentiin edestakaisin pellon reunaa ravaten ja vähän laukaten. Kävelyä ei välissä voinut juurikaan ottaa, kun sitten joutui heti hakkaamaan tilsoja irti. Koko ajan reippaasi liikkuessa ne eivät onneksi tarttuneet laikaan. Elvis oli oikein rauhallinen koko ajan ja itseasiassa se minua huolestuttikin. Se innostui vain hetkisen ja hidasti sitten taas rauhalliseen tahtiin. Luultavasti se pelkäsi liukastuvansa, kun aikaisemmin tilsotti. Ratsastin tällä kertaa vain puolisen tuntia. Suurin osa ajasta taisi mennä tilsojen poistamiseen, kun talutin loppukäynnit. Tallissa huomasin, että Elviksen toinen etunen vähän kuumotti. Se varmaan muljahti jossain vaiheessa, kun kävelimme tai sitten se yksinkertaisesti ylirasittui. Saamarin tilsat... Kylmäsin kaikki jalat ja laitoin niihin vielä 2-teholinimenttiä. 

Alla video yhdestä laukkapätkästä. Hiljaa ja varovasti hissutellen.



2 kommenttia:

  1. Heissan!
    Liityin blogisi lukijaksi, itsellänikin amerikkalainen lv ruuna :)

    VastaaPoista