lauantai 15. marraskuuta 2014

Pikkuhauvan ja pikkuponin kuulumiset

Olen useampana päivänä ajattelut kirjoittavani Francco cairninkin kuulumisia tänne, mutta se on vain jotenkin jäänyt. Leikkauksesta on jo hieman yli kuukausi ja saadaan leikkiä ja lenkkeillä jo ihan normaalisti. Muovikauluria pidin kaikkiaan 12 päivää, vaikka haava parani todella siististi ja nopeasti. En kuitenkaan uskaltanut valvomatta antaa Francon olla ilman kauluria ennen tarkastuskäyntiä eläinlääkärissä. Eläinlääkäri totesi klinikalla "enhän minä meinää edes nähdä mistä minä leikkasin" eli hyvin oli tosiaan haava parantunut.

Hampaita ollaan hoidettu nyt harjaamalla niitä silloin tällöin ja tarjoamalla erilaista pureskeltavaa. Francolta jouduttiin kastroinnin yhteydessä poistamaan pari etuhammasta, sillä ne heiluivat. Nyt ollaan tehostettu hammashoitoa, sillä jäi vähän epäselväksi heiluivatko hampaat vanhuuttaan vai jonkin tapaturman seurauksena. Nytkin Francco pureskelee mieluissaan puruluuta. Viikko sitten ostettiin sille aito naudan ydinluu, joka oli niin herkullinen, että siitä piti vähän ihmisille äristä.

Yöllä lenkillä kuutamon valossa

Lamppua ei tarvinnyt täysikuulla

Pieni koira, suuri maailma

Kaikki sujui siis hyvin, mutta torstaina tulikin huonoja uutisia puun takaa. Käytiin hakemassa rokotukset Francolle ja siinä perustarkastuksen yhteydessä eläinlääkäri kuulikin sivuäänen sydämestä. Mieli on ollut aika maassa, sillä olin kuvitellut koiran olevan terve kuin pukki. Tälläinen sivuääni on vanhemmillla pikkukoirilla kohtuullisen yleistä ja eläinlääkäri ei koennut vielä tarvetta lisätutkimuksille. Minua asia kuitenkin vaivaa, sillä mitään vikaa ei ollut, kun kuukausi sitten leikkaukseen mentiin. Ja miten voin olla varma, että koiralla on oikeasti hyvä olla ilman tutkimuksia?
Francco on onneksi ollut ihan oma pirteä ja hyväntuulinen oma itsensä. Leikkauksen jälkeen ei sisälle olla enää merkkailtu ja pikku nappula pystyy pihallakin keskittymään muuhunkin kuin reviirin valtaamiseen.  Alla on vielä video, missä Francco leikkii lempilelullaan. Kauluri ei menoa paljoa hidastanut.





Mitä sitten tulee pikkuponin eli Elviksen kuulumisiin. Ei mitään ihmeellistä. Lunta ei ole. Keli on vaihdellut alkuviikon kuravellistä kökköjäähän. Mitään muuta ei olla päästy tekemään kuin maastoilemaan. Alkuviikosta kenttä oli niin vetinen ja pehmeä, että ainoastaan yleensä kovat hiekka-autotiet olivat passelissa kunnossa. Yksin ei onneksi tarvinut mennä vaan välillä Minttu tuli Ootuksen kanssa seurksi. Seura auttaa huomattavasti pitämään minun ja Elviksen pääkopan kylmänä. Selvittiin lenkeiltä kunnialla, vaikka haasteita oli monia. Elvis hössötti etenkin maanantaina takaisin päin tullessa, vihainen, iso musta irtokoira meinasi hyökätä kimppuun, mutta tyytyi jäämään louskuttamaan hampaita näytellen muutaman metrin päähän, kun Elviksen kanssa käännyttiin sitä kohti ja seisottiin ihan paikallaan. Lisäksi verenhimoinen hiiri meinasi syödä Ootuksen, mutta siitäkin selvittiin.

Loppuviikosta joka paikka jäätyi kökkerö kovaksi ja tuskaillen olen kävellyt ympäriinsä etsien pehmeämpiä alustoja tai edes tasaisempaa pohjaa. Eilen käytiin lyhyt lenkki metsässä ratsain ilman satulaa, pimeässä otsalampun valossa ja ilman suitsia (riimulla). Lyhyeen reissuun kului melko paljon aikaa, kun piti koko ajan varoa möykkyisiä kohti. Hirveen kivaa ei ole pimeässä hortoilla, kun hevonenkin jännittyy viimeistään siinä vaiheessa, kun se astuu jäätyneen ja risahtelevan vesilätäkön päälle. Tänään kävin tutkimassa yhtä pienempää polkua taluttaen Elvistä, mutta ei se oikein ratsastukseen sovellu ojien ylityksineen, ja kaatuneine puineen. Sain minä sentään vähän juoksutettua yhdellä kauemana olevalla pellolla. Turhauttavaa kun ei ole liikutuspaikkoja, mutta sellaista se nyt on ennen kuin lunta tulee kunnolla. Pienensin Elviksen väkirehumääriäkin, kun nyt ei kunnon liikutusta meinaa saada tarjottua.

2 kommenttia:

  1. Ihana Fransu :) Jerryllä todettiin sivuääni sydämessä joskus 8- tai 9-vuotiaana, ja lääkäri kehotti silloin vain seurailemaan alkaako koira vaikuttamaan siltä, että pumppu ei kestä lenkkeilyä tai muuta normaalia elämää. Hyvin on kestänyt, vasta nyt 13-vuotiaana Jepa sai sydänlääkkeet, kun hammaskiven poiston yhteydessä ell totesi, että sivuääni on jonkun verran voimistunut. Mutta reipas pappa on edelleen, ei oo meno lenkeillä juurikaan hidastunut verrattuna nuoruusvuosiin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä muistelinkin, että Jerryllä oli se todettu. Pitikin kysymäni, että onko sillä lääkitystä. Mutta tosiaan eläinlääkäri ei ollut huolissaan sivuäänestä. Seuraillaan tilannetta,,,

      Poista