lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Isoisoisäni Eemil ja hänen hevosensa Hessa + varsa. Vuosi 1949


Ruotsin matkalta on nyt selvitty. Matka oli hieno, antoisa ja rankka. Kotiin palattuani nukuin ja nukuin vähän lisäänkin, purin matkalaukkuja, siirtelin kuvia koneelle ja tein rästiin jääneitä koulutehtäviäkin vähän. Vielä tänään minulla ei ole aikaa ja voimia kertoa matkasta, mutta sen voin kertoa, että taidan kertoa matkasta päivä kerrallaan. Muuten postauksista tulisi aivan liian pitkiä :)

Tänään itsenäisyyspäivänä menin tallille räntäsateen ja loskan lävitse. Täällä Iisalmessa oli kuulemma luntakin Ruotsin matkan aikana. Vaan eipä ole enää paljoa. Elvis hirnahti ja hörisi iloisena minun hakiessa sitä tarhasta. Hoidin sitä karsinassa ja se pitkän aikaan tarkkaili minua sen näköisenä, että ethän vaan nyt katoa siitä. Päätä piti rapsuttaa paljon ja perusteellisen harjaustuokion päätteeksi poika nukkui sikeästi tyytyväisen näköisenä. Lähdettiin kuitenkin räntäsadetta uhaten pienelle lenkille. Käytiin kurkkaamassa jäistä kenttää ja käytiin kävelemässä ja hiukan ravailemassakin metsässä. Elviksellä oli arvattavasti huikeasti virtaa, mutta se ei ollut lainkaan kiukkuinen tai jännittynyt. Se oli vaan niin mielissään kun pääsi liikkumaan. Ihana, komea ja suloinen ponini. Ikävä oli jo hirmuinen reissun aikana.

Sulo ja minä 2009


Itsenäisyyspäivän kunniaksi muistelin elämäni suomenhevosystäviä. Niin moni suomenhevonen toi ihmisille aikoinaan leivän pöytään. Sodissa suomenhevosia kuoli takiamme valtavasti. Lähes vastaava kuin kaikkien suomenhevosten määrää Suomessa nykypäivänä. Suvussamme on aina kulkenut rakkaus hevosia kohtaan. Isäni on kertonut minulle upeita tarinoita heidän työhevosestaan Hessasta. Isäni myös löysi kuvan isoisoisästäni, joka oli aikanaan tunnettu suomenhevosten kasvattaja. Hänellä oli Karjalasta evakkoon lähtiessä mukanaan 7 suomenhevosravuria. Melkoinen hevosmies siis siihen aikaan.

Pikku-Vilkko. Vuosi 2007

Minulle mieleen on jäänyt tietysti monia Suomenhevosia. Maailman pienin suomenhevonen (säkä 132cm) Pikku-Vilkko oli ratsunani Metsäpirtin leireillä. Sulo eli Visan Suikki oli hoitoheppana ja kaunis Hili eli Hilitin on Elviksen "aviovaimo". Elvis ja Hili olivat Kaisan tallilla tarhakavereita ja kuin paita ja peppu yhdessä. Hili on suomenhevonen kuin suoraan suomifilmeistä. Rehellinen ja reipas liinakkotamma.

Hili <3 Taustalla Elvis selittämässä viereisen laitumen ruunille sääntöjä. Vuosi 2009

4 kommenttia:

  1. Eikös Elviksellä joskus muinoin ollu tapana murjottaa sulle, kun olit ollu pitkään poissa? Siis sillon, kun se ei asunu vielä Kaisalla. Muuttanut tapojaan siis :-D

    Mukavia muistoja noista samoista suomenhevosista, varsinkin Sulosta ja siitä ajasta kun yhdessä ruunaa paljon hoidettiin ja ratsasteltiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinhän sillä on ollut tapana murjottaa. Odotin jo perseen kääntämistä ja kiukkuisia hampaita. Melkoinen yllätys oli että se ei jaksanutkaan kiukkuilla. Ehkä se oli jo pelännyt etten tuu koskaan takasin XD

      Ihana oli hoitaa yhdessä Suloa. Se tuntui melkein "meidän omalta" hevoselta :)

      Poista
  2. tuo vanha kuva on niin upea. Todella vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä onnellinen, että isä löysi tuon kuvan. Hessasta on kuullut paljon ja nyt on ihan kuvakin siitä. Karva kiiltää ja on hyvässä kunnossa :)

      Poista