tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulukuun lumiset päivät


Joulukuu ja vuosi 2014 vetelee viimeisiään. Mielessä on käynyt vuosikoosteen tekeminen. Se vaan on jäänyt vielä ajatuksen tasolle. Ehkäpä minä saan senkin tässä aikaiseksi. Innolla odotan myös maanantain reissusta kertomisesta. Kuvat (ne muutamat) ei vaan ole vielä mulla, joten pitää malttaa odottaa. Elviksen kanssa koettiin viime maanantaina jotain ikimuistoista, joten kokemus pysyy varmasti tallessa muistissani.

 Sää on ollut hyvin talvinen vaihdellen kipakasta pakkasesta kunnon lumipyryyn. Joulun vietin tosiaan "Etelässä" eli kotona Heinolassa. Sielläkin oli mukavasti lunta ja pakkasta. Vuoden 2013 joulu kun oli siellä mustaakin mustempi. Pääsimpä minä näkemään etelässä porojakin! Ne olivat niin suloisia ja ihanan kesyjä. Koskaan ennen en ole päässyt rapsuttelemaan vapaana tarhassa olevaa poroa.

Pitäisikö itsellekin hankkia poroja? Onhan sitä Saamelaisvertakin hippusen suonissa...

Joululahjaksi sain kaikenlaista käytännöllistä. Astioita, termospullon, vaatteita (sukkia tietysti) ja Lena Furbergin pyyhkeen

Elvis vietti Joulun pyhinä kolme vapaapäivää. Aaton aattona kävin sillä vielä ratsastamassa. Perinteisesti ilman satulaa :) Joku voisi minua hulluksi sanoa, kun lähdin maastoilemaan ilman satulaa. Yhteinen joulumaastomme kun oli kaikkea muuta kuin rento ja rauhallinen... Niin kuin joka vuosi, myös tänäkin vuonna yhteinen, kahdenkeskinen joulumaastomme sujui mainiosti. Laukkasimme pelloilla antaen lumen pöllytä. Vauhtia oli välillä aika reippaasti, mutta Elvis tuntui olevan ihan pikkusormilla hallittavissa. Kierrettiin auringon noustessa järveä ympäröivä niemi ja ihasteltiin maisemia. Elvis oli tosi rento, mutta kuitenkin pirtsakka. Se ei tölläillyt mitään vaan tuntui nauttivan ihan yhtä paljon kuin minäkin. Paras joululahja hevoselta <3

Harmi kun Aaton aaton kirkasta aamua ei saanut tallennettua kunnollisella kameralla



Elvis sai jouluksi herkkupussin. Yllätyksekseni se jopa tykkää omenan makuisista heppanameista. Pussissa oli toki oikeitakin omenia ja porkkanoitakin


Reissusta tulin 27 päivä vasta iltapäivällä. Kävin vain juoksuttamassa Elvistä kentällä. Seuraavana päivänä nousin jälleen selkään. Mentiin reippaasti peltoilemaan ja maastoon vaikka pakkanen oli melko kirpsakka. Pellolla mennessä viima nipisteli poskia armottomasti ja laukkapätkillä meinasivat silmäripsetkin jäätyä kiinni toisiinsa. Elvis muuttui tummanpunaruunikosta päistäriköksi kuuran koristaessa turkkia.  Talliin palatessa sattui tallinomistaja tulemaan vastaan ja kertoi mittarin näyttäneen -23 astetta. Ei ihmekään että vähän nipisteli poskia. Tuota kovemmilla pakkasilla en varmaan viitsi reippaammin liikutella. Nytkin pidin laukkapätkät lyhyehköinä ja ravin rauhallisena, vaikken tiennytkään pakkasen määrää.

Oltiin vähän kuurassa 


Mikä teillä on pakkasraja hevosen liikutukselle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti