lauantai 20. joulukuuta 2014

Kuulumisten ajojahti



Sain vihdoin urakoitua nuo Ruotsinmatka kertomukset loppuun ja on aika keskittyä enemmän päätähteen eli Elvikseen. Mulla ei oo hirveämmin aikaa vuorokaudessa blogin kirjotteluun, joten en pysty tekemään kuin yhden postauksen kerralla. Elviksen kanssa on ollut taas ihan vivahdeikas viikko. Vauhtia on riittänyt ja lumi pöllynnyt.

Viime maanantai pojalla oli vapaa ja tiistaina suuntasin kentälle mielessäni tiukka puomi treeni. Asettelin neljä puomia kentän keskelle neliöön ja aloitin käynnissä taivuttelut ja etuosakäännösharjoitukset puomien kulmien ympäri. Ihan näppärästi ne sujui, joten siirryttiin ravailemaan puomeja eri suunnista erilaisilla kuvioilla. Päästiin puomien yli vain muutaman kerran ennenkuin Elvis pysähtyi silmät selällään tuijottamaan metsään. Sen sydän hakkasi taas miljoona niin, että tunsin sen satulankin läpi. Mitään en nähnyt metsässä, mutta tuollainen reaktio ei ihan tyhjästä tule. Yritettiin siinä jatkaa, mutta pian metsän mörkö tuli esiin pinkoen kovaa vauhtia meitä kohti. Kentälle pölähti nimittäin iso rusakko. Elvis meinasi ensin juosta otusta karkuun, mutta älysi kuitenkin pian mikä eläin oli kyseessä. Rusakon häivyttyä jaloista jatkoimme taas treeniä.... hetken aikaa. Pian metsässä nimittäin taas rytisi ja hevonen pysähtyi tuijottamaan kauhistuneena. Rytinä lähestyi lähestymistään ja äkkiä kentälle pinkoikin ajokoira.

Koira ei välittänyt meistä lainkaan vaan juoksi siksakkia ympäri kenttää. Elvis sen sijaan oli hyvin jännittynyt ja kierroksilla, eikä hirveämmin pitänyt tunkeilevasta tuntemattomasta koirasta. Koira sitten häipyi jänön hajujen perässä ja me päästiin taas jatkamaan. Rentous ja notkeus piti etsiä uudelleen ja juuri kun viimein päästiin taas keskittymään hommaan niin koira juoksikin rytistellen takaisin metsästä. Ja näin tapahtui uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Jäniksethän juoksevat mutkitellen yrittäessään eksyttää jahtaajaansa. Koira oli ilmeisesti vähän eksyksissä ja juoksi sitten samoja jälkiä uudestaan ja uudestaan. Lopulta minä turhauduin ja siivosin puomit pois. Puomi treeni on hiukan hankalaa, kun vähän väliä joku ryntää kentälle ja säikäyttää hevosen. Lähdettiin kentältä maastoilemaan eri suuntaan, kuin jänö ja koira. Metsässä tuli onneksi vastaan Viola-ponikin, joten päästiin lopulta rentouttavalle lenkille.



Ajokoiraepisodin takia suuntasin seuraavanakin päivänä kentälle. Tällä kertaa tehtiin ihan peruskoulutreeniä lumiukon mallisella kuviolla. Alku sujui hirmu hienosti ja Elvis tuntui tosi mukavalta. Se liikkui hyvässä muodossa, taipui hyvin ja teki siistejä siirtymiä. Joku taisi kuitenkin unohtua istuskelemaan, kun yhtäkkiä muoto hävisi. Elvis alkoi hölkötellä kaula pitkänä ja ennakoi siirtymisiä. Se alkoi myös tuijottelemaan maisemia ja minä tuskailin kadonneen keskittymisen perään. Koitin taivuttaa, muuttaa tempoa, asettaa enemmän, hoputtaa jne. Tuntui etten osaa yhtäkkiä ratsastaa ollenkaan. Vasta kun pyysin Elvistä lumiukkokuvion lisäksi väistämään  reilusti ulos ympyrällä, taipumaan kunnolla sisään ja tein vielä perään isolta ympyrältä tiukan voltin sain hevosen keskittymisen takaisin. Olihan tuollainen lumiukkokuvio ihan liian yksinkertaista Elviksen kaltaiselle hevoselle. Tarpeeksi vaativien tehtävien jälkeen poika antoi taas parastaan. Mielestäni Elvis ansaitsisi opetusmestari tittelin. Se nimitttäin opettaa ratsastamaan, ei ratsastelemaan.

Kenttäpäivien jälkeen pöllyttettiin lunta maastossa. Torstaina pääsivät poijjaat yhdessä reissuun eli Minttu tuli Ootuksen kanssa meidän kaveriksi. Perjantaina mentiin Elviksen kanssa kahdestaan, mutta vauhtia oli kahden edestä. Mentiin reipasta ravia ja laukkaa metsätien pätkää edestakaisin. Elvis tosin olisi halunnut mennä tosi paljon kovempaa. Poika painoi riemuissaan ohjalle eikä energialle näkynyt loppua. Reippaasti kopsutellen mentiin loppukäynnitkin. Tallissa Elvis pääsi kuumaan suihkuun, kun se olikin hionnut ihan reippaasti. Jalkojen kylmäyksen ja turkin kuivattelun jälkeen Elvis pääsi vielä tarhaan, jossa kuulemma veti puolisen tunta hirmu pukkirallia rallia heti minun lähdettyä pihasta. Niin mikä vanha ja raihnainen?

Vanha ja raihnainen osapuoli taitaa olla tässä minä. Olin tänään aamutallinteko vuorossa ja siltä kyllä taas tuntuukin. Kerran kuukaudessa tehtävä tallityö tekee kipeää lihaksille. Ne kun eivät pysty sopeutumaan noin harvoin tapahtuvaan rykäykseen. Tallitöiden jälkeen tyydyin vain juoksuttamaan Elvistä kentällä. Ensin lämmittelin sitä liinassa ja sitten annoin sen juoksennella irti. Tällä kertaa ei irronnut mitään kummoisia riehumisia. Reipas se oli silti.

Elviksen joulukoriste
Märkää lunta tulvillaaan

Vekkuli <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti