sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Opintomatka Ruotsissa osa 1


Maaseutua...
Heissan allihopa!

Viikko sitten sunnuntaina alkoi agrologiopiskelijoiden kuuden päivän opintomatka. Aamu kahdeksalta 34 reipasta opiskelijaa ahtautui bussiin ja määränpäänä oli Turun satama. Matka kesti suunnilleen 8 tuntia ja pysähdyimme muutaman kerran huoltoasemilla kahville ja lounaalle. Ennen satamaan saapumista pysähdyimme myös Loimaalla piipahtamassa Sarka museossa eli Suomen maatalousmuseossa. Siellä saimme opastetun kierroksen ja kuulimme tarinoita menneisyydestä. Minulle Suomen maataloushistoria oli jo ennestään aika tuttua ja olin nähnyt aiemminkin monia vanhoja esineitä, joita museossa oli näytillä. Ihastuin kuitenkin museon pienoismalleihin. Etenkin pääaulan isoon pienoismalliin, jossa esitettiin Sarka-kylän kehitystä alkuajoista, 2000-luvulle saakka. Pienoismalli oli taitavasti toteutettu ja kiehtova katseltava.

Turun satamassa odottelimme laivaan pääsyä tovin. Viimeksi olen laivalla matkustanut lapsena, joten minusta odottelukin oli ihan mielenkiintoista ja aika hurahti nopeasti terminaalissa. Pian pääsimme astumaan sisään Baltic Princesiin. Ahdoimme matkalaukut pienehköön hyttiin (majoittauduimme neljän hengen ryhmissä) ja suuntasimme herkuttelemaan laivan buffetillalliselle. Täytyy sanoa, että sain itseni melkoiseen ruokaähkyyn, kun kaikkea piti vähän maistaa :D Buffetin jälkeen kiersimme Taxfree kauppoja ja yritimme mennä nukkumaan, jotta jaksaisimme poistua laivasta aamukuudelta Tukholman satamassa.

Seuraavana aamuna poistuimme siis laivasta ja kävimme syömässä Scandic hotellissa aamiaisen. Siitä jatkoimme matkaa maaseudun lävitse, kohti idyllistä Väderstadin kylää. Matkustusajankohtamme ei ollut mikään paras mahdollinen. Etelä-Ruotsissa oli harmaata, mutaista ja noin viitisen astetta plussaa. Edustavia kuvia oli mahdotonta saada, etenkin kun lumeton maa imi kaiken valon jo hyvin aikaisin iltapäivällä. Kuvista tuli melko rakeisia ja harmaita. Maalaismaisemaa piristi satunnaiset melko suuretkin hevostilat ja vihreän energian lähteet. Sieltä täältä metsiköiden takaa pilkisti nimittäin tuulivoimaloita. Mielestäni varsin mallikasta toimintaa Ruotsin maalla. Pysähdyimme jopa yhden tuulivoimalan lähistölle kuuntelemaan "hulluksi tekevää tuulimyllyn hurinaa". Totesimme, ettemme kuulleet minkäänlaista ääntä myllystä, etäällä olevan autotien liikenteen hurinan takaa.

Muutama heppa





 Voin kuvitella miten herttainen kylä Väderstad on kesäaikaan tai lumivaipan peittämänä. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja, vanhoja puutaloja oli säilytetty ja joku ratsasti rauhassa ponillaan kylän hiekkaisia kävelyteitä pitkin. Väderstadissa söimme vanhaan kaksikerroksiseen taloon perustetussa lounasravintolassa, hyvin viihtyisässä Väderstad Centralkrogissa. Tästä jatkoimme matkaa Väderstadin toimistolle ja tehtaalle. Kyseessä oli siis perheyritys, joka on kasvanut maailmanlaajuiseksi kylvokoneiden ja maanmuokkauskoneiden valmistajaksi. Kuulimme yrityksen historiasta ja teimme kierroksen pitkälle automatisoidussa tehtaassa (valokuvaaminen oli kiellettyä).

Tässä oli kyseessä eräs ravintola

Lounasravintola
Väderstadin kylää
Vanhoja taloja


Uudempaa asuinaluetta

"Pieni" maanmuokkauskone ja meidän bussi taustalla.

Väderstadin vierailun jälkeen makustimme Norrköpingin kaupunkiin. Kaupungissa majoituimme Best Western Princess hotelliin kolmen hengen porukoissa ja hetken huilaamisen ja kaupungin kiertämisen jälkeen suuntasimme yhdessä luokan kanssa syömään Kvarterskrogen Durkslaget:iin. Siellä saimme hirrrrmu herkulliset hampurilaisateriat superpaksuilla pihveillä, ihanalla majoneesilla ja rouheilla ranskalaisilla. Täältä jatkoimmekin takaisin hotellille piipahtaen toki matkalla haistelemassa ruotsalaisen pubin, Saliga Munkenin tunnelmaa. Seuraavassa osassa tutustutaankin jo hevoskohteeseen!


Norrköping. Oikealla reunassa ratikka. Kännykkäkuva.


Viihtyisä hotellihuone

1 kommentti:

  1. hienoja nuo lehtileikkeet hotellihuoneen seinällä. Vaikken ruotsia osaa juurikaan, niin heti pisti otsikko silmään. Pala historiaa!

    VastaaPoista