lauantai 10. tammikuuta 2015

Aktiivista ulkoilua...

ja epäaktiivista bloggailua. Elvis on kuluneella viikolla liikkunut reippaasti joka päivä. Minä vaan en ole saanut aikaiseksi kuvata mitään tai edes kirjoitella. Loppiaisen jälkeen ilma on lauhtunut taas harrastamisen kannalta mukavemmalle tasolle. Lunta on satanut joka päivä ja sitä alkaakin jo piisaamaan. Pellolla sitä on paikoitellen polviin asti.



Viime keskiviikkona Elvistä kävi liikuttamassa vuokraaja. Hän oli työskennellyt kentällä tehden taivuttelua ja sen sellaista. Ukko oli kuulemma ollut aika vireällä tuulella :) Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä Tytin kanssa radalle, mutta suunnitelmat muuttuivat kun rankka lumisade olisi tehnyt hiitistä hankitreeniä. Käytiinkin maastoilemassa auratuilla hiekka-autoteillä. Tytti ajoi edellä Kikalla ja minä menin perässä. Elvis oli periaatteessa oikein kiltisti. Se ei tölläillyt mitään, ei välittänyt tien muista kulkijoista ja keskittyi koko ajan täysillä olennaiseen eli kärryjen perässä juoksemiseen. Silti se taas kuumeni melkoisen paljon. Olin aika onnellinen, että Tytti lainasi mulle monteohjat. Paljon rennompi ja varmempi olo niiden kanssa ratsailla. Elvis piti pienen välin kärryihin, mutta ei kyllä suostunut väliä yhtään suurentamaan. Kilpavietti on kova ja puolipidätteeseenkin reagoitiin kerran pukittamalla.

Reissun jälkeen olikin pesua vaativa, hikinen, mutta hemmetin tyytyväinen polle. Elvis on vaan niin mielissään kun saa juosta "paineet" silloin tällöin pois. Seuraavana päivänä olikin palauttelu maaston aika. Muistan edelleen kuinka ratsastuksenopettajani neuvoi joskus kauan sitten että sopiva palauttelu on n.60-70% edellispäivän rasituksesta. Siispä perjantaina alkukäyntien jälkeen avattiin lihaksia aika vapaalla ravilla metsätiellä. Poika siis venytti askelta mielissään ja painoi vähän ohjallekin. Kiltisti se kuitenkin käyttäytyi. Siitä siirrytiin kahlaamaan hankeen liittyen Annikan/Violan seuraan. Laukattiin jopa muutama pätkä, vaikka vähän ensin arvottiin onko lunta liikaa. Ravaaminen hangessa muistutti lähinnä passagea ja laukkaaminenkin oli jotain kenguruhyppelyn tapaista. En voinut kumminkaan kuin nauraa, kun Elvis niin innoissaan lähti kisaamaan Viola-ponin kanssa hangessa loikkien.

Tänään lauantaina pidettiin viimein löysäilypäivä. Heitin Elvikselle viltin selkään suojaamaan märältä lumisateelta. Ohjat kiinnitin riimuun ja voimistelin selkään telineeltä joustamattomien topparatsastushousujen kera. Lähdettiin metsään jossa enimmäkseen käveltiin. Elvis ihmetteli sivupolulla tien tukkineita puita, mutta päästiin niistä silti läpi. Tutulla suoralla innostuttiin laukkaamaan. Voi että kun oli mukavaa! Elviksen pyöreä selkä on tosi mukava ratsastaa ilman satulaa. Kunhan ei tule äkkipysähdystä ja törmää korkeaan säkään. Takaisin tullessa koitin poimia karsinaan ripustettavaksi kuusenoksia. Tuuli kuitenkin yltyi tiputellen narisevista puista lunta ja Elvis ei malttanut seistä paikoillaan kuusen alla. Kyllä se minustakin oli vähän spookya kun puut natisivat itekseen metsässä.

Nousin pois selästä ja katkaisin kunnon karahkat eräästä kuusesta. Hetken aikaa jouduin lumessa nuhaisena tarpomaan, kunnes löysin matalan tukkipinon. Elvis vaan siihen pinon viereen ja minä könysin pinon päältä selkään. Risut pidin sylissäni ja ratsastin loppu matkan kotia yhdellä kädellä. Elviksestä on kuoriutunut jo varsin toimiva metsätyöhevonen, eikö? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti