tiistai 6. tammikuuta 2015

Hei kuuraparta!



Pakkanen on jälleen kiristynyt. Maanantaina pakkasta oli hippusen alle 20. Siitä huolimatta lähdin reippaana tallille, sillä aurinko paistoi komeasti ja lumiset puut loivat kaunista maisemaa. Heiluin tallilla kameran kera kuvaten tämän postauksen kuvia, mutta pian sormia alkoi paleltamaan hansikkaista huolimatta. Kaikki hevoset söivät heiniä tai vaan töllöttelivät paikallaan odottaessani niiden vähän liikkuvan kuvauksellisempaan paikkaan. Kylmä siinä tuli ennen kuin mitään mainittavaa tapahtui. Siirryimpä sitten Elviksen kanssa tallin lämpöön ja otin vaihteeksi pari kuvaa siellä.

Tallin pieni muumi :)





Tuhannen ilmeen ruuna

Laitoin Elviksen valmiiksi ja heitin sille alkukäynneiksi Jadelta saamani ihanan, superpaksun villaviltin selkään. Alkukäynnit tehtiinkin tällä kertaa tallitiellä ja eräällä pellolle johtavalla tienpätkällä, sillä kentän lumien linkous oli parhaillaan käynnissä. Ei Elvis tuttua traktoria linkoineen pelkää yhtään, mutta ehkä en halua kylmää lumipesua niskaani kesken ratsastuksen. Alkukäyntien jälkeen mentiin ihmettelemään tasaista kenttää. Siinä oli nyt vain ohuehko, kovaksi tamppaantunut lumikerros jääpohjan päällä. Pikkuhiljaa siitä taitaa kehittyä ihan oiva talvipohja.

Treenattiin Elviksen kanssa taipumista isoilla ympyröillä. Taivuttelin enemmän sisään, mutta myös ulospäin. Taivutellessa totesin, ettei se Elviskään tee kaikkea ilman, että pyytää kunnolla. Se oli aika jäykkä ja halusi vähän juosta alta taivuttaessa. Minun piti pyytää selvemmin taipumista ja kyllähän sitä sieltä pikkuhiljaa alkoi tulemaan. Tottakai otin Elviksen jäykkyyden huomioon enkä alkanut pyytämään älyttömiä. Ulospäin taivutus on minusta hirmu vaikeaa. Reipas ratsuni meinasi ulostaivuttaessa hävitä hyvin äkkiä ympyrältä.

Kokeiltiin me toki laukkaakin. Tällä kertaa yritin ensin oikeaa laukkaa keskiympyrällä. Elvis nosti vastalaukkaa ja siinä vaiheessa alkoi kentän pito loppua. Elviksellä on sen verran vähän elopainoa, ettei sen hokit pure kunnolla laukatessa. Kerran sillä lipahti molemmat takajalat himpun verran ja huomasin Elviksen heti jännittyvän. Se on melko tarkka pohjista eikä uskalla liikkua liukkaalla. Vasenta laukkaa otin sitten hyvin varovaisesti isolla uralla. Tärkeää on pitää laukka tarmokkaana, jotta hevonen polkee hokkinsa kunnolla maahan, mutta kuitenkin samalla edetä hillittyä tahtia ilman yllättäviä kurveja.

Lopuksi jatkettiin vielä ravityöskentelyä. Laukkojen jälkeen tämä sujuikin paremmin ja hevonen oli taipuisampi. Loppukäynnit kävelinkin sitten maasta. Näin sain heitettyä viltin taas hevosen selkään ja pysyin itsekin lämpöisenä.

Talviturkki on viimein tullut tasaisemman näköiseksi







Tuleekohan vuosien kuluttua pienestä tähdestä suurempi?

Tänään mittari näytti jo -24 astetta. Aurinko paistoi kovin kauniisti houkutellen ulkoilmaan. Tänään ohjelmassa olikin maastolenkki ilman satulaa ja ilman kuolaimia. Heitin Elvikselle jälleen villaviltin selkään ja kiinnitin ohjat riimuun. Kylmät kuolaimet eivät varmaan kovalla pakkasella ole hirveän mukavat hevosen suussa ja eihän me käyntilenkillä yleensä satulaa tai suitsia tarvitakkaan. Itse laitoin kypärän alle pipon, huivin kaulaan, kahdet villasukat, topparatsastushousut kerrastoineen, talviratsastuskengät ja käteen lampaankarvasisustaiset nahkarukkaset. Niillä ei sormet muuten palele toisin kuin joillain kolmisormihanskoilla! Eihän niillä toki mitään kunnollista ohjasotetta saa, mutta se ei tälläisillä lenkeillä ole niin vakavaa.

Lähdettiin siis metsään maastoilemaan. Mukaan saatiin Annika Viola-russin kanssa ja voi että oli mukavaa. Elvis oli tosi hyväntuulinen, rento ja kulki suurimman osan ajasta ohjat ihan pitkänä. Nytkin alitimme ja ylitimme lumen taivuttamia puita, sekä ravistelin niistä lumia pois. Olisi ollut ihana tallentaa kaunis näky, mutta en uskaltanut ottaa kameraani mukaan tallille jäätymään. Kännykän uskallan ulkoilmaan uhrata, mutta silläkään ei saanut kuvia napsittua, sillä se valitti liian alhaisesta lämpötilasta. Kylmähän siellä olikin. Talvivarustukseni piti muuten, mutta varpaat jäätyivät armottomasti. Lopulta olikin jalkauduttava ja talutettava ponit kotia, jotta varpaat heräisivät eloon. 

Silmän alla kajaalia tietysti




Parista viimeisestä kuvasta minulla on enemmänkin sanottavaa. Toiseksi viimeisessä kuvassa näkee hyvin, kuinka Elviksellä on silmän alla selvästi muuta turkkia vaaleamman ruskea alue. Vähän niin kuin kajaalia. Monella muullakin hevosella tätä tapaa (ainakin amerikan lämpösillä?), mutta mikä ihme on tämän värityksen tarkoitus??? Tiedän että esimerkiksi gepardeilla on silmien alla mustat juovat ehkäisemässä auringon häikäisemistä. Auttaako vaalea väri sitten hämärässä?

Viimeisessä kuvassa näette Elviksen villit kutrit. Joku varmaan kauhistelisi tuota pitkää pehkoa ja ihmettelee miksen ole "leikannut" ratsutukkaa. Itse en ole hirveä ratsutukan fani. Se sopii puoliverisille, ratsuponeille ja joillekin ravurista ratsuksi siirtyneille lämminverisille. Rakastan tukkajumalia, liehuvaharjaisia barokkihevosia, tuuheaharjaisia poneja ja pitkäharjaisia ravi- ja länkkäriheppoja. Alkuperäisrotujen tukkaa ei saisi nyrhiä missään nimessä (poislukien sairaudet)! Terve, tuuhea, kiiltävä ja selvitetty harja on upea. Kaiken lisäksi harja suojaa säältä ja hyönteisiltä.

Elviksen harja ei ihan se upean pitkä ja liehuva kuitenkaan ole. Sellainen se on kuitenkin aina ollut ja se on 10 vuoden aikana tullut jotenkin osaksi Elvistä. Se on osa sen sisäistä villiä luonnetta. Eikä Elviksen villiä tukkaa saa lyhentää. Itseasiassa Elviksen tukan kasvatus on osa ikuisuusprojektia. Elvis oli nimittäin nuorempana eräänlainen tukkajumala. Tukka putosi ruunan jäätyä joutilaaksi raviuralta. Elämänmuutos oli pojalle liian stressaavaa. Kenties viimeinkin säännöllinen liikutus ja jo vuoden ajan syötetty biotiini alkaa vaikuttamaan. Paksuutta siihen ainakin on tullut paljon. Mutta sen kyllä vielä sanon että jos joku menisi Elviksen harjan leikkaamaan hän saisi peräänsä hyvin surullisen ja murhanhimoisen henkilön...

3 kommenttia:

  1. Toi silmän alla oleva raita on tietenkin vauhtiraita! Ja tohon Elpun harjaan saa muuten varmaan kivan ranskanletin tehtyä sit ens kesän kisoihin, vink vink ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vauhtiraita se onkin pakko olla! :D Täytyypä muuten alkaa harjoitella sitä ranskanletin tekoa :)

      Poista
  2. Voidaankin olla sitten samassa kanveesissa ranskisten kanssa, kun minä en vain osaa leikata harjaa järkevästi niin taitaa tulla keltainen ja ohutharjainen tukkajumala sitten vuoden päästä... :D

    VastaaPoista