perjantai 23. tammikuuta 2015

Hyödytöntä murehtia...

... koska mitään ei voi tehdä. Näin totesi piisamirotta, kun muumilaaksoa uhkasi pyrstötähti. Blogin kirjoittaminen on tällä viikolla taas jäänyt. Opiskelija elämän "rattoisuus" on iskenyt ja kirjoittaminen ei ole maistunut. Olen ollut vieläkin vähän kipeänä. Ei sinänsä mitään suurempaa, mutta kyllä se pienikin kuumeilu vie voimia. Eniten voimia kuluttaa kaiken maailman asioista stressaaminen. Minun pitäisi valita vapaasti valittavia opintojaksoja ja tarjolla on tänä vuonna meidän vuosikurssille vaan talous- ja teknologia aiheita - tylsää! Minun pitäisi myös saada nuo kirjoittamani harjoittelupaikka hakemukset lähetettyä. Stressaavaa kun ei tiedä minne päin Suomea pääsee haastateltavaksi ja minne päin sitä joutuu ensi kesänä hevosen kanssa muuttamaan. Tälläisenä tunnollisena ihmisenä sitä tietty stressaa myös sellaisia asioita kuin, että olenko tarpeeksi hyvä? Osaanko tehdä minulle annetut työtehtävät? jne.



Tähän päälle vielä se, että autoani kolaroinut henkilö ei nyt suostukaan vastaamaan puheluihin tai tekstiviesteihin. Jouduin nyt soittelemaan hänen puolestaan vakuutusyhtiöihin ja asioiden käsittelyyn menee noin kuukausi. Mun pitäisi nyt siis kuukauden verran ajella vielä autolla ilman peiliä ja pelätä sakkoja. Kiva... Kotona sentään menee hyvin. Eiku ainii onhan tuo koira vielä kipulääkekuurilla ja muutaman kerran olen huomannut sen onnahtavan siitä huolimatta. No mutta hei Elvis sentään voi hyvin! Tosiaankin, ukko on pirteä ja oma itsensä. Se on päässyt liikkumaankin pakkasesta huolimatta, eikä turvasta puuttuva nahanpala ja pari kertaa rikottu loimi ole vauhtia hidastaneet.

Repsottava reikä


Tälläistä se on se opiskelijan elämä. Joku on minulle kyllä sanonut että ollaan Elviksen kanssa tapaturma-alttiita ja se voi ehkä pitääkin paikkaansa. Tulisi melko pitkä postaus jos kirjoittaisin mitä kaikkea meille on sattunut. Mutta paljon paheminkin voisi olla ja jälkeenpäin katsottuna ollaan selvitty monesta pahasta vain säikähdyksellä. Monella kertaa on ollut aineksia suurempaan onnettomuuteen.

Elviksen kulunut viikko on mennyt oikeastaan tosi mukavasti. Maanantaina kävi vuokraaja ja tiistaina pakkasen kiristyessä ratsasteltiin ilman satulaa. Sain hyvää tasapainoharjoitusta, kun tein laukkaympyröitä kentällä ja vähän ravailinkin. Keskiviikkona ohjelmassa oli pitkästä aikaa irtohypytys. Kentän pohja oli loistavassa talvikunnossa ja irtohypytys sopi hyvin kaksijalkaisillekin parinkympin pakkasessa. Siinä pysyi sopivasti lämpöisenä rasittumatta kuitenkaan liikaa kipeänä. Hypytyksestä kerron luultavasti tarkemmin, kunhan saan kuvia siitä. Torstaina pakkanen kiristyi entisestään. Elvis veteli iltapäivällä tarhassa köyrypukkeja ja muita loikkia odotellessaan sisään pääsyä. Samalla se rikkoi loimensa kaulakappaletta ja oli saanut turpaansa osumaa. Verenvuoto oli onneksi tyrehtynyt nopeasti -25 asteessa. Minä tyydyin torstai-iltana vaan hoitelemaan ruunaa.


Tarhassakin on aika paljon lunta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti