sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Koeratsastusta koeratsastuksen perään

Tiedättekö sen tunteen, kun edessä on jotain ihan uutta ja jännittävää. Jotain niin jännittävää, että tekee jo mieli sittenkin kieltäytyä ja painua takaisin turvalliselle kotisohvalle. Tänä viikonloppuna olen minä saanut jännittää - jälleen kerran - ihan turhaan. Perhoset ovat pörränneet vatsassani, kun olen harjaillut Elvistä tallilla, odottaen hoitajaehdokkaiden saapumista. En ehkä ole se kaikkein sosiaalisin ja avoin persoona, joten uusien ihmisten tapaaminen tuntuu aina jännittävältä. Etenkin kun kyseessä on henkilö, joka tulee tutustumaan minun hevoseeni ja vielä koeratsastaa sen. Mitä jos hän ei pidäkkään Elviksestä? Mitä jos hän haukkuu meidät pystyyn? Tai mitä jos hän ratsastaakin rumasti?

Toitotin kuitenkin itselleni: "ei se haittaa jos joku ei tykkää, kun mä tykkään" ja "kyllä se Elvis mulle näyttää mikäli se ei tykkää ratsastajasta" Turhaanhan minä jännitinkin. Koeratsastukset sujuivat hyvin ja Elvis käyttäytyi hienon herrasmiesmäisesti vieraallakin ihmisellä. Se näytti myös viihtyvän ja näytti korvat hörössä osaamistaan.

Itselläni meinasi jäädä ratsastelut tällä viikolla koeratsastuksien vuoksi vähille. Minttu kuitenkin houkutteli minut vielä iltatreeneihin kokeilemaan hänen hevostaan, Ootusta. Täytyy myöntää, että tätäkin jännitin melko kovasti :) Olen niin tottunut ratsastamaan omalla lämpöselläni ja tuollaisen reilusti kookkaamman torinhevosen selkään kapuaminen on eräänlainen kulttuurishokki. Toki tiesin jo etukäteen, että kyseessä on ihan järkevä nuori hevonen. Se on kuitenkin tasolleen kuuluvasti herkkä ja sen laukka on ilmavaa. Koitappa nyt tälläinen lämppäritäti taas sopeutua sellaiseen :D

Aloitettiin ihan rauhassa käynnistä. Minulla oli melkoinen hakeminen apujen kanssa. Tätä hevosta kun kuuluu ratsastaa istunnalla ja jalalla. Kehoni ei ollut tottunut hevosen liikkeeseen, joten istuntani antoi tahtomattani hevoselle kaikenlaisia, epäselviä viestejä. Ensimmäiset minuutit tuntuivat siltä, kuin olisin alkeistunnilla kiemurtelevan käärmeen selässä. Pikkuhiljaa avut löytyvät ja kokeilin pieniä pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Tämä ei ollut mikään Ootuksen lempiliike, joten hakemista siinä riitti. Onneksi Minttu oli koko ajan neuvomassa: "vähän lisää tuota, hellitä tuota jne."


Vuoden takaisessa kuvassa yritetään vääntää väistöjä Elviksen kanssa. Ilmeet kertoo kaiken!

Väistöjen "väännön" jälkeen siirryin ravailemaan. Ison hevosen ravi ei tietenkään ihan tasaista ole, mutta kyllä se mielestäni oli helpompaa istua, kuin Elviksellä. Kaikki muu olikin sitten vaikeampaa. Ootus kun ei nöyränä tepastele tasaista tahtia ja odottele mitä ratsastaja haluaa. Taas piti ratsastaa jalalla ja istunnalla, pitää käsi rentona ja vielä muistaa työstää hevosta taivuttelemalla vuorotellen sisään ja ulos. Hetkeksi jos unohdit jalan, lähti hevonen ympyrältä tai muutti tempoa. Hetkeksi jos jäit kädellä puristamaan, jännittyi hevonen ja nosti päänsä ylös. Välillä Ootus tuntui mulkoilevan minua, kuin sanoen "Mitähän yrität siellä sanoa mulle?" "Pitäiskö mun muka SUA totella?"

Uskaltauduin kokeilemaan myös laukkaamista, vaikka tiesin että minun on vaikea istua ilmavassa laukassa. Niin harvoin sitä tulee istuttua oikeasti ylöspäin laukkaavan hevosen selässä. Laukan kanssa olikin hakemista. Ei sillä, etteikö täysiveriverta omaava Ootus osaisi laukata, vaan sillä, että minä yritin hakea mahdollisimman nössöä nostoa. Herkällä hevosella ei kannata iskeä laukkapohkeita kiinni kylkiin tai laukannosto saattaa olla hieman räjähtävämpi. Minä siis koitin nostaa nätisti laukkaa. Unohdin kuitenkin jännitykseeni sen päättäväisyyteni ja hevonen tarjosi ravia. Jännittynyt istuntani sai hevosen tarjoamaan myös vastalaukkaa (Istuntatunteja minulle kiiitos!) Laukkaa yritettiin muutamia kertoja uudelleen ja uudelleen ja tunsin kuinka hevonen hermostuu minuun. Ootus odotti minulta selkeitä apuja ja minun piti vain poistaa jännittyneisyyttä ja antaa ne ihan selkeät ja jämerät avut. Sieltähän se laukka löytyi. Ilmava ja niin epätasaisen tuntuinen. Tässäkin piti muistaa ratsastaa eteen isoista askeleista huolimatta. Huomattavasti helpompaa jos hevonen etenee eika rullaa paikallaan.

Laukan jälkeen työstettiin vielä ravissa. Tein ympyrällä taivuttelujen lisäksi avo- ja sulkutaivutusta. Vihdoin alkoi tuntumaan siltä, että oikeat avut olivat löytyneet. Hevonen oli kuolaimella (mikäli muistin ratsastaa koko ajan) ja se myös pyöristi itsensä. Kumpikin pystyivät ihan oikeasti rentoutumaan. Kaiken kaikkiaan oli kyllä hyvin erilainen ja tehokas oppitunti Mintulta ja Ootukselta. Hevonenkin oli hionnut pakaroitaan myöten, joten kai me siinä reilun tunnin aikana ihan oikeasti töitä tehtiin. Nuoresta iästään huolimatta Ootus on pätevä opettaja (vaikka vähän natsimainen sellainen). Minttukin ansaitsisi sen valmentajan tittelin :D Heti se haukkana huomasi jos jännitin sisäkättä tai unohdin ulkojalan.

Todistettavasti selässä!

Treeni-innostus nousi jälleen kerran. Innolla odotan seuraavaa kertaa, jolloin voin Elviksen kanssa harjoitella hieman uusin ottein esimerkiksi sitä taipumista. Tänään tuuletettiin kuitenkin ruunaherran aivoja maaston puolella. Se on tehnyt kovasti töitä ja oli jo aika päästä kaverin kanssa pidemmälle metsälenkille. Kierreltiin Mintun ja Ootuksen seurassa talven ihmemaassa vaihtelevalla tahdilla. Välillä kahlattiin hangessa polkuja pitkin ja sukellettiin polulle kaartuneiden, lumisten puiden ali. Auratuilla pätkillä ravailtiin ja laukattiin. Välillä tosin piti hidastaa jälleen käyntiin, kun lumen painamia puita oli esteinä vähän siellä täällä. Oli ihana taas olla tutun, pienen ja pörröisen Elviksen selässä. Meno tuntui tasaiselta ja varmalta. Elvis oli kaverin matkassa tosi rento. Se malttoi seistä hievahtamatta paikallaan kun ravistelin lumisia puita pois tieltä. Se ei myöskään välittänyt siitä jos välillä ravistelin puita kesken kävelyn tai kumarruin sen kaulalle alittaakseni oksia. Rentoudesta huolimatta se oli aina valmis pienestä pyynnöstä kirmaamaan ravia tai laukkaa. Reipas ja ihana ruunani <3


1 kommentti:

  1. Oma tuntuu aina ihanalta muiden hevosten jälkeen :)
    Tulehan toistekin O:n kyytiin !

    VastaaPoista