tiistai 27. tammikuuta 2015

Villi monitoimiruuna


Tätä postausta kuvittaa Mintun ottamat kuvat noin viikon takaisesta irtohypytyksestä. 

Kuluneina päivinä on tullut todistettua lämminverisen monipuolisuutta. Perjantaina Elvis oli reipas maastoratsu, lauantaina Annikan kouluratsu, sunnuntaina kärryjen edessä ja maanantaina esteillä.
Perjantaina kävin tosiaan reippaalla maastolenkillä ehtiäkseni vielä ajoissa juna-asemalle hakemaan Annikaa. Kyseessä on siis sama Annika, joka piti meille kesällä ja alkusyksystä ratsastustunteja ja meni sitten piru vie muuttamaan Kuopioon. Nyt hän sentään tuli viikonlopuksi kyläilemään :)

Perjantain maastolenkki oli tosiaankin reipas. Elviksellä oli vapaapäivä takana ja koko lenkki sujui innosta töristen. Kaikelle piti vähän puhista ja tuhista vaikka ei Elvis sinänsä tuntunut mitään pelkäävän. Se oli vaan mahottoman innoissaan ja vireystila sen johdosta koholla. Mentiin metsätien suoralla ravia, laukattiin jyrkkä mäki ja kierrettiin pari kertaa se 400 metrin ajolenkki, jonka naapuritalli on ystävällisesti luvannut käyttöömme. Lenkillä Elvis oli tooodella virittynyt ja pohdin viitsinkö mennä sen vielä toisen kerran. Siinähän voi nimittäin käydä joko niin, että toinen kierros on jännittyneelle hevoselle liikaa ja lennämme kuuta kiertävälle radalle tai sitten kävi niin kuin kävi eli toisella kierroksella homma ei ollutkaan enää niin jännittävä. Ravipätkillä Elvis lähti välittömästi pitkällä askeleella liikkeelle, mutta hidasti kuitenkin nätisti. Juostessa se ei myöskään ehtinyt ihmetellä maisemia.


Seuraava este oli jännittävä

Lauantaina Annika pääsi pitkästä aikaa Elviksen selkään. Annika työsti aika paljon jo käynnissä ja siitä olikin selvästi hyötyä. Elvis oli tyytyväisen oloinen ja yhteistyö pelasi tauosta huolimatta kivasti. Ruuna työskenteli mielissään, korvat hörössä, vaikka ei ensin ollut antanut Annikalle kiinni tarhassa. Pitäähän se vähän kokeilla ihmisiä! Sunnuntaina ajeltiin metsässä yhdessä Annikan kanssa. Reissu meni hyvin vaikka ei ihan suunnitellusti. Käännyttyämme mutkan takaa ensimmäiselle ravisuoralle huomasimme metsätiellä traktorin linkoamassa tietä. Ei me sitten päästykään ravailemaan heti, vaan jouduttiin kävelemään traktorin perässä kääntymispaikalle asti. Elvis pysyi koko ajan onneksi ihan rentona. Se vaan käveli korvat tötteröllä vaikka traktori linkosi lunta pusikoihin. 

Traktorin häivyttyä pääsimme ravailemaankin ja Elvis meinasi ottaa ilon irti ajelusta. Kärryjen vähän liiratessa lumessa se innostui nostamaan laukkaakin. Pohja oli liian tuppurainen reippaaseen raviin, mutta Elvis ei olisi heti malttanut hölkötellä. Vähän Elvis painoikin, mutta ihan kiltisti hidasti kun antoi määrätietoiset ohjeet. Elvis on siitä vähän haastava ajaa, että se ei välttämättä paina kovasti, vaan lähtee vaan yhtäkkiä kiitämään. Kuski saa siis olla hereillä koko ajan.





Kamikatzee!


Maanantaina innostuin tekemään ihan itsenäisen estetreenin. Tälläisellä hiljaisella yksityistallilla itsenäisillä estetreenillä on riskinsä, mutta ajattelin luottaa Elvikseen. Onhan se sentään fiksu ukko. 
Harmillista yksin treenatessa on tietty se, ettei kukaan ole nostamassa puomeja tai kuvaamassa. Kasasin kentälle vain yhden maapuomin ja yhden pikkuisen pystyn. Lähdin hakemaan jälleen vain itseluottamuksen kasvattamista ja sujuvuutta. Kentän pohjakaan ei näin talvella ole priima, joten esteen korkeus jäi  40cm:iin. 

Elvis tuntui innostuvan jo pelkästä maapuomista. Ravi oli lennokasta ja puomin yli piti muutaman kerran hypätä innoissaan. Olin laittanut puomin pääty-ympyrälle ja ravattuani lihakset kunnolla lämpimäksi siirryin ylittämään puomia laukassa. Elvis arvioi välillä etäisyyttä väärin ja joutui korjaamaan raviaskeleilla. Puomin ylityksen sujuessa virheittä siirryttiin esteen pariin. Aloitin hyppäämällä sen ravista vasempaan kierrokseen. Ravi oli ponnekasta ja esteen lähestyminen ja ylitys sujui helposti. Siirryin laukkaan ja Elvis tuntui innostuvan vain enemmän. Ensimmäisellä laukkaylityksellä hyppäsimmekin huomattavan korkean haamuesteen. Innokas poni ponnisti hitusen kaukaa, mutta pääsin hyppyyn hyvin mukaan. Myötäsin käsilläni sen kaarella olevaa kaulaa pitkin ja ihmettelin kun hyppy vaan nousee ja nousee ja nousee. Elvis otti aivan jumalattoman ison ilmavälin esteeseen kuitenkin hypäten hyvällä kaarella. 

ilmavara


En kuitenkaan säikähtänyt tästä yhtään. Heppa oli vaan vähän innoissaan. Nyt oli helppo jatkaa esteen ylitystä. sillä tuollaisen metriloikan jälkeen 40cm tuntui pikkuiselta puomilta. Suuntaa vaihtaessa sain hetkellisesti aina oikeaa laukkaakin. Kehuin vuolaasti aina oikean laukan noustessa, mutta silti poika vaihtoi sen aika nopeasti vasempaan esteen jälkeen. Oikeaan kierrokseen tulessa kerran sitten puomi tipahti, mutta en jaksanut sitä mennä enää nostamaan. Eikä ollut tarvekaan. Paikkaansa vaihtanut puomi oli vähän jännä ja se hypättiin edelleen lähes samalta korkeudelta. Ainakin Elvis osaa olla varovainen kintuistaan heh. Elvis oli jo melko hikinen ja malttoi höntsäillä kiltisti loppuravit. Elvis oli ollut koko estetreenin ajan hyvin herkkä avuille. Se laukkasi esteitä ylittäessä isoa, pitkää laukkaa melko vauhdikkaasti. Kuitenkin pää pysyi alhaalla ja jarrut olivat lähes yliherkät. Ratsastaja sai olla selässä tarkkana. Elvis olisi mielellään kiihdytellyt ja rynnännyt esteelle. Puolipidätteiden piti olla kuitenkin hyvin varovaisia tai muuten Elvis tuntui ihan kysyvän "Eikö me sitten mennäkkään esteen yli?" Minun piti vastata, että mennään vaan, mutta ei täysillä. Treeni sujui siis mukavasti ja saatiin sujuvuutta esteillä ja voimaa laukkaan. Minusta oli ihanaa huomata, kuinka innoissaan poika on esteistä, kunhan vain minä olen hommassa rennosti mukana. On se vaan niin Super!




Kaunis <3

3 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia, ja aina yhtä ihana Elvis! =) On teillä kyllä mukavan monipuolista tuo treeni. Minunki pitäs tässä joku kerta ottaa itteäni niskasta kiinni ja iskeä Zolpukalle kärryt perään :D Kunhan se nyt saa jalkansa kunnolla paranneltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvis tykkää kovasti monipuolisesta liikutuksesta. Ei siitä olisi pelkästään kenttää kiertämään. Kärryjen eteen päästessä se on aina yhtä mielissään ja kiva oli huomata miten se innostuu esteistäkin. Elviksellä oli muuton jälkeen parin vuoden tauko ajamisesta niin kävin ensin ohjasajamassa ennen kuin kärryt iskin perään. Ukko kyllä käyttäytyi ihan niinkuin mitään taukoa ei ois ollutkaan. Mutta voi varmaan Zolankin kanssa olla hyvä idea juoksuttaa/ohjasajaa ennen ku lähtee ajoreiteille :D

      Poista
    2. Ohjasajoa onkin Zolpukan kanssa jonkun verran tässä harjoitettu, mutta voi se silti olla, et kärryt saa aikaan jonkun ylikuumenemisreaktion tai vastaavan... :D Tai sit voi olla, että tamma hermostuu ajamisesta, kun sillä on ilmeisen stressaavia kokemuksia taustalla. No, ei voi tietää ennen ku kokeilee :D

      Poista