sunnuntai 15. helmikuuta 2015

American standardbred

Isä
ja poika























Viime keskiviikkona Elvistä kävi hoitamassa jälleen vuokraaja. Minä olin koulun kanssa reissussa Joensuussa hevosten Jalostuspäivillä. Matkaan lähdettiin kello 5.30 ja kuuntelimme luentoja koko päivän ajan. Kotona olin iltaseitsemän jälkeen. Sellainen kevyt 14 tunnin koulupäivä...
Luentojen aiheet olivat toki mielenkiintoisia. Meille esiteltiin ketkä henkilöt lähtevät uudistamaan suomenhevosten jalostusohjesääntöä, meille kerrottiin hevoshuutokaupoista ja niiden kehittämisestä ja saimme lisätietoa uusista tutkimuksista koskien ns. ravivarmuusgeeniä (DMRT3). Paikalla oli huippu asiantuntijoita ja hevoskasvattajia. Jalostuspäivien tavoitteena on tuoda viisaita päitä yhteen, jakaa tietoa ja keksiä uusia ideoita.

Ravivarmuusgeenin toiminta on minusta kiehtovaa. Kyseinen geeni siis vaikuttaa hevosen selkäydinhermojen muodostukseen ja sen olemassa olon muoto vaikuttaa siihen pystyykö hevonen ravaamaan kovaa laukkaamatta, pystyykö se peitsaamaan tai tölttäämään tai siihen onko sillä hyvä kolmitahtinen laukka. En ryhdy tässä nyt tarkemmin selittämään tämän geenin toimintaa ja ilmenemistä DNA:ssa. Riittänee kun sanon, että hevosilla voi olla ravivarmuusgeeni muodossa A/A (molemmilta vanhemmilta saatu A), A/C (Toiselta vanhemmalta A ja toiselta C) ja C/C.

Elviksen isä: Slybowl Hanover

Tutkimuksessa oli tutkittu erirotuisia hevosia ja todettu, että esimerkiksi kaikki tölttiä osaavat islanninhevoset ja muut askellajirodut ovat muotoa A/A. Samoin nähtiin, että suurin osa standardbredeistä eli Amerikan lämminverisistä on muotoa A/A. Nämähän ovat jenkeissä usein peitsareita. Suomenhevosilla ja muilla kylmäverisillä on löydetty kaikkea kolmea muotoa. Ne voivat siis olla muotoa A/A, A/C tai C/C. Puoliveriratsuista kaikki olivat olleet muotoa C/C. Miten tämä sitten vaikuttaa? A-hevoset pystyivät menemään käynnin, ravin ja laukan lisäksi erikoisaskellajeja. Ne pystyivät myös ravaamaan kovaa. C-hevosilla sen sijaan oli laadukkaampi laukka ja ne eivät erikoisaskellajeja osaa. Lämminveriset, jotka olivat muotoa A/A olivat selvästi muita nopeampia ja niiden voittosumma suurempi. Myös suomenhevosilla oli nähtävissä sama asia. A/A suomenhevoset ravasivat kovempaa ja tienasivat raveissa enemmän. Sen sijaan A/C tai C/C suomenhevoset olivat parempia ratsuja ja omasivat esimerksi laadukkaamman laukan.

Elviksen isän isä: Super Bowl


Hassua oli että samanlaista nopeuseroa ja voittosummien määrän eroa ei ollut  ruotsalaisilla tai norjalaisilla kylmäveriravureilla. Joka tapauksessa tämän geenin ymmärtäminen auttaa ehkä ymmärtämään miten hieno rotu amerikanravurikin on. Elvis on nopea ravuri ja se osaa myös peitsata, mutta laukkaaminen on sille vaikeaa. Se on siis selkeästi A/A hevosia. Kenenkään on turha moittia sen askellajeja, kun se on geneettisestikin jalostunut ravaamaan kovaa. Hermostot ovat rakentuneet erilailla kuin ratsuilla. Ei se ihme, että minusta välillä tuntuu takapään jääneen talliin...

Tavallaan minua jopa kiehtoisi tuoda Elviksen erityistaitoja enemmän esiin. Tiedän miten sen saa peitsaamaan, mutta en ole sitä uskaltanut mennä kuin muutamia askelia näytösmielisesti. En tiedä miten peitsaaminen vaikuttaa lihaksistoon. Ainakin sen treenaaminen pitäisi aloittaa hyvin varovaisesti. Tähän asti olen kuitenkin päättänyt pitää peitsaamisen piilossa. Sitähän ei kouluradalla hyvällä katsota. Minua on aina neuvottu kitkemään tämä paha askellaji pois, mutta entä jos sen treenaaminen saisikin hyviä vaikutuksia? Tiedän esimerkiksi monia ravureita, jotka on saatu lopettamaan laukkaaminen raveissa ottamalla treeniin ravin lisäksi laukkaa.

Elviksen iii: Star's Pride


3 kommenttia:

  1. Mielenkiintonen postaus! Oliskohan mun pitänyt tehdä alavalinta paremmin, olisin kans halunnut tollasia luentoaiheita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen viihtyny tuolla koulussa tosi hyvin. Joinakin päivinä meillä saattaa olla vain hevosaiheisia kursseja ja mikäs sen mukavampaa kuin höpöttää koko päivä hevosista. Vielä kun tuolla oppii uuttakin hevosista niin kuin esimerkiksi näitä genetiikka juttuja. Nyt kolmantena vuotena oon huomannu et pikkuhiljaa alkaa tympimään ne kurssit, jotka ei oo ihan sitä kiinnostuksen alaa. Pari ekaa vuotta jaksoi opiskella "tylsiä" juttuja. Nyt haluisi sanoa jo lehmän hedelmällisyyshoidoille ja verosuunnitteluille EVVK!

      Poista
  2. Peitsaaminenhan on sinänsä raviroduissa ihan luonnollinen askellaji, sillä nuoret suokkivarsatkin vetää sitä laitumella ihan yhtä helposti kuin jotkin islanninhevosvauvat. Joku on vaan päättänyt, ettei sitä kannata treenata kuntoon koska se on "luonnoton", jolloin se jää ei-toivotuksi "vääräksi" lönkötykseksi.

    VastaaPoista