torstai 26. helmikuuta 2015

Pollea ruunamies

Niin kommee ruuna! <3
Tämän postauksen kuvat on ottanut Tytti maanantaina 23.2.2015 Kiitos Tytti!


Täällä Pohjois-Savossakin on ollut harvinaisen lämmin helmikuu. Lämpötila on plussan puolella, lumi sulaa paikoitellen sohjoksi, aurinko lämmittää ja linnutkin laulaa. Hevosetkin ovat huomanneet kevään merkit. Tallin tammoilla on ollut kiimoja ja yleensä turkistaan pitkään kiinni pitävä Elvis on alkanut pudottamaan karvaa. Toki nuorempiin hevosiin verrattuna hillityllä tahdilla. Itse voisin rallatella pitkin metsiä "ihanaa ihanaa kevät tulee!" mutta varmaan tässä vielä jokin viileämpi jakso tulee. Lumi ei ainakaan vähään aikaan lopu kesken.

Nyt pitäisi vaan nauttia kivoista, aurinkoisista talvikeleistä. Valitettavasti kun kevät tarkoittaa myös pohjien väliaikaista jäätikköitymistä tai liejuttumista. Auratulla reitillä ollaan jo bongattu vaarallinen routakuoppakin. Elviksen kanssa ollaan viime päivinä maastoiltu aika paljon. Nyt kun kelit ovat siihen vielä otolliset. Maanantaina käytiin Tytin ja Kikan perässä tuttua tietä pitkin seikkailemassa. Tällä kertaa Elvis olikin varsin rento, eikä mörköjä juurikaan tullut vastaan. 

Elvis nauraa?

Näin sitä poseerataan söpösti

Tiistaina pistin Elviksen töihin liinan päähän. Halusin nimittäin työstää välillä laukkoja kuminauhojen kera. Elvis työskentelikin aurinkoisessa säässä oikein hyvällä motivaatiolla. Valitettavasti pohja oli kuitenkin hiukan liukkaan lainen ja Elvis selvästi varoi pohjaa mennessään vaikeampaa laukkaa. Kuitenkin kummatkin laukat löytyi ihan helposti. Keskiviikkona oli tallilla aamusta ja voi miten kaunis aamu se olikaan! Niin ihanan aurinkoista ja lämmintä. Käytiin Elviksen kanssa eka maastoilemassa metsässä. Elvis oli todella hyvällä ja itsevarmalla mielellä. Ehkä silläkin on vähän kevättä rinnassa vaikka ruuna onkin? Normaalisti umpeen tupruttaneen tien läpi kahluu on Elvikselle vähän hankalaa, mutta nyt se marssi kyselemättä löysin ohjin hankeen ja tarpoi läpi varmoin askelin horjumatta. 

Itsevarmuus ja rentous säilyi koko lenkin ajan. Ravi oli rentoa, laukannosto helppo ja laukatessa tuntui, että meillä oli jokin ajatuksentasoinen yhteys. Ei yhtään mörköjen tölläilyä, ylimääräistä kiihdyttelyä tai ohjalle painamista. Jyrkkään ylämäkeen annoin Elviksen ottaa kunnon laukkakiihdytykset, mutta siltikään sille ei jäänyt kaasu päälle. Laukkaspurtin jälkeen pystyttiin jatkamaan rentoa kävelyä löysin ohjin. Menin vielä lopuksi käymään kentällä. Vähän taivutteluja ympyrällä ravissa ja sen sellaista. Pollea ruuna polki hienosti alleen, kantoi itseään ja liikkui sopivasti eteen. Minun ei tarvitsenut huolehtia pohkeen edellä olemisesta, sillä pieneen puristukseen reagoitiin samantien ihan oikein. Elvis tuntui oikein esittelevän taitojaan. Näimpä siirryttiin loppukäynteihin melko pian, sillä halusin moleminpuolisen hyvän fiiliksen säilyvän. Vanhalla hevosella motivaation säilytys on minusta treenin kestoa tärkeämpää. 

1 kommentti:

  1. Tyylikäs herrasmies! Mä niiiiin toivon, että toi "talvi" oli nyt tossa ja kevät tulee lopullisesti. Mut pelkäänpä kyllä kanssa, että tässä vielä joku pakkasjakso tulee, ja siinä sitä sitte ollaankin kun kaikki loska ja vesilälli menee ihan jäiseksi... D:

    VastaaPoista