keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Suuria harppauksia



Kuluneena viikkona on ollut liian kiire kirjoitella. Kirjoittamisen aiheita sen sijaan riittää! Ja tällä kertaa on hieman kuvamateriaaliakin näytettäväksi(Kuvannut Minttu). Viime viikolla liikutettiin arkipäivät melko normaalisti. Tai ainakaan en muista niistä mitään erikoista... Vuokraaja kävi yhtenä päivänä ja minä liikuttelin muuten. Lauantai aamuna ohjelmassa olikin uutta ja jännää. Elviksellä oli nimittäin aika hammashoidolle ja tällä kertaa ei lähdettykään klinikalle vinoutumia ihmettelemään. Hampaita tuli hoitamaan alan ammattilainen Equi-Hampaan hammasteknikko Mirka.

Elviksellähän hampaiden hoitoa kohtaan syvä kammo, jonka se on saanut jo varsana. Voisi melkein sanoa, että ruuna kärsii lapsuustraumasta. Elviksellä ei meinannut varsana maitohampaat lähteä ajoissa irti ja niitä jouduttiin poistamaan pihdeillä niiden tulehduttua. Siitä poika joutuikin vielä penisiliinikuurille ja on siitä lähtien pelännyt joitakin eläinlääkäreitä, piikkejä ja hampaiden raspausta. Raspaaminen on saatu onnistumaan vain hyvin voimakkaasti rauhoitettuna ja silloinkin pitelijöitä tarvittiin. Mirka hoiti hampaat täysin eri tekniikalla. Elvistä ei rauhoitettu, vaan hampaat hoidettiin sen ollessa vapaana karsinassa sen omilla ehdoilla. Totta puhuen epäilin, ettei kyseinen homma onnistuisi, mutta niin vaan se Elvis huomasi, ettei tässä satuteta. Ensin se peruutteli rauhallisesti ihmetellen karkuun, mutt yllättävän pian se tyytyi seisomaan ihan paikoillaan. Mirka hoiti hampaita niin hellävaroen, että vanhoista traumoista kertoivat vain runsas kuolaamisen määrä ja vähäinen hikoilu. Elviksen ilme oli aivan vertaansa vailla, kun se korvat hörössä kuunteli saamiaan kehuja hampaita hoidettaessa.

No mitä sieltä suusta sitten löytyi? Ihan ensinhän Mirka tutki Elviksen hoitohistoriaa. Elviksen suuongelmat paljastuivat noin vuosi sitten, jolloin tilanne oli mennyt jo pahaksi tulehduksineen. Ensimmäiset pari hoitokertaa tehtiin Oulun klinikalla ja viime kertainen Kuopiossa. Kuopiossa suuta on korjattu juuri oikealla tavalla ja vino hammas, sekä diasteemat ovat kääntyneet hyvään suuntaan. Tilanne voisi kuitenkin olla parempikin, sillä ensimmäiset kaksi hoitokertaa ovat menneet niin sanotusti kankkulan kaivoon. Vinoutumaa ja diasteemoja on aloitettu ensin hoitamaan väärällä tekniikalla. Noh sentään tulehdus saatiin silloin kuriin.

Hammaslääkärissä jännittää

Mitään yllätyksiä ei kuitenkaan löytynyt. Piikkejä ei oikeastaan ollut, yksi hammasrivistön reuna oli vähän terävä ja vinoa hammasta ohjattiin jälleen oikeaan suuntaan. Pahin on kuulemma takanapäin. Puolen vuoden päästä tullaan taas hammasta kurkkaamaan, mutta sille ei välttämättä tarvitse silloin mitään tehdäkään. Suuta pestään vielä päivittäin ainakin niin kauan, että hammas on suorassa. Mirka neuvoi myös poistamaan suitsista turparemmin. Yläturpis kun on juuri vinon hampaan kohdalla. Onneksi se on aina ollut minulla todella löysällä, enkä ole hankkinut mitään sidepulleja. Ohjeita saatiin myös ruokintaan. Kokonainen kaura poistuu Elviksen ruokavaliosta helpommin pureskeltavaan täysrehuun. Kaura + Progress vaihtuu nyt siis Senior-rehuun.

Välillä piti hakea katseella turvaa tutusta ihmisestä
Kehut saivat kuitenkin korvat höröön ja lopulta ilmeen rennommaksi
Hammashoidon lisäksi on meillä ollut muutakin äksöniä. Ennen hammashoitoa kävin liikuttamassa liikoja virtoja pois, mutta treenille tulikin loppu varsin pian. Jostain syystä Elvikseltä lähti hyvässä, etenevässä ravissa kaikki kintut alta pois ja kaaduttiin kyntämään kenttää turpa edellä. Sain napattua harjasta kiinni enkä tippunut auratulle kentälle, vaikka Elvis meni ihan mahaliukua. Minä säikähdin rytinästä hevosta enemmän, etenkin kun näin sen suusta tulevan verta. Ilmeisesti ikeneen oli tullut pieni nirhauma, joka vuoti muutaman sekunnin ajan. Muilta vammoilta säilyttiin ja kävelytin maasta loppukäynnit. Onneksi poika ei venäyttänyt mitään ja kolhuittakin näytettiin selviävän.

Sunnuntaina suuntasin katsomaan ensimmäistä kertaa hiihtoratsastuskisoja Haapajärvelle. Näistä ajattelin tehdä oman postauksensa kohta puolin. Kisoissa ei kauaa mennyt, mutta Elvis sai suunnitellun vapaapäivänsä. Kävin kuitenkin vähän juoksuttamassa sitä tallitiellä Mintun kanssa, jotta näimme että se liikkui hyvin.

Maanantaina käytiin maastoilemassa Tytin ja Kikan kanssa. Reissu meni hyvin lukuunottamatta paria pikku ongelmaa. Elvis kävi Kikan perässä kuumana muutaman tilsan lennettyä ohitse. Edellä se meni nätisti, mutta haasteita aiheutti peltoaukean umpeen tuiskuttanut tie. Elvis ei millään osaa katsoa jalkoihinsa ja meinasi olla turvallaan hangen "yhtäkkiä" syventyessä. Noh ei sitä kaikkea voi osata. Osaahan Elvis kuitenkin ravata kovaa, kävellä rauhassa ja olla muutenkin kiltti ja ihana poika.

Tiistaina pääsin tallille vasta illalla ja menin reenailemaan kentälle. Jostain syystä pojalla oli pöllöilypäivä ja joka kulmassa oli mörköjä. Meinasin ihan tippuakin, kun ruuna pisti kesken laukan jarrut pohjaan ja singoten siitä takaviistoon. Olihan se nyt ihan kamalaa kun kentän aidalta tippui lunta... Nooh loppuravit meni ihan siedettävästi ja tänään vuokraajalla Elvis oli kuulemma mennyt oikein hienosti. Huonoja päiviä sattuu välillä. Välillä harpataan alapäin ja välillä ylös.

2 kommenttia:

  1. Onpa sulonen Elppu! Kiva kuulla, että hammasjutuissa on tullut edistystä :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on kyllä nyt ihan hirveän huojentunut olo. Hampaat saadaan kuntoon, eikä niiden pitäisi enää vaivata säännöllisellä hoidolla. Raspaaminen ei enää tarkoita Elvikselle klinikka reissua, stressiä ja piikkejä. Ei tarvitse minunkaan enää stressata rauhoitettua hevosta vahtiessa. Iso kivi vierähtänyt pois kuormasta. Silloin vuosi sitten Oulussa, kun meinattiin jo varoitella tappotuomiosta hampaiden takia...

    VastaaPoista