torstai 26. maaliskuuta 2015

Kovaonninen arpinaama

Tuima ilme naapurin ruunalle


Viime maanantaina silmiini sattui jälleen osumaan blogini kuvaus tuolta sivupalkista. Blogin pitäisi kertoa Elviksen "vivahdikaasta" arjesta, mutta minusta tuntui, ettei arjessa nyt kovin kummallista ole tapahtunut. Pitikin mennä sanomaan...

Elvis on saanut viime päivien aikana monipuolisesti liikuntaa. Viime lauantaina Elvis oli esimerkiksi taas kärryjen edessä (ja voi kuinka se olikaan mielissään!) ja lisäksi ollaan maastoiltu ja pyöritty vähän kentälläkin. Äksöniä on kuitenkin ollut ihan tarpeeksi. Viime maanantain Elvis piti vapaa päivää, kun viime vapaasta oli jo aikaa ja koko päivän tuli taivaan täydeltä vetistä räntää. Hyi! Räntäsade muuttui kuitenkin lumisemmaksi ja täällä Iisalmessa on ihan kunnon takatalvi. Tuuli on puhaltanut kylmästi ja öisin on ollut jopa 15 astetta pakkasta. Onneksi aurinko lämmittää päivisin!

Tiistaina suuntasin ensin kentälle, mutta päädyin kuitenkin jonkin ajan kuluttua lähtemään sittenkin maastoon. Lumen alla oleva jäinen kentän pinta tuntui jo nätisti hölkkäillessä vaarallisen liukkaalta. Näimpä päästiin paremmin liikkumaan metsän jäättömillä pohjilla. Elvis oli jälleen innoissaan ja innostui vielä lisää kun löydettiin matkaseuraksi russiponi. Elviksen kanssa ravattiin ja laukattiin edellä ja poni tuli perässä. Kilpavietti yltyi kuitenkin vähän jo liiaksi ja Elvis innostui kesken ravin pukittelemaankin. Minua tuo kuitenkin vain nauratti :D

Minun oli kuitenkin jo aika lopetella ratsastusta ja päätin lähteä kävelemään loppukäyntejä kotia kohti. Elvis kävi edelleen innoissaan kierroksilla. Sille ei tunnu riittävän mikään määrä spurttailua. Muistelin yhden risteyksen olevan jäinen lumen alla ja päätin taluttaa varmuuden vuoksi tämän kohdan yli. Elvis ei kuitenkaan malttanut hidastaa vaan touhotti vielä omiaan. Se ei hidastanut vaikka takajalka lipsahti vaan se jatkoi kipitystään. Pian siltä lipsahtivatkin molemmat takajalat ja hölmistynyt ruuna pyllähti lumelle. Siitä se yritti pompata samantien ylös niin kuin ei muka mitään olisi tapahtunut, mutta eihän se tuollalailla hosumalla onnistunut. Pyllähtänyt ruuna keikahtikin pitkälleen ja minä ehdin vain sanoa, että "No ni, noin siinä käy kun hosuu". Elvis nousi siitä sitten hölmistyneen näköisenä asetellen jalkansa tämän jälkeen huolellisemmin. Pyllähdys näytti onneksi pehmeähköltä. Onneksi tuota lunta on satanut parin päivän aikana reilusti.

Matka jatkui normaalisti pyllähdyksen jälkeen. Elvis ei näyttänyt edes säikähtäneen koko juttua, mutta ehkäpä se johtuu siitä, että tämä kyljelleen keikahdus ei ollut päivän ensimäinen... Elvis kompuroi nimittäin polvilleen jo tallista ulos viedessä, kun se säikähti tallissa kaatuneen rautalapion ääntä. Lisäksi tallinomistaja kertoi nähneensä kun Elvis oli aikaisemmin päivällä riehunut tallilla ja vetänyt yhden kurvin niin lujaa, että oli pötkähtänyt kyljeleen. Leikki oli jatkunut samaan tahtiin tämän jälkeenkin.
Ruunamies oli viikonloppuna raapaissut silmäkulmansa johonkin...


Harjaamaton arpinaama
Keskiviikkona kävin jälleen maastoilemassa, mutta tällä kertaa menin vähän kevyemmin. Tarkoituksena oli vain katsoa, ettei Elviksellä ole mikään paikka kipeä ja että se liikkuu edelleen yhtä mielellään. Poitsu liikkui aivan normaalisti ja minä sain hillitä ruunaa, ettei se innostu aivan liikaa. Samanlaista höyryämistä ei kuitenkaan nyt ollut, kun mukana ei ollut toista ponia. Kilpailuvietti on Elviksellä todella voimakas. Keskiviikko iltana minulle kuitenkin hiipi mieleen ajatus, että mitäs jos Elvis kuitenkin on jostain vähän kipeä pyllähtämisten jäljeltä. Päätinkin tänään torstaina vain juoksuttaa Elvistä, jotta näkisin se liikkeen ja se saisi liikkua yhden päivän ilman varusteiden painetta. Harmikseni huomasin tänään tallille tullessani, että oikeassa etujalan vuohisessa oli turvotusta.  Jalat olivat kaikki yhtä lämpimiä, joten mitään kuumotusta ei sentään ollut. Kentällä Elvis liikkui kyllä mielellään, mutta arkoi etustaan silloin tällöin.


Kierros oikeaan päin

Vasten aurinkoa

ja kierros vasempaan

Normaalien letkukylmäysten lisäksi hieroin etusiin tänään kylmälinimenttiä. Turvotus oli hävinnyt liikutuksen aikana, mutta jalan arkominen on vakavasti otettava hälytysmerkki. Tulevinä päivinä seurataan jalkaa (kuten muitakin jalkoja aina), kylmätään tehokkaasti ja otetaan pelkkää käyntiä jonkin aikaa. Harmittaa ja huono omatuntokin iskee päälle. Minun olisi pitänyt yrittää olla vielä varovaisempi, mutta mistäs sen tietää mihin tuo jalka on reagoinut: onko se ylirasittunut maastoilusta, muljahtiko se kaatuessa vai onko se rasittunut tarhan riehumisleikeissä. Mutta tälläistä se on hevosen pitäminen ja pidän nyt peukkuja pystyssä, että kyseessä on vain ylirasitus tai jokin muljadus joka menee ohitse hetken levolla.

Lumisen preerian orhi tarkastelee maitaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti