sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kirjavia pomppuja



Tämän postauksen sisältö saattaa satuttaa herkimpien silmiä. Sain nimittäin houkuteltua Joonaksen mukaan tallille ja päästiin vaihteeksi hyppäämään. Kokosimme pari pientä,  riemunkirjavaa estettä halkaisijoille. Pienen pystyn ja vielä pienemmän ristikon. En viitsinyt nipottaa saman väristen puomien  valitsemisesta. Tärkeintä oli, että me päästiin pitkästä aikaa Elviksen kanssa esteille. Milloinhan viimeksi me ollaan edes hypätty? Joskus viime vuonna? Meidän asukokonaisuuskin on silmiä kirvelevä: tipunkeltainen huopa, harmaat pintelit, oranssit putsit ja sininen ratsastaja. Putsit laitoin etusiin, koska Elviksellä on jäisen tarhan vuoksi vielä hokit jalassa.





Hörhö ja kenottaja

Pikkuiset esteet olivat meille ihan sopivaa harjoitusta näin pitkän tauon jälkeen. Elvis tuntui heti alkuverryttelyssä laiskalta. Vauhti hyytyi heti kun se huomasi että suuntaamme kentälle. Ukko parka taitaa kaivata maastohumputtelua, mutta kauheasti eivät routivat ja mutaiset polut houkuttele. Alkuverkan jälkeen tulin pari kertaa ihan vain esteen paikalla olevan maapuomin yli. Tästä siirryin ylittämään ravilla ristikkoa. Tuli huomattua miten vaikeaa onkin hypätä hevosella, joka ei ole rehellisesti pohkeen edessä. Se meinasi madella aluksi liian lähelle ja kun taas kannustin sitä reippaammin, niin hyppäsikin se liian kaukaa. Elvis ei tainnut "jaksaa" ajatella itse hyppypaikkaa.

Hyppään aina kauhistuneella ilmeellä :D



Ja kun kerrankin tulee kunnon hyppy niin joku ei pysy mukana...







Ylitettyämme ristikon muutamaan kertaan, nostettiin puomi pystyksi. Niin aloin sitten tulemaan vuoroitellen pystyä ja ristikkoa, tekemällä eräänlaista kasikkoa kentällä. Harjoituksessa tuli tehtyä varsin tiukkoja kurveja, sillä en halunnut horjuttaa tasapainoa ratsastamalla ylipehmeisiin kulmiin. Näin me sitten ylitettiin ratamaisesti ensin ravilla ristikko, siitä laukalla pysty, laukaten ristikolle, pystylle jne. Pienet esteet osoittautuivat ihan tarpeeksi haastaviksi, kun etäisyyksien arviointi oli haparoivaa. Lisäksi esteiden hyppääminen monta kertaa putkeen sai karistettua myös omia ruosteitani. Silloin en ehtinyt miettimään ja jännittämään turhia, vaan jouduin keskittymään siihen, että Elvis etenee ja kääntyy.

Loppujen lopuksi meidän reenit meni ihan hyvin. Ruosteessa me ollaan, mutta kunhan muistan kannustaa Elvistä eteenpäin, niin se kyllä menee. Hyppypaikat ei aina sopineet kohdalleen, mutta ei me siitä säikähdetty. Puomi taisi tipahtaa vain pari kertaa. Ensi kerralla luulisi hyppyjen taas sujuvan jo paremmin. Tänään Elvis tuntui alusta asti epätavallisen vetelältä, mutta se oli tainnut riehua tarhassa ihan kunnolla ennen tallille tuloani. Josko ensi kerralla olisi meno myös vähän ilmavampaa.
Täytyy kuitenkin korostaa, että tästäkin treenistä jäi hyvä mieli. Esteistä päästiin turvallisesti yli, en tippunut, eikä tullut yhtään epäröintejä, kielloista puhumattakaan.

2 kommenttia:

  1. Onpa kivoja kuvia, sieltäkin näköjään lumet sulaneet? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä joitakin lumikasoja varjopaikoista löytää, mutta pääasiassa on ihan sulaa täällä Iisalmessakin :)

      Poista