sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sydämentykytyksiä BOT:n takia

Viime torstaina tulin tallille iltapäivästä. Ajattelin pitää Elviksellä vapaan rankan koulupäivän ja kurjan kelin taivuttelemana. Elviksen jalka oli taas jo ihan normaali, kuiva ja kylmä. Ajattelin pitää silti vielä yhden lepopäivän varmuuden vuoksi, sillä olihan siinä ollut nestettä vielä ihan vähän keskiviikkona. Yöksi laittamani lämpökääre tavallisesta pintelipatjasta ja villapintelistä näytti saaneen loputkin nesteet hyvin liikkeelle.

Sain vielä lainaan Back on Track (BOT) pintelipatjan. Hyvillä mielin lähdettiin ajatellen, että kyllä se jalka nyt tulee kuntoon. Ja mitäpä vielä: perjantaina Minttu soitteli jalan paisuneen kuin pullataikinan. Lähetetyistä kuvista päätellen näytti ihan siltä, niin kuin nyt olisi jalassa posahtanut jotain kunnolla. Ihmettelin miten jalka voi mennä rikki vapaapäivänä ja murehdin tulevaa kesää. Lähes kolme vuotta sitten (4.4.2012) oltiin klinikalla ja saatiin tukisidevamma diagnoosi. Kesä 2012 kului hevosta kävelyttäessä, muiden hypätessä, laukatessa pellolla jne.

Lauantaina tulinkin takaisin ja otin Joonaksen tuekseni tallille. Vastassa oli hirmu reipas ja iloinen ruuna. Jalka ei ollutkaan enää turvoksissa kuin ihan ihan vähän sormen verran etupolven alapuolelta. Lähdettiin vielä iltakävelylle porukalla. Elvis kulki mukana, kuin iloinen pieni koiranpentu. Naru ihan löysällä ja iloisesti korvat hörössä kaikkea tutkien. Se jopa kiipesi sorakasan päälle, vaikka yleensä se vain mulkoilee sitä epäluuloisena. Ruunan innostuneet sulan maan tutkimiset saivat hymyn huulelleni. Jos voi tulla iloiseksi koiran ulkoilutuksesta, niin kyllä vain voi olla mukavaa taluttaa hevostakin.

Suunnattiin kentälle jossa laskin Elviksen irti. Maiskutin hieman ja Elvis lähti ravaamaan ilmavasti häntä pystyssä. Sillä oli tosi kivaa ja sain olla ihan paikoillani, etten villinnyt sitä liikaa. Halusin nimittäin nähdä miten se liikkuu, enkä miten se osaa riehua. Kipeältä ruuna ei vaikuttanut, vai mitä mieltä olette videosta?



Talliin tullessa jälleen kylmättiin ja hoidettiin. Lämpöpatjat jätettiin kuitenkin laittamatta. En tällä hetkellä keksi nimittäin mitään muuta jalan paisumiselle kuin, että jalka reagoi BOT-patjaan. Paketissahan lukee, että ne voivat aiheuttaa juuri sellaisia reaktioita ensialkuun. Minä tyhmä kun olen niin tottunut käyttämään BOT selänlämmitintä, en osannut ajatella, että patjaan pitäisi totuttaa. Nyt toivon, että kyseessä oli tämä tuoteselosteen mukainen sivuoire. Ainakin tuli taas todistettua, että BOT-tuotteet ovat hyvin tehokkaita. Selänlämmitin on ainakin ollut meille todella hyödyllinen!
Ensi kerralla olen toivottavasti viisaampi... p.s. Youtube raiskasi kännykkävideon laadun ihan hirveäksi. Ei se laatu nyt ennen noin paha oo ollut :S

5 kommenttia:

  1. No ei kyllä kipeältä vaikuta videon perusteella, tahdikkaasti ja mielellään näyttää liikkuvan! Piti välillä vissii poitsun käydä portilla tarkistaa, et jos Joonakselta irtois pari porkkanaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joonas kun tulee paikalle, niin Elviksestä kuoriutuu kuriton ja ahne apina! Yhtäkkiä se unohtaa ettei saa kuopia ja tarkastaa takin ja housun taskuja hampain :D

      Poista
    2. Heh :D Zolakin kyllä pitää Villeä porkkanasetänä, mutta neiti ei kyllä ala ikinä tuhmaksi, vaan katsoo koiranpentuilmeellä ja ihan vaan varovasti haistelee taskuja :D

      Poista
  2. Huh, noiden BOT-tuotteiden kans saa kyllä olla tarkkana! Tuosta selänlämmittimestä ja loimesta oon kuullut kyllä pelkkää hyvää, ehkä joskus vois itekin investoida sellaseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan itse ollut tosi tyytyväinen selänlämmittimeen ja siitä oli kovasti hyötyä myös muille tuntemilleni hevosille. Pintelipatjatkin ovat olleet hyödyksi esimerkiksi ex-hoitohepalle. Oon kuullut, että herkillä hevosilla patjat voi aluksi aiheuttaa turvotusta, mutta nyt en muista ketään kellä olisi ongelmaa ollut. Jostain syystä en sitten osannut ajatella, että Elvis voisi olla se herkästi reagoiva yksilö...

      Poista