sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Hevosen elämää


Pulla pullava

Olen laidunkauden aloittamisesta lähtien yrittänyt tarkkailla pienen hevoslaumamme käyttäytymistä. Halusin tietää, kuka on lauman pomo, ketkä ovat kavereita keskenään ja onko porukassa kiusaajaa. Yleensä olen ollut mielestäni ihan hyvin perillä hevosten laumahierarkiasta. Nyt olen kuitenkin yllättynyt hevosten reaktioista jo useamman kerran. Voisiko Tuire Kaimio tulla kiltisti tulkkaamaan?

Alusta lähtien on näyttänyt siltä, että lv-tamma Zola on kiistaton kuningatar. Se komentaa tottelemattomia alamaisiaan vinkuen, jonka jälkeen muut kipittävät pikapikaa kiltisti pois tieltä. Zolan oikeana kätenä(vai kaviona?) näytti toimivan lv-tamma Maggie. Kolmas lämminveritamma Sanni taas näytti olevan hierarkiassa näitä tammoja alempana. Elvis on sitten herrasmiehenä väistellyt hienovaraisesti kaikkia muita naisia, paitsi Hiliä. Pakka sekoittuu enemmän suomenhevosten osalta. Pinkaus ja Hili ovat olleet suurimman osan ajasta kahdestaan pienellä hajuraolla lämppäreihin. Pinkaus piti tiukkaa linjaa, eikä päästänyt ketään Hilin luokse. Näin ollen Elvis on hengaillut lämminveristen porukassa. Tämä aiheutti minulle hämmennystä, sillä Hili ja Elvis ovat aina olleet best of the best bestiksiä. Vanhan avioparin yhteenpaluu ei ollutkaan kuin elokuvista. Ne eivät juosseetkaan laitumen poikki onnellisesti toisiaan vastaan, vaan käyttäytyvät melko välinpitämättömästi.

Kaikki ei kuitenkaan taida olla sitä, miltä se näyttää. Viikkojen kuluessa ovat lauman nokkimisjärjestys sovittu ja ilmeisesti sääntöjä vähän löysätty. Pomot väistävätkin välillä alamaisia ja rotujaottelu lämminveristen ja suomenhevosten välillä purkautuu ainakin hetkellisesti. Pinkaus käy silloin tällöin rapsuttelemassa esimerkiksi Sannin säkää. Eräänä päivänä hämmästelin, kuinka Elvis komensi lauman kuningatar Zolaa häipymään. Elvis kun oli päikkäreillä, eikä jaksanut ilmeisesti kuunnella akkojen motkotuksia. Pieni jalan heilautus ja Zola totesi paremmaksi jättää ruuna rauhaan. Ruunalla on ilmeisesti jollain tapaa tärkeä asema laumassa, vaikka se tammoja väisteleekin. Tytöt nimittäin kerääntyvät paikalle hakiessani Elvistä. Ne piirittävät minut, seuraavat portille ja tuodessani Elviksen takaisin hirnuvat ja hörisevät tervehdyksen. Selvästi laumanjäsentä kaivataan.

Tässä selvästi tunnustellaan toistensa aikeita






Tänään todistin vielä yhden erikoisemman näkymän. Yritin kuvata laitumella paisunutta ruunaani (yleensä meillä on ongelmia laihuuden kanssa), kun Pinkaus hiippaili koko ajan lähemmäs. Elvis on tuntunut kunnioittavan Pinkausta pelonsekaisin tuntein, joten odotin Elviksen kohta ottavan hiukan etäisyyttä. Tamma kuitenkin tuli luokse, eikä Elvis väistänytkään. Kurkin kameran takaa odottaen hetkeä, jolloin tilanne purkautuu pienen sanaharkan tavoin. Mutta mitään sanaharkkaa ei tullutkaan. Sen sijaan Elvis ensin luimi hetken aikaa Pinkaukselle ja yhtäkkiä ne alkoivatkin vain rapsutella toisiaan tyytyväisen näköisenä.





Elvis näyttää entistä pienemmältä rinteessä ollessaan :D

Siis mitä ihmettä? Oltiinko sitä sittenkin kavereita? Miksi Elvis luimi ennen rapsuttelua? Voivatkohan ne sittenkin muistaa, kuinka ne olivat kavereita silloin monta vuotta sitten. Elvishän tarhasi Pinkauksen kanssa, silloin kun tamma oli vasta vuotias. Silloin ne leikkivät ja kirmailivat päivät pitkät ja söivät tietysti samalta heinäkasalta. Oli niin hauska seurata, kuinka Elviskin nuortui varsan kanssa ollessaan ja vaikutti siltä, kuin tarhassa olisi paininut kaksi varsaa. Jännä nähdä miten laumajärjestys kesän aikana tästä vielä kehittyy.

Syy harjan katoamiselle selvisi :D





Pieni poika koittaa kurotella

1 kommentti:

  1. Tää laumakäyttäytyminen ja sen seuraaminen on kyllä aina yhtä kiinnostavaa! Vitsi ku Elppu tosiaan näyttää miniltä varsinki tossa vikassa kuvassa :D

    VastaaPoista