tiistai 2. kesäkuuta 2015

Se ei aina mee niin kuin on suunniteltu


Tässä Elvis on ollut minulla n. 3kk.Maaliskuu 2009


Kaverini sai blogiinsa melko inhottavan anonyymikommentin. Kommentti toi mieleeni asian, josta olen jo tovin halunnut kirjoittaa. Jokaisen arvostelijan tulisi nimittäin mielestäni muistaa, että meillä kaikilla on oma tarinamme. Meillä on erilaiset lähtökohdat, eikä elämä kohtele meitä kaikkia samalla tavalla. Suunnitelmat mutkistuvat ja muuttuvat matkan varrella. Varsinkin hevosten kanssa toimiessa vaikuttaa siltä, ettei alussa voi koskaan tietää mihin asti päästään.

Olen usein miettinyt lähtökohtiamme Elviksen kanssa. Ne eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä ja mielestäni tämä asia on hyvä muistaa aina. Kun aloitin Elviksen hoitamisen se oli juuri jäänyt seurahevoseksi raviuraltaan. Sillä ei ollut koskaan ollut satulaa selässään, saati sitten ratsastajaa. Me edettiin tosi hitaasti ratsukoulutuksen alussa olosuhteiden pakosta. Sain silloin tällöin suostuteltua isäni avuksi taluttamaan, eikä silloisella tallilla ollut edes aidattua ratsastuspaikkaa. Kuitenkin sain opetettua Elvikselle erilaisia apuja, totutin sen satulaan ja ratsastajaan, opetin sen juoksemaan liinassa ja ylittämään esteitä irtona.

Heinäkuu 2009. Kuvan on ottanut Jenna. Tällä kerralla myös hypättiin :)


Kun viimein sain Elviksen itselleni ylläpitoon sen ollessa 14 vuotias, pääsin vihdoin kunnolla etenemään. Nyt tämä 16v. tyttö sai apua ammattilaisilta ja pian pystyin aloittamaan ravityöskentelyn kentällä. Ilman apua en olisi edes päässyt tuon vauhdikkaan ruunan selkään. Sanottakoon vielä se, että alun ravityöskentely oli enemmänkin vauhdin hillitsemistä. Elvis kun idean hoksattuaan paineli innoissaan korvat tötteröllä kenttää ympäri melkoista haipakkaa. Ravurin kanssa ratsukoulutukseen lähdetään tietyin osin miinuksen puolelta. Onhan hevonen totutettu jo varusteisiin, matkustamiseen, autoihin jne. mutta samalla se on opetettu juoksemaan kovaa, pää ylhäällä. Elvis oli lisäksi niitä ravivarmoja ravureita. Vain yksi 62 startista on jouduttu hylkäämään laukkaamisen takia. Kun Elvis minulle tuli, olin valmistautunut siihen, ettei se koskaan tule laukkaamaan.

Mutta hupsista sentään, oppihan se senkin. Maastoillessa laukka nousi mäessä itsestään ja siihen yhdistin vain oikeat avut. Myöhemmin tarvittiin vain kerran Jennan päättäväistä ja selkeää otetta, jotta laukka löytyi kentälläkin. Nyt Elvis toimii kivasti ravissa, nostaa laukat, hyppää, maastoilee ja toimii edelleen kärryjenkin edessä. En olisi ikinä voinut arvata, että Elviksen kanssa voin laukkailla maastossa ilman satulaa ja suitsia. Ei kaikista hevosista tähän olisi.

Kesä 2014. Kuva: Minttu



Ilman satulaa maastossa. Kesä 2014. Kuva: Minttu

Kesä 2014. Kuva: Minttu

Vastoinkäymisiä ollaan kohdattu lähestulkoon säännöllisesti. Pieniä vammoja ollaan paranneltu päiviä ja joskus viikkoja. Silloin kehittyminen on aina ollut paussilla. Nytkin meillä on edessä ainakin pieni tehokkaan treenin tauko. Elvis oli nimittäin ottanut osumaa laitumella. Jollakulla tammoista on ilmeisesti ollut huono päivä ja nyt Elviksen pakaralihas on turvoksissa ja kipeä. Ei tuollaisella turvonneella kankulla mitään kunnon treeniä tehdä...

 Isompia vastoinkäymisiä meillä on ollut potkusta aiheutunut selkävamma ja liukastumisen seurauksena aiheutunut tukisiteen repeäminen. Nämä jälkimmäiset aiheuttivat yli puolen vuoden saikun. Treenin sai aloittaa lähestulkoon alusta lihaskunnon uudelleen kehittämiseksi. Eikä näistä vammoista tulla koskaan ihan täysin eroon pääsemään. Mutta niiden kanssa eletään ja toivotaan, että voidaan jatkaa harrastamista niin ihmisen kuin hevosen iloksi vielä mahdollisimman pitkään.

Pitkälle me ollaan jo päästy. Kokematon 16v. olisi ihan yhtä hyvin saattanut löytää itsensä hullun hevosen omistajana. Minulle kävi hirmu hyvä tuuri, että ensihevosekseni sattui noin täysipäinen ja fiksu yksilö. Onneksi minulla oli myös aikuisia, ammattitaitoisia ihmisiä auttamassa. Ainahan voi kuitenkin jossitella ja miettiä mikä tilanne olisi jos olisin hankkinut jonkin valmiiksi koulutetun hevosen. Minne asti me päästäisiin jos lähettäisin Elviksen ihan oikealle ratsuttajalle? Entäpä jos veisin sen hienolle maneesitallille ja kävisin sillä valmennuksessa vähintään joka viikko? Jossittelu on kuitenkin ihan turhaa. Tärkeintä meille on matka, ei se päämäärä. Haluan että hevonen voi hyvin ja se nauttii olostaan. Olen onnellinen yhdessä vietetyistä 11 vuodesta ja odotan innolla vielä tulevia vuosia.

Muhkurainen pyllyparka :(

Ei tuossa tuollaista pattia kuuluisi olla

5 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. Se on jännä, että joidenkin mielestä hevonen voi olla hieno ja edistynyt vain jos se kulkee 24/7 kaula kaarella... Hienouttahan ei voi olla esimerkiks hyvä luottamussuhde omien ihmisten kanssa tai vaikka maastovarmuus. Ja asiasta kukkaruukkuun, mulla on niin hauskat muistot siitä, ku nostin Elpun kanssa laukan ekaa kertaa kentällä. Poitsu innostu (ja hämmästy) niin, että jalat meinas mennä ekassa nostossa solmuun, minä hihkuin vaa "hienoa poikaa" ja sen jälkeen sujuikin melkeen ku vanhalta tekijältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nuo ihanat onnistumisen tunteet saa jatkamaan tätä harrastusta. Muistan vieläkin elävästi, kun soitit ja hihkuit puhelimeen että "Arvaa mitä, me laukattiin!" Siinä oltiin päästy iso harppaus eteenpäin.


      Poista
  2. Se on kumma että aina nuo arvostelijat kirjoittelee anonyyminä ilkeitä viestejä, tai linkittelee kuvia/videoita ht.netin foorumille. Mielipiteensä saa toki kertoa, kunhan kertoo sen asiallisesti ja omalla nimellään, eikä ilkeile tuolla tavalla. :/ Varsinkin lämminverisen omistajana tuppaa saamaan sitä kritiikkiä paljon enemmän, varsinkin jos uskaltautuu kisoihin menemään. Tuli huomattua se edesmenneen ruunani kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen toki puolueellinen tässä asiassa, mutta en vieläkään ymmärrä lämminverisiin kohdistuvaa suurta arvostelua. Kisoissa näkee paljon erilaisia risteytyksiä, poneja ja kylmäverisiä, jotka eivät todellakaan ole mitään liitokavioita. Aina niiltä ei edes löydy liitovaihdetta laukasta, mutta silti ne ovat mukavia ja arvostettuja harrastehevosia. Miksi siis lämminverinen olisi näitä yhtään huonompi?

      Poista
  3. Ei se ainakaan mun mielestä ole yhtään huonompi :) Itse meinasin myös ostaa uuden lämpösen ihan vaan sen takia että en ovat niin mukavia ja rehellisiä harrastehevosia :)

    VastaaPoista