torstai 23. heinäkuuta 2015

Maailman paras (uinti)kaveri

1.

Viime tiistaina täällä Etelä-Suomessa oli oikein kaunis kesäpäivä. Vieno tuuli, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpötilä kipusi yli parinkymmenen. Pääsin sattumalta aikaisin töistä ja pistin Janinalle viestiä tallille meno suunnitelmista. Siinäpä sitten keksittiin, että nyt olisi hyvä sää lähteä uittoreissulle. Saimme lyhyestä varoitusajasta huolimatta Janinan isän kuskiksi (ja kuvaajaksi) ja trailerin lainaan. Ei siis muuta kuin pollet valmiiksi ja kamppeet kasaan.

Uittopaikalle on tallilta noin parisenkymmentä kilometriä, joten samalla tuli Elvikselle pientä koppitreeniä. Elvis parka oli viimeksi matkustaessaan joutunut olemaan kopissa viisi tuntia muuttomme vuoksi, joten lyhyelle ja mukavalle reissulle oli tarvetta. Meinaa muuten ruunan huumori loppua traikkureissuihin. Traileriin se meni kuitenkin Maggien perässä heti toisella yrittämällä. Ensin se siis vähän peruutti ja jouduin tekemään voltin suunnan suoristamiseksi. Siitä se käveli suoraan koppiin herkkuämpärin ääreen.

2.


3.


Elvis ja Maggie matkustivat todella kiltisti lyhyen matkan uimarannalle. Perille päästyämme oti Elvikseltä kuljetussuojat ja pintelit pois ja laitoin suitset päähän. Poika pääsi hieman yllättämään minut, sillä se seisoi koko ajan paikallaan kuin tatti. Tyynen viileästi se tarkasteli ympäristöään ja hamusi pajunoksan suuhunsa. Voi miten helppo sen kanssa oli olla vieraassakin paikassa! Rannalle talutettiin pikku pätkä tien viertä ja metsäpolun läpi. Elvis puhalteli hieman järven nähdessään. Järvi aaltoili kevyesti auringossa kimaltaen ja näytti varmaan vähän oudolta. Maggie meni sitten edeltä järveen, jonka jälkeen Elvis käveli reippaasti perässä. Järveen päästyämme taisi poika nauttia upeasta hiekkarannasta ihan yhtä paljon kuin minäkin. Pehmeä, mutta tukeva rantahiekkapohja jatkuu matalana kymmeniä metriä. Siinä oli Elviksen hyvä kahlata ja loiskuttaa vettä turvallisesti.
4.

5.


Ensin kävelytin Elvistä taluttaen vedessä ja annoin sen vähän leikkiä. Jonkin ajan kuluttua Janina punttasi minut selkään ja kahlailtiin selästä käsin. Kokeiltiin jopa vähän ravailla, mutta silloin poika nosteli kinttuja niin korkealle, että heiluin kuin perunasäkki. Elvis kun nosteli erityisesti takajalkojaan käynnissäkin todella hyvin. Äärimmäisen hyvää treeniä tuo kahlaaminen! Vesi vähentää jalkoihin kohdistuvaa rasitusta ja lisäksi viilentää jalkoja. Kuitenkin vastus pistää koko kropan lihakset toimimaan. Kahlailun lisäksi käytiin vähän kokeilemassa uimistakin, mutta silloin en ollut selässä. Uin siinä rinnalla ja otin tarpeen vaatiessa kaulanarusta kiinni. Pitkiä pätkiä Elvis ei uinut, mutta se kuitenkin meni syvemmälle ihan vapaaehtoisesti ja piti päätään pinnalla. Ehkä sekin oppii pikkuhiljaa uimaan paremmin.

Ravaaminen oli vähän jännää :D
7.
"Huui kamala koivunlehti vedessä!"

Uittamisen jälkeen käveltiin takaisin kopille. Heitin pojalle kuivatusloimen selkään ja se seistä tökötti nätisti puussa minun kääriessä jalat pakettiin. Siinä se Elvis vaan puun oksia maisteli, vaikka aina saa olla varovainen, ettei hevonen saa vieraassa paikassa vetopaniikkia jos se sattuu säikähtämään. Koppiin Elvis asteli reippaasti korvat hörössä mitään empimättä ja matkusti kotiinkin kiltisti. Nyt taidettiin saada juuri tarvitsemamme positiivinen kokemus reissaamisesta. Mukavaahan se oli reissata noin rennon pojan kanssa.

Mistä kuvasta tykkäsit eniten?
Elviksen omintakeiset vesileikit



Pöhkö

11.

Kyllä se ui!

13.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti