torstai 16. heinäkuuta 2015

Ruuna reenailee

Treenii treenii


Lomaviikolla olen päässyt keskittymään paremmin Elviksen tavoitteelliseen liikutukseen. Maanantaina meillä oli tallilla yhteistreenit kouluratsastuksen parissa. Jenna ratsasti Zolaa ja entinen ratsastuksen opettajani Elisa oli myös kentällä hevosensa kanssa. Voi miten mahtavaa olikin päästä treenaamaan yhdessä. Olin onnesta soikeana saadessani Elisalta neuvoja ja vinkkejä ratsastuksessa etenemiseen. Jalkani huusivat hoosiannaa tiukan treenin jäljiltä, mutta hymy levisi korviin asti. Elisa antama palaute toi minulle uskoa huomiseen ja kirkasti tulevaisuuden tavoitteita. Viime aikoina kun on vähän tuntunut etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuntui että meillä olisi ollut Elviksen kanssa vain suunta alaspäin, mutta nyt meillä on suunta kohti edistyksen polkua.

Reilu puolisen tuntia ratsastimme itseksemme ja minusta Elvis tuntui "ihan kivalta". Se ei tölläillyt mörköjä, myötäsikin, muttei oikein astunut alleen. Tein muutaman laukka ympyränkin, mutta se ei tuntunut yhtään hyvältä. Paketti meinasi hajota käsiin. Jatkoin siis vielä ravityöskentelyä ja jonkin ajan kuluttua Elisa kysyi minulta yllättäen "miltä tuntuu?". Kerroin tuntemuksistani johon Elisa totesi, että ruvetaampas tekemään siitä ravista hyvää. Tämän jälkeen opettelin uudestaan taivuttamaan, käyttämään pohjetta, pitämään sisäkäden paikoillaan jne. Elvis ei nimittäin taipunutkaan rehellisesti, vaan se liikkui vähän pökkelönä. Pienen kokonsa ansiosta se kuitenkin onnistuu tekemään hyvinkin pieniä ympyröitä taipumatta. Sain niin paljon tietoa lyhyessä ajassa, että melkein olisi voinut nähdä savun nousemasta korvistani yrittäessäni sisäistää kaikkea. Tunne oli kuitenkin aivan mahtava kun sain Elviksen vihdoin taipumaan ja astumaan kunnolla alleen. Ennestäänkin kivasta ravista tuli vielä paljon, paljon kivempi. Satulaan alas istuminen oli helpompaa ja sain tuntea miltä se oikeasti hyvä ravi tuntuu.




Rento mutta tarmokas tavoitteena

Taipumista ja aktiivista ravia tullaan harjoittelemaan jatkossakin. En saa lopettaa ratsastamista, kun Elvis myötää, vaan silloin sen ratsastuksen on vasta alettava. Muuten ruuna jää leijailemaan paikalleen. Elisan mukaan en istunut häiritsevästi vinossa, mutta puolieroa on nähtävissä. Taipuminen on paljon helpompaa oikealle kuin vasemmalle. Elisa ehdotti, että laukka otetaan treeniin mukaan, kun ympyrät sujuvat molempiin suuntiin yhtä hyvin. Ravitreenin lopuksi Elisa näytti minulle maastatyöskentelyä Elviksen kanssa. Tarkoituksena oli saada Elvis venyttämään eteen alas, ohjan ollessa pehmeästi tuntumalla. Elvis piti siis houkutella seuraamaan ohjaa. Aluksi se jännittyi jo ohjien käteen ottamisesta, eikä uskaltanut yhtään "nojata" alas kuolaimelle. Hetkisen kuluttua se alkoi kuitenkin ymmärtää mitä siltä halutaan ja pian se käveli rennosti turpa noin 40 cm päässä maasta. Maastakäsin työskentely tullaan varmasti ottamaan kuvioihin jatkossa, sillä selästä käsin käynnin työstäminen on ollut vaikeaa. Nyt kun vain itse oppii pyytämään asiat oikein sieltö maasta.

Raskaan yli tunnin mittaisen koulutreenin vastapainoksi kävimme tiistaina maastoilemassa. Siellä tein kyllä muutaman ympyrän harjoituksen vuoksi. Ero oli huima. Ruuna ei lähtenyt yhtään kaatumaan mihinkään (edes menosuuntaan päin) vaan taipui kiltisti pohkeiden välissä. Keskiviikon Elvis sai sitten huilia, mutta tänään selkään kipusi Jenna ja aiheena oli puomijumppa. Siitä sitten seuraavassa postauksessa, kunhan saan kuvat käsiteltyä.

Kyllä se taitaa ihan oikeasti astua alleen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti