torstai 30. heinäkuuta 2015

Vertaansa vailla


"Minuako tulit katsomaan?"

Viikko on kulunut viime postauksesta. Kuvamateriaalin puuttuessa ei kirjoittelu ole maistunut. Sen sijaan olen panostanut laadukkaaseen treeniin ja ihan omaan laatuaikaan Elviksen kanssa. Tuleeko tästä nyt taas ylistysteksti? No koittakaa kestää...



Viime viikkoon on kuulunut niin ahkeraa koulutreeniä, kuin palauttavaa maastohumppailua. Viime viikkoisen uinnin jälkeen tehtiin rento maastolenkki lihasten vetreyttämiseksi. Elvis todisti silloin olevansa vedenpitävä maastopolle. Maastoon lähtiessämme meidät yllätti ensin paikallinen pikku hirmumyrsky. Tummat pilvet ilmestyivät yllemme ennen kuin huomasinkaan. Kohta olimme niin sakeassa kaatosateessa, ettei eteensä meinannut nähdä. Samalla tuuli yltyi lyöden metsätien reunustamat saniais- ja pajupuskat maata myöten. Sattumoisin olimme juuri sellaisella lenkin kohdalla, jossa tien molemmin puolin on ikivanhoja, lahoja haapoja. Minua ei huvittanut jäädä lahopuun tai oksan alle, joten pyysin Elvistä kipaisemaan ripeästi ravilla pois isojen puiden luota. Ruuna laski päätään sadetta vasten ja ravasi (tuulen lailla :D) eteenpäin. Se vilkaisi heiluvia pusikoita, mutta jatkoi varmasti eteenpäin. Pian pääsimmekin turvallisemmalle pätkälle ja myrskyrintama vyöryi ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Ei seikkailu kuitenkaan siihen päättynyt. Puolisen kilometriä kuljettuamme nousimme pikku kukkulan päälle. Kukkulalta aukeava näkymä sai minut kuitenkin haukkomaan henkeäni. Edessämme oli aivan valtavan suuri hirviemo kahden vasansa kanssa. Tässä olisi voinut käydä huonosti. Elvis kuitenkin pysähtyi rauhallisesti minun puristaessa ohjia kouristuksen omaisesti ja hirvet painuivat pusikkoon. Elvis seisoskeli paikallaan, kuin ihmetellen, että kauanko me tässä oikee seistään turhan panttina. On se onni kun on tuollainen hevonen!

 Emmekä me päässet ihan talliin asti kun perjantai tarjosi vielä lisäjännitystä karanneen suokkilapsen merkeissä. Suomenhevosen puoliksi tarhasta ulos ehtineen shettiskaverin ehdin vielä työntää takaisin tarhaan Elviksen kanssa, mutta suomenhevosen kiinni ottamiseen jouduin hälyttämään apua. Elvis muuten avusti hienosti ponin ruotuun palauttamisessa. Se kun tehosti käskyäni, ryntäämällä takaviistostani kohti ponia, kiljaisemalla kovaa ja huitaisemalla etujalallaan korkealta. Liekö Elvis suuttui ponin karkaamisyrityksestä tai kokiko se ponin uhkaksi minulle. Joka tapauksessa tästäkin selvittiin naarmuitta.

Elvis niin kauniisti hymyilee kameralle


Lauantaina treenattiin tosissaan yhteistreeneissä Jennan ja Zolan kanssa kentällä. Alkuun harjoittelin käyntiä maastakäsin ja selässä hain rehellistä taipumista ja aktiivisuutta. Treeniä höystettiin mukavilla pikku puomeilla, jotka sijoittelimme kolmen ympyrän urille. Pikkuisen ylitettiin puomeja myös laukassa ja voin sanoa, että ahkera perusteiden remontointi tuntui helpottavan myös laukkaa. Elvis oli hirmu hyvällä tuulella ja sen kanssa työskentely oli mukavaa.

Sunnuntaina Elvis teimme uudelleen kevyehkön maastolenkin ja maanantaina teimme hölmöilimme kentällä. Tarkoituksena oli juoksuttaa, mutta Elvistä kiinnosti juokseminen kuin kilo kiviä, joten tyydyimmekin ihmettelemään jumppapalloa. Pallon vierittäminen oli Elviksestä kauhen epäilyttävää, mutta hitaasti edeten sain Elviksen sietämään pallolla kosketusta, kun se oli minulla käsissä. Ensin kosketin hetkeksi lapaan ja vein pallon heti pois kehujen kera kun Elvis oli paikallaan. Siitä edettiin kylkeen, peppuun, takajalkaan ja selkään. Lopulta sain pomputtaa palloa Elviksen selän päällä, vierittää sitä kaulalta peppuun asti ja koskettaa vatsan allekin. Hirmu nopeasti tuo rentoutuu ja oppii.

Koitin piristää harmaita kuvia muokkaamalla
Nam nam

Tiistaina pääsinkin pitkästä aikaa valvovan silmän alle, Elisan ratsastustunnille! Vitsit että oli mahtavaa oppia taas paljon uutta, päästä vähän kehittymään ja saada kunnon hikirääkki itselle. Elisa auttoi ensin maastatyöskentelyssä ja Elvis sai kehuja kiltteydestään ja nopeasta oppimisestaan. Selässä ollessa treenasimme kahdeksikolla taipumista ja aktiivisuutta. Ympyräuralla ollessa väistätin takaosaa, jotta saimme Elviksen astumaan sisätakajalla kunnolla alle. Oli hienoa huomata miten paljon Elvis osaa ja miten pienillä merkeillä se tekee paljon, kunhan vain itse osaa antaa merkit juuri oikealla hetkellä.  Harjoittelimme myös muutamia ravi-seis-ravi siirtymiä, jotka tuntuivat jo hieman tuskaiselta pohkeenikin krampatessa. Joku on vähän unohtanut harjoitella kunnon sirtymisiä... Ihan tunnin lopuksi harjoittelimme vielä väistöjä käynnissä. Elvis kulki pääosin kivan suorana ja väisti kyllä sivulle, mutta ei polkenut kunnolla. Toistojen myötä se alkoi myös ennakoimaan, jolloin lapa meinasi karata. Tässäkin olisi hienosäädettävää ja mikäs siinä kun nyt on osviittaa miten se tehdään.

Keskiviikkona ohjelmassa olikin hyvin reipas maasto Lauran/Sannin kanssa. Alkuun kävelimme pitkään ja ravasimme hölkkävauhtia. Hiittisuoralla päästelimme kuitenkin reippaampaa ja Laura laukkasi Sannilla edellä välillä melkoista haipakkaa. Mutta mikäs siinä kun Elvis oli koko ajan niin kiltisti avuilla. Se meni juuri sitä vauhtia kuin halusin, eikä sillä ollut kiire Sannin perään. Ylimääräiset energiat oli kulutettu rankalla tunnilla ja uudelle laitumelle päästessä. Ruunalla kun on taas uusi laidunlohko, jolla riittää lääniä ja syötävää. Tänään torstaina Elvis saikin nauttia vapaapäivää laitumella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti