tiistai 4. elokuuta 2015

Ratsastuksen iloa ja tuskaa



Viime viikonloppuna Elviksen liikutus jäi vähäiseksi. Kävin itse ystäväni valmistujaisjuhlissa, katsomassa serkkuani sairaalassa ja piipahdin katsomassa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuja Takkulassa. Perjantaina ehdin käydä maastoilemassa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ruunalla oli vapaata.

Lauantaina kävin katsomassa Takkulan kisoja aamupäivästä. Silloin siellä olivat meneillään koulukilpailut. Kisat pyörivät yhtä aikaa kolmella radalla. Yhdellä kisasivat poniratsukot, yhdellä juniorit ja kolmannella seniorit. Sisäinen ponityttö hiipi jälleen esiin ja huomasin ihailevani ah niin syötävän suloisia poneja. Henkäisin ihastuksesta aina kun silmiin osui se niin mahdottoman suloinen kimo, kivat liikkeet omaava pikkuponi tai superihana voikko tai ruunivoikko. Mahtavaa oli minusta myös seurata kuinka juniorit suoriutuivat kunnialla helposta A:sta ratsastuskouluhevosilla. Voi kun itsekin olisi noin nuori ja taitava!










Sunnuntaina kisattiin esteillä 80 ja 90cm luokissa. Seurasin jälleen junioreiden suorituksia, sillä joukossa oli yksi tuttu ratsastajakin. Suoritukset arvosteltiin tyylipisteiden avulla. Nyt ei siis haettu tiukkoja kurveja ja kilpailua aikaa vastaan. Tämä on minusta hyvä arvostelutapa hevosia ajatellen, mutta yleisölle aikaratsastus on ehkä selkeämpi ja viihdyttävämpi. Mutta hienoa, että nämä kilpailut kannustavat oikeasti laadukaaseen ratsastamiseen. Kilpailut olivat varsin suuret ja osanottajia oli yhden päivän aikana reilusti yli 200. Kilpailu sujui mutkattomasti ja paikan päällä oli mahdollisuus tutkia varustekojuja, ostaa kaikenlaista syötävää (kivana yllätyksenä irtojäätelökioski ja popcorn!). Ilmakin suosi, joten paikalla olisi hyvin viihtynyt koko päivän. Harmi kun oma aikatauluni ei antanut myöten.





Viikonlopun jälkeen kapusin innoissani Elviksen selkään. Ei muuta kuin kentälle treenaamaan ja kohti uusia saavutuksia. Vaan niimpä se herra palautti minut takaisin maanpinnalle olemalla mahdollisimman hankala. Ratsastuksen ilo vaihtui tuskaiseen yrittämiseen. Elvistä kun ei kiinnostanut kenttätreeni laisinkaan. Normaalisti niin herkkä ruuna mateli eteenpäin jalkojaan raahaten, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota minuun. Sen sijaan kentän viereiseen pusikkoon se kiinnitti huomiotaan. Siellä kun sattui vaanimaan hirviö ja aidan viereen menosta piti joka kierroksella neuvotella. Pusikosta sattui vielä useammankin kerran hyökkäämään kamala otus ruunaparan kimppuun. Elvis kun säikähti omaa varjoaan viisi kertaa. Aivan VIISI kertaa. Voi luoja sentään! Varjon nähdessään se sinkosi pari metriä sivulle tai teki stopit kesken ravin. Yhdellä kerralla ei tippuminenkaan ollut kaukana, kun ruuna kesken ravin veti liinat kiinni ja kääntyi ympäri. Jalustin irtosi, mutta ehdin takertua harjaan kiinni. Pitkän väännön jälkeen alkoi ratsastus sujumaan paremmin, mutta tyytyväinen en ollut. Mihin se ystävyys ja yhteistyösopimus unohtui?







Tänään päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla uudestaan. Pikku treeni kentällä ja sitten heti maastoon rentoutumaan, kun alkaa sujumaan. Käyntiharjoitukset maasta käsin sujuivatkin oikein mukavasti. Selkään päästyäni "pikkutreeni" kuitenkin vaan venyi ja venyi... Elvis ei ollut tänään niin hankala kuin viimeksi, mutta sujuvuus oli tästä kaukana. Edelleenkään en tuntenut saavani ruunan huomiota. Milloin se ravaili laiskasti hölkäten ja milloin nosti nokkansa pystyyn ja tuijotti pusikkoa. Aidan viereen se meni tänään helpommin, mutta puski pahasti pohjetta vasten. Se myös käänsi itseään ihan mutkalle voidakseen tuijottaa pusikkoa mahdollisimman pitkään. Minun oli vaikeaa löytää hevosesta rentoutta ilman, että se lösähtää laiskaksi. Loppujen lopuksi sain muutaman ihan kivan ympyrän ilman pusikon tuijottamista ja siitä suunnattiin maastoon. Nyt minusta tuntuu, että tarvitaan ruunan kanssa pikku breikki kenttätreenistä. Josko sitä vaikka tuuletettaisiin pääkoppaa kärryttelemällä.

Aina ei mee ihan putkeen     





1 kommentti:

  1. Elviiiis XD Mä ku aina hekottelen et "ne on vaan ne puoliveriset jotka omaa varjoaan pelkää he he" :D

    VastaaPoista