keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Hengissä ollaan!



Täällä me nyt ollaan, Iisalmessa Elviksen kanssa. Perille päästiin itseasiassa jo viime sunnuntaina, mutta muutto ei mennyt ihan suunnitellusti. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi rauhoittua koneelle istumaan ja kertomaan muutostamme ja siitä, kuinka siitä selvisimme.

Elviksen muuttoa varten etsin kimppakyytiä Etelä-Suomesta Pohjois-Savoon. Meillähän ei ole omaa kuljetuskalustoa, joten kyydit joutuu aina järjestelemään milloin mitäkin kautta. Normaali klinikkareissut/kisareissut kyllä usein onnistuu jonkun muun tallikaverin avulla, mutta näin pitkälle matkalle eivät sentään tallikaverit lähde kuskaamaan. Mutta mikäs siinä, kimppakyydit onneksi kulkee ja sellaisella me päästiin tosi kivasti keväällä etelään. Nyt ei vaan mennyt homma yhtään putkeen. Olin ollut yhteydessä noin viikkoa etukäteen pieneen hevoskuljetusfirmaan. Firma ilmoitti, että kyyti tulee sunnuntaina klo 15. Kaikki laitettiin siis valmiiksi sitä ajatellen.Tungin pikku Fiestan täpötäyteen Elviksen kamoja ja ängin lisäksi vielä omat muuttokamppeeni kyytiin. Pikku tilaihme oli jokaikistä koloa myöten täynnä, mutta hei, vielä näin sentään ikkunoista ulos! Toin tallille läksiäispullat ja kahden maissa hain hevosen valmiiksi sisään. Harjasin ruunan, käärin jalat, vaihdoin nahkariimun jne. Siinä sitten odoteltiin vain kyydin saapumista.

Mutta kun kyytiä ei alkanutkaan näkymään vilkaisin kännykkääni. Olinkin saanut firmalta viestin, että kuljetus siirtyy. Eihän siinä mitään, joskus voi tulla ongelmia vastaan, MUTTA kuljetusaikataulu siirtyi kolme tuntia. Kiva kiva, näillä näkymin oltaisiin siis perillä vasta yöllä. Ei muuta kuin hepalta kääreet pois ja takaisin vielä pihalle. Eihän sitä viitsi seisottaa montaa tuntia sisällä, kun edessä on vielä vähintään viiden tunnin matka autossa. Kotona sitten ihmeteltiin tyhjän panttina ja odotettiin lähtöä. Tunti ennen lähtöä tuli firmalta kuitenkin jälleen viesti. Lähtöaika viivastyy vielä ainakin kaksi tuntia ja vielä oli yksi hevonen hakematta kyytiin. Suunniteltu lastausaika oli siis vaihtunut kello 15:sta kello 20:neen. Elvis joutuisi siis matkaamaan keskellä yötä ja ties miten monta tuntia, kun vielä eivät olleet kaikki kuljetettavat edes mukana. Minunhan oli tarkoitus ajaa Fiestalla perässä, jotta voisin tauolla itse juottaa hevosen (tästä oli sovittu kuljetusfirman kanssa) ja olisin sopivasti yhtä aikaa perillä Iisalmen tallille saavuttaessa. Mutta että lähtisinkö keskellä yötä ajelemaan kuljetusauton perässä ympäri Suomea? Ei kiitos, nyt oli mietittävä uusi suunnitelma.

Kentän pohja on hyvä tarkistaa: "Sopiva pohja piehtarointiin ja ratsastajan pudottamiseen..."

Pohdimme vanhempieni kanssa, että pitäisikö muuttokuormat nyt vain purkaa ja suunnitella uutta kuljetusta myöhemmin. Vai pitäisikö hevonen laittaa säälimättä matkustamaan koko yöksi ja ajaa itse edeltä Iisalmeen. Vaihtoehdot eivät kuulostaneet hyviltä. Mistä lie saisin viikon varoitusajalla paremman kuljetuksen? Loppujen lopuksi isäni päätti, että muutto tehdään nyt, kun kerta kaikki on pakattuna ja hevonenkin valmiina pihassa. Isä siis pirautti Elviksen kasvattajille ja saimme sieltä kuljetusauton lainaan. Siitä lähdimme pika pikaa tallille ja laitoin ruunan uudestaan kuljetuskuntoon. Tungin hämmästyneen ruunaparan isoon autoon, luukut kiinni ja suunta kohti pohjoista. Pääsimme lähtemään iltakuuden maissa ja perille Iisalmeen saavuimme vähän jälkeen yhdentoista. Matkan varrella pidettiin yksi tauko, jolloin tarjosin Elvikselle kärsivällisesti melassivettä juotavaksi. Eihän se ruuna suostunut edes maistamaan, kun sitä jännitti olla oudossa kuljetusautossa ihan yksin. Ihan hiljaa ja nätisti se kyllä matkusti, mutta turkki oli nihkeä hiestä.

Perille saapuessamme oli toki jo ihan pimeää. Hevosen ja muuttokamojen purkaminen pimeässä ei ollut ihan hirveän hauskaa puuhaa, mutta onneksi valtava kuu valaisi kirkkaasti. Perille tullessamme Elvis näytti aika väsyneeltä matkasta, mutta se suostui karsinassa käydessään nyt juomaan koko ämpärillisen vettä. Tämän jälkeen kuljimme kuutamon valossa pihalle ja pistin Elviksen omalle laidunlohkolleen muiden hevosten viereen. Kaikki tallin hevoset kun ovat vielä 24/7 laitumella, joten en voinut jättää ruunaa yksin tyhjään talliin. Yllättävän rentona poika jäi kuitenkin laiduntamaan lohkolleen. Se varmasti tunnisti paikan pelkässä kuutamon valossakin.

Elvis tutkii paikkoja järkevän hevosen tapaan

Isäni lähti sitten samantien ajamaan takaisin etelään. Hänellä oli maanantaina edessä työpäivä, enkä voi kuin hattua nostaa, että isäni jaksoi pelastaa minut kuskaamalla Elviksen Iisalmeen. Kiitos iskä!
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en minäkään silti paljoa nukkunut. Pyörin sängyssä toivoen, että iskän kotimatka menee hyvin ja että Elvis löytyy vielä aamullakin laitumelta. Yleensä ottaen ei ole kauhean fiksu idea viedä hevosta vieraalle laitumelle keskellä yötä...

Aamulla oli onneksi kaikki hyvin. Elvis löytyi laitumelta rennosti laiduntamasta. Se sai maanantaina viettää vapaa päivää, jotta se pystyisi rauhassa toipumaan kuljetuksesta. Kävin sen kuitenkin tallissa hoitamassa ja alkuun se hirnahteli hermostuneena. Ruunaparka oli huolissaan, kun kaverit jäivät ulos ja se oli yksin sisällä. Sieltä ne kaverit kuitenkin löytyivät hoitamisen jälkeen. Tiistaina kävimme Elviksen kanssa tarkastelemassa kenttää. Annoin ruunan haistella ja tutkia kenttää vapaana ja juoksutin sitä vähän liinassa. Halusin hieman verrytellä lihaksia matkustuksen jäljiltä. Pidin juoksutuksen kuitenkin kevyenä, sillä tämän jälkeen Elvis siirtyi suomenhevostammojen Kikan ja Karkin kanssa samalle laitumelle. Kikkahan oli Elvikselle jo tuttu, mutta Karkki uusi tuttavuus. Odotettavissa oli siis äksöniä, kun laumajärjestys sovitaan uudelleen.


Tättärää!
Lämminveristen kimppakokous

Heti laskettuani Elviksen irti, hevoset laukkasivat ison laidunlohkon puoliväliin saakka. Hevoset juoksentelivat hieman ympäriinsä ja kävivät haistelemassa toisiaan. Pikku pukkeja näkyi ja kiljunta raikui järven selällä saakka, mutta kukaan ei tullut purruksi tai potkituksi. Joku nimeltä mainitsematon henkilö taisi taas pelätä ihan turhaan.

Elvis sai fanin

Fani seuraa supertähden jokaista askelta

Ja supertähti astelee maillaan rinta rottingilla

"Ihan tällee huomaamattomasti sua seuraan..."

Melko pian selvisi, että Kikka on edelleen kuningatar. Elvis näki parhaaksi pitää siihen tammaan hajurakoa, mutta naapurilaitumen lv-tammoja se haisteli kiinnostuneena. Kaksivuotias Karkki lapsonen seurasi Elvistä perskärpäsenä ympäriinsä. Varsa oli kovin suloisen utelias, mutta omanarvontuntevana Elvis päätti jonkin ajan kuluttua käskeä kakaran loitommalle. Kunnon luimistus ja käännös kohti kakaraa sai suomenhevosen kirmaamaan vinkuen karkuun. Ainakin parin metrin ajan, kunnes se taas kohta hiippaili Elviksen taakse seurailemaan.

Kaikki haistelivat ensin toisiaan varovasti
Mutta sitten piti tammojen vähän kiljua ja luimistella  


Pikkuhiljaa alkoi Elvistä ärsyttämään yli-innokas fanityttö
Kakaralle piti näytää kaapin paikka!
"Nyt pois siitä!"

 Luulisin, että Karkista ja Elviksestä tulee ihan kavereita, kun Elvis vaan hoksaa, että varsa on ihan vain ystävällisyyttään tungetteleva. Aika pian koko lauma rauhoittui syömään. Pysyen ryhmänä, mutta kuitenkin pienellä hajuraolla toisiinsa. Tänään tullessani tallille oli kolmen porukka nukkumassa auringon lämmössä. Hirveää stressiä ei laumanmuodostus näyttänyt siis tuottaneen.

Voiko tämän selkeämmin enää "keskustella" sopivasta hajuraosta?
Sitten pistettiin Karkki kakaraan vähän vauhtia
Kaksivuotiaat ei kaksikymmpiselle ryppyile!
Häntä putkella karkuun
Kunnes oli taas rauha maassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti