perjantai 25. syyskuuta 2015

Minustako kukkahatt... kukkahackamoretäti?


Reippaana lähdössä :)

Mulla taitaa olla ikäkriisi. Pari päivää sitten juttelin kaverin kanssa facebookissa ja tuli puheeksi Elviksen ruokinta. Hän kun lupaili voivansa auttaa Elviksen hoidossa mikäli olen joskus reissuun lähdössä, joten ruokinnastakin on kiva olla perillä. Siinä sitten luettelin seniorirehun, biotiinin, MSM:n ja ainiin talvisin annettavan ADE-vitamiinikuurit ja tajusin: musta on tullut se tuhannen purkin kukkahattutäti. Vaikka ihan tosissaan multa löytyy jokaiselle purkille perustelut!

Ikäkriisiä olen potenut myös ylittäessäni esteitä. Jostain syystä se 40cm este tuntuu joka kerralla vähän jännittävältä. Hitsi mikä mummo mä oikein olen? Ikäkriisin vallassa ihmiset tunnetusti koettaa kuitenkin vähän "repäistä" ja tehdä jotain hurjaa. Keski-ikäiset miehet ostelee urheiluautoja ja tälläinen parikymppinen heppatyttö heittää suitset nurkkaan. Sinne samaan nurkkaan mihin se pieneksi jäänyt (apua oonko mä vanha JA läski???) turvaliivi on jäänyt pölyytymään. Ehkä tämän kukkahattutädin pitäisi muuten ostaa uusi turvaliivi. Nyt kun iän myötä luut haurastuu ja kaikkea muuta kamalaa :D

Palataan joka tapauksessa niihin suitsiin ja Elviksen liikutukseen. Viime viikolla Elvis liikkui yhtenä päivänä kevyesti liinassa ja irti juosten (josta alla video). Lisäksi treenailtiin koulua C-merkin kouluohjelmaa mukaillen, mutta pienellä uudella twistillä. Uskalsin nimittäin vihdoin kokeilla, että mitä koulutreenistä tulisi ilman kuolaimia. Maastossahan olen mennyt ilman satulaa ja ilman suitsia silloin tällöin. Mutta en ole koskaan yrittänyt kunnolla ratsastaa riimulla. Kaivoin siis kaapista pehmeimmän mahdollisen riimun: ihanan nahkariimumme lampaankarvalla ja blingeillä ja satuloin ratsun valmiiksi kentälle menoa varten.

Osasin sopivasti ajoittaa kokeiluni yhtä aikaa hävittäjien lentoharjoitusten aikaan, mutta jylinästä huolimatta nousin rohkeana selkään. Elvis kun ei hävittäjien ylilennosta juuri välittänyt. Alkukäynnit sujui vähän ihmetellen ja inhottavat polttiaiset häiritsivät Elviksen keskittymistä. Lämmiteltiin silti aika pitkään käynnissä, sillä halusin kunnon tuntuman riimulla ratsastukseen. Sitten siirryttiin ravailemaan ja hömpöteltiin ensin rennosti ympäri kenttää. Työskentelyn aloitus ravissa ei sitten ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ensin ruuna tuntui olevan vähän nukuksissa ja sitten se yhtäkkiä näki, kuuli tai haistoi jotain ja jännittyi. Se otti muutamia säpsykohtauksia ja jäi sen jälkeen ravailemaan hetkeksi pää pystyssä, kuin ystävämme hirvi konsanaan.

Sisimpääni alkoi jo melkein ahdistaa. Enkö saa hevosta edes pyöreään, rentoon muotoon? Mutta sitten päätin, että nyt on vaan ratsastettava enemmän, jotta ruuna alkaa työskentelemään kanssani. Hylkäsin isojen ympyröiden teon ja aloin tekemään voltteja ja täyskaartoja. Riimulla ratsastaessa kääntyminen oli tehtävä lähes kokonaan istunta ja pohje apuja hyödyntäen. Nyt ei voinut turvautua siihen, että pieni ohjasapu pelastaa tilanteen. Hienostihan se Elvis kuuntelikin istuntaani, kun vain muistin käyttää sitä oikein. Pyöreys ja rentous alkoi löytyä ja hymy levisi kasvoilleni.

Ruuna alkoi siis vaikuttaa oikein kivalta riimullakin ratsastaessa, mutta silloin opettajani Elisan ääni kaikui kallossani: "Sitten kun se alkaa menemään hyvin, niin et saa lopettaa ratsastamista, vaan sitten se ratsastus vasta aloitetaankin" Nyt otinkin itseäni niskasta kiinni ja aloin ratsastamaan enemmän. Vatsalihakset käyttöön, kyynerpääkulma, hyvä ryhti, jalka paikallaan, taivuta kunnolla, käännä hevonen itsesi mukana jne. Kiinnitin huomiota siihen, että Elvis suorittaa vaikeampaan suuntaan yhtä hyvin kuin helpompaan kierrokseen. Hiki tuli, mutta niin tuli myös hyvä olo ja mielikin! Elvis alkoi tuntua ihan super kivalta ja hyvän ravityöskentelyn tulos näkyi laukkaosuuksia tehdessä. Laukassa oli hyvä rytmi. Se oli tasapainoista ja lävistäjätkin sujuivat ilman hätiköintiä. Pidin kuitenkin vaatimustason vielä vähän alempana, enkä tuupannut aivan kulmiin saakka laukkaa. Kyllä niihin kulmiin päästään, kun taidot kohenee.

Loppuraveissa alla oli tosi rento, mutta omalla moottorilla liikkuva hevonen. Elvis ei vilkuillut yhtään kentän ulkopuolelle vaan keskittyi täysillä. Ilman kuolaimia ratsastus sujuu siis ihan vallan hyvin. Varmaan olisikin välillä hyvä lepuuttaa suuta ja jättää kuolaimet pois. Minun tarvitsee varmaan kuitenkin ostaa ihan oikeat kuolaimettomat suitset, vaikka tuo blingbling riimu ihana onkin. Siinä kun ei nuo renkaat ole parhaan mahdollisen muotoiset. Täytyy varmaan lisätä ostoslistalle kukkahackamoret.

Olen nähnyt nyt parina päivänä tallilla upean Suruvaipan. Oletteko te nähneet sitä? Jos olette niin ilmoittakaahan havainnostanne Suomen luonnonsuojeluliitolle




P.S. Videolla on hölmö musiikki, sillä kyllästyin sopivan ilmaismusiikin etsimiseen. Kyseinen biisi sopii kuitenkin ihan hyvin mun yleiseen mielentilaan tällä hetkellä. Mitä mieltä olette muuten Elviksen laukasta? Minusta se on kehittynyt tasapainoisemmaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti