keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Selityksiä ja hirvityksiä




Tallille menossa. Vähän on sumuista...

Turhaan vaivasin taas päätäni pohtiessani maastoilussa yhtäkkiä ilmenneitä ongelmia. Ehdin jo kuvitella vaikka minkälaisia syitä pysähtymisessä kiukuttelulle. Pohdin voisiko sillä olla suussa jotain, joka tekee kipeää, mutta sekin oli epätodennäköistä. Elviksen suu on tarkastettu viimeksi 5 kk sitten, eikä siellä silloin ollut vanhaa vinoa hammasta kummempaa. Eikä Elvis reagoinut kuolaimeen silloinkaan, kun suusta löytyi yllätyksenä paha tulehdus pari vuotta sitten. Mielessäni kummitteli myös tyhmä ajatus, että Elvis olisi vihainen minulle jostakin minulle täysin tuntemattomasta syystä. 

Päätin kuitenkin testata miten Elvis toimii maastossa ilman kuolaimia, ihan varmuuden vuoksi. Maastoon siis lähdettiin ilman satulaa ja ohjat riimuun kiinnittäen. Samalla testattaisiin vieläkö luottamus ja tasapainoni ovat kohdillaan. Matkaan lähdettiin ja muutama sata metriä menikin rennoin fiiliksin. Sitten ruuna alkoi kiemurtelemaan, hidastelemaan ja katselemaan taakseen. Tuollainen vastahakoisuus maastossa ei todellakaan ole normaalia tälle hevoselle ja aloin toden teolla huolestumaan. Onneksi tähän kaikkeen löytyi todennäköinen ja järkevä selitys.

Aurinkoinen syypäivä ja pikku baanamme

Matka jatkui kotiin päin vilkuillen ja aioin kokeilla pari pysähdystä, kun huomasin, että lauma hirvikärpäsiä lensi kimppuumme. Yksi kutitteli hännän juuressa, toinen oikeassa kyljessä ja kolmas kipitti vasenta kylkeä pitkin Elviksen mahan alle. Ruuna pysähtyi silti yllättävän kiltisti ja odotti, kun nypin ällötyksiä turkista. Mahan alle kipittävä otus oli kuitenkin vähän liikaa ja siinä vaiheessa ruuna alkoi vähän pyöriä ja potkia mahan alle. Ötökkä onneksi putosi raivoisan ravistelun ansiosta ja jatkettiin äkkiä matkaa ennen kuin niitä tulisi lisää. 

Hirveän pitkälle ei päästy, kun vastaan tuli muutakin. Olin saapumassa ”hiittilenkille” kun kuulin pensaikosta kahinaa. Näin vilaukselta tumman hahmon lähestyvän meitä ja arvelin kyseessä olevan marjastajan. Jatkoin matkaa vielä muutaman metrin päästäkseni aukeampaan kohtaan, metsätien risteykseen. Halusin nimittäin, että Elvis näkee pusikossa kahistelijan kunnolla ja että kulkija näkee myös meidät. Risteykseen päästyäni näkyväisyys parani ja älysin, että kuka sieltä lompsi meitä kohti. Iso, kruunupäinen uroshirvi nosteli vaaleanharmaita kinttujaan kaadettujen haavanoksien yli. Totesin Elvikselle ääneen, että katsopas se olikin hirvi siellä. Metsän kuningas ei tästä kuitenkaan vielä välittänyt, vaan jatkoi rauhallista etenemistään. Vasta kun huusin, että ”Moikka hirvi!” niin eläin pysähtyi. 

"laukkamäki"

Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme tovin aikaa. Elvis ryhdisti itseään, mutta ei liikahtanutkaan. Hirvi tuijotteli meitä ja minä jatkoin höpöttelyä rauhallisella äänellä, jotta se tajuaisi olevani ihminen. Voi hitsi, että harmitti kun ei ollut kypäräkameraa!! Hetken kuluttua hirvi jatkoi matka meistä ohi edelleen rauhallisesti kävellen. Se vaan piti silti melkoista kahinaa kuivien lehtien seassa liikkuessaan ja siinä vaiheessa Elvis alkoi vähän hermostua. Hirven kadottua jatkettiin matkaa aika jännittyneesti kävellen. Pian saavuttiin kuitenkin lähitallin nurkille ja Elvis rentoutui heti nähdessään muut hevoset. 

Takaisin tallille matkatessa Elviksellä oli aika kiire, kun vielä jouduttiin ohittamaan sama hirvipusikko uudestaan. Mutta tuohan on täysin ymmärrettävää. Kuitenkin selvittiin hirven kohtaamisesta yksin, ilman satulaa ja ilman kuolaimia turvallisesti kotia saakka. Moni hevonen on järkyttynyt pelkästä hirven hajusta ja nyt kuitenkin kohdattiin hirvi lähes epämiellyttävän läheltä. 

Nyt jälkeenpäin mietittynä ei Elviksen käytös ihmetytä yhtään. Elvis on joutunut lähtemään hevosystävien luota yksin metsään, jossa se on varmaan haistanut ja kuullut hirvet paljon ennen minua. Lisäksi ärsyttävät hirvikärpäset kuulemma liikkuvat hirvien mukana. Ehkä hirviä on ollut lähistöllä silloin aikaisemminkin, kun kärpäsiä on hyökännyt laumoittain kimppuun. Nyt olisi ehkä vain parasta saada joku rauhallinen ja turvallinen maastokaveri, jotta Elvis uskaltaisi taas rentoutua täällä korven ja villieläinten keskellä.


Kauden muodikkain turkkimalli: Pitkä ja savinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti