tiistai 8. syyskuuta 2015

Syksyn tuoksua ja hirvikärpäsiä


Yööh ihanan savinen heppa
Täällä Iisalmessa on jo todella syksyistä. Lehdet putoilee, ilma on viilennyt ja sadekuurot ovat tehneet laitumista ja maastoista ah niin ihanan mutaisia ja liukkaita. Mutta kenttä sen sijaan on mukavasti tiivistynyt sateista! Elviksen kanssa ollaan käyty kuluneena aikana pari kertaa kentällä treenailemassa. Itselläni tuntuu olevan jotain syysflunssan tapaista, niin en ole jaksanut ratsastaa ihan täysillä. Kuitenkin yhtenä päivänä treenattiin kentällä ensin maastakäsin ja sitten koulua raviohjelman mukaisesti. Perjantaina suunnattiin kentälle puomiharjoitusten pariin.

Vaikka itse olin kouluohjelmaa tehdessä ihan rättiväsynyt ja vetelä, niin Elvis meni minusta tosi kivasti. Voi että kun se joskus menisi noin kisoissakin! Ja voi että kun mua harmittaa ettei kukaan ollut nyt videoimassa. Kouluohjelma sujui mukavasti alusta loppuun ja siirtymätkin olivat tarkkoja. Jos jotain kehitettävää haluaa keksiä, niin taipumisaste ja suoruus pitäisi pitää paremmin samanlaisena oikeaan ja vasempaan kierrokseen. Sitä kun on itse ihan vetelä, niin tuommoiset alkaa tuottaa vaikeuksia. Suunta näyttää onneksi ihan hyvältä, kunhan saan vähän voimiani takaisin.

Perjantaina laitoin keskiympyrälle puomit vastakkaisille sivuille. Menin niitä alkuverkan jälkeen ensin ravissa hakien tasaisia ylityksiä ja tarmokkaan ravin säilymistä ennen ja jälkeen puomien. Oikein mukavasti Elvis alkoi ylittämään puomeja ilman ylimääräistä hypähdystä. Lisäksi se pyöristi itseään ja liikkui sopivasti kuolaimella. Ravityöskentelyn jälkeen mentiin puomeja laukassa. Laukka nousi helposti ja ylitykset sujuivat ongelmitta. Itse harjoittelin etäisyyksien hahmottamista ja laskin askeleita aina puomia lähestyessä. Elvis liikkui laukassa reippaasti omalla moottorillaan eteenpäin. Se ei kuitenkaan kaahottanut, laukka pysyi puhtaana ja ponnistustakin löytyi. Mentiin siis tarmokkaasti, muttei kovaa. Oikeaan kierrokseen ruuna tarjosi edelleen vastalaukkaa. Yhden kerran se sekosi sen verran askelissa että meni hetken ristilaukkaa. Tässä olisi mysteeri ratkaistavaksi...


Jättikorva tuulen tuiverruksessa. Huput päässä ei syksyn myrskyt oo niin jännittäviä.


Kenttätreenin vastapainona ollaan ihmetelty maastoja. Elvis on maastoillut kiltisti, vaikka parilla ekalla reissulla se välillä jännittyi. Ruuna pääsi kuitenkin hetken kuluttua yli jännityksestään ja rentoutui jälleen. Yhtään se ei ole painanut ohjalle tai tepastellut. Ihan huoletta olen voinut laukkaillakin maastossa. Elvis on rohkeasti ohittanut niin kanoja, lampaita, autoja kuin kaivurinkin. Kinttupoluille ruuna ei aina mielellään käänny. Käppäily juurakkoisilla poluilla ei ole ihan ravuriruunan juttu. Fiilis on kuin lähtisi formulalla mökkitielle...

Pahimmat vastustajat taitavatkin olla kamalat, ällöttävät, suoraan helvetistä tulevat hirvikärpäset. Elvis ei tykkää niistä yhtään (enkä tykkää minäkään) ja kun sellainen laskeutuu ruunan turkille kipittämään, niin johan tulee vauhtia. Ensin alkaa pyöriä häntä, sitten koitetaan kipittää karkuun, potkitaan mahan alle ja pukitellaan. Niinpä minä nypin ällötykset äkkiä pois, ennen kuin ruunaparalla menee hermo. Yhdellä polun pätkällä hirvikärpäsiä hyökkäsi kokonainen lauma. Nypin niitä puolisen tusinaa harjasta, toisen mokoman persuksista, monta kipitteli hupparissani ja osa ehti satulahuovan allekin. Kaikista pahin oli ettei polulla pystynyt kirmaamaan karkuun tätä ötökkälaumaa. Ja tiesittekö muuten, että hirvikärpäset puree? Itseäni puri yksi pirulainen poskesta ja yksi päivä Elvistä harjatessani huomasin siinä patin. Kun aloin tutkimaan pattia tarkemmin löytyi turkin seasta hirvikärpänen verta imemässä. Hyi olkoon!

Formula ja se parempi metsäpolku

Hyyyyyiiii!

Nyt meinasin vältellä tuota kyseistä polun pätkää sen aikaa, että pakkaset tulevat. Se kiva talvessa on, että pakkasessa ei ötökät lentele. On noita hirvikärpäsiä jokunen löytynyt toiseltakin lenkiltä, mutta samanlaista hyökkäystä en ole onneksi kohdannut. Jonkin verran hirvikärpäsiin tuntuu auttavan ostamani karkotteetkin. Minulla on nyt kaksi asetta: BlueHors Summer spray ja pikiöljypohjainen luonnonystävän ihonhoitosumute. Molemmat ovat luonnonaineisiin pohjautuvia ja tuo ihonhoitosumute on siitä kätevä, että sitä voi laittaa vaikka iho olisi vähän ruvella. Ihonhoitosumutteen pikiöljy haisee voimakkaasti ja on tepsinyt hyvin polttiaisiin. Häntää ei ole syöty enää yhtään! Miinuksena tässä kuitenkin on se, että se tahmaa turkin. Aine lähtee pesemällä, muttei oikein harjaamalla. Summer Spray sen sijaan tuoksuu aivan ihanalta. Siinä on sitruunainen tuoksu, mistä ei hirvikärpäset näyttäneen tykkäävän. Miinuksena vain tässäkin aineen tahmaava vaikutus, enkä myöskään ole varma kuinka kauan tuoksu säilyy. Pikiöljy haisee seuraavanakin päivänä, mutta Summerspray ei. No mutta josko kohta tulisi pakkaset, niin päästään näiden tököttien lotraamisestakin.

Aseet ällötyksiä vastaan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti