maanantai 16. marraskuuta 2015

Koulupäivä Keskimäen hevostilalla

Roope ja maisemaa kentältä

Viimein sain aikaiseksi kertoa mukavasta ja hieman erilaisesta koulupäivästäni. Kävimme siis valmennusfysiologia-kurssin puitteissa tutustumassa esteratsastuksen maailmaan Keskimäen hevostilalla, Kuopiossa. Kyseessä on siis Tuomas Jauhiaisen omistama hevostila ja ratsastuskoulu.
Tuomas Jauhiainen on koulutukseltaan AMK-agrologi (eli sama koulutus kuin minulla!) ja lisäksi hän on 4-tason valmentaja ja suorittanut opettajan opinnot. Tuomas pitää ratsastustunteja kotonaan, valmentaa esteillä ja kasvattaa FWB-hevosia. Tottakai hän on myös kilpaillut esteratsastuksessa paljon. Kokemusta on 20 vuoden ajalta kansalliselta tasolta.

Tilalle saapuessamme oli Tuomas meitä vastassa kirpsakassa pikkupakkasessa. Pörröiset hevoset käyskentelivät rauhassa pihatossa. Osa oli syömässä heinää ja osa tuli tutkimaan meitä vieraita lähempää. Pihatossa oli kaksi puolta: toisessa majaili joitakin tuntihevosia ja toisessa FWB-kasvatteja. Esitelyään itsensä, Tuomas esitteli pihaton ja kysyi meidän ratsastuskokemuksesta. Tarkoituksena oli pitää esteratsastusdemoja, joten olimme valinneet luokaltamme jo muutaman henkilön ratsastajiksi. Minä en demoratsastajaksi lupautunut, sillä nyt vaadittiin kokemusta esteradoista.

Eräs Tuomaksen FWB-kasvateista


Tallin vanhin asukas ja pihaton pomo




Kävimme hakemassa hevosia laitumelta ja veimme ne talliin valmiiksi laitettavaksi. Talli Keskimäellä on vanhahko, mutta silti viihtyisä. Hevosten ollessa valmiita siirryimme kentälle. Kenttä sijaitsi mäen päällä ja sieltä olikin varsin kauniit maisemat, kun aamuaurinko punersi taustalla olevaa metsää. Ratsastajat selkään ja reippaasti alkuverkkaamaan. Kentälle oli laitettu valmiiksi kolmen pienen esteen sarja, pari laukkapuomisarjaa ja yksi isompi este. Lisäksi kentällä oli banketin tapainen maastoeste.

 

Alkulämmittelyjen jälkeen ratsukot alkoivat suorittamaan kolmen laukkapuomin sarjaa. Puomit piti laukata yhdellä askeleella sujuvasti ja ihan mukavasti se menikin. Seuraavaksi siirryttiin pidemmällä välillä oleviin puomeihin. Tässä piti saada kaksi laukka-askelta puomien väliin. Pienillä ja kankeilla hevosilla piti siis venyttää askelta ja isoliikkeisillä hidastaa. Tästä siirryttiinkin sitten esteille. Ratsukot aloittivat kolmen pienen esteen sarjasta. Tähän harjoitukseen lisättiin tasapainoa harjoittava lisämauste: esteitä mentiin toinen käsi sivulle nostettuna ja jopa ilman käsiä.

Laukkapuomeja

Toinen käsi sivulla

Ilman käsiä

Estesarjojen jälkeen ratsukot ylittivät vielä yksittäistä isompaa estettä. Este piti ylittää mahdollisimman siististi ja kääntää heti sen jälkeen oikealle. Yleisön päälle kun ei saanut mennä :D Esteen korkeutta säädettiin hevosen/ponin mukaan. Minusta kaikki tekivät varsin siistejä ylityksiä ja hevoset hyppäsivät todella varmasti. Näille hevosille hyppääminen on ihan normi päivä. Ne hyppäävät lähes joka päivä ja rutiini todellakin näkyy. Pitäisi vissiin hypätä Elvikselläkin useammin...





Mutta hauskuus ei loppunut esteisiin. Muutaman suorituksen jälkeen pääsi porukka vielä pellolle ratsastamaan. Ratsukot kävelivät mäkipellon alareunaan, kääntyivät kaikki yhtä-aikaa ja pinkoivat vauhdilla ylös. Hauskan ja hurjan näköistä :D Tämän jälkeen ratsukot tulivat vielä kentälle takaisin ja pääsin ilokseni ratsastamaan loppuverkat Roope-nimisellä eestinhevosruunalla. Oli hirmu mukavaa päästä ratsastamaan välillä jollakin muulla hevosella. Roope oli sopivan pieni ja luonteeltaan tasainen. Alun innostuksen ja jännityksen sekainen tärinäni haihtui hetkessä. Roopen suloisen tasaiset askeleet saivat hymyn korviin, eikä rehellisesti sanottuna laiskan ponin kyydissä ainakaan pelottanut.



Superiloinen ponityttö :D





Loppuverkan jälkeen hoidin Roopen ja veimme sitten hevoset takaisin laitumelle. Minulle jäi todella mukava fiilis vierailusta. Arvostan todella paljon, että hevoset saavat tilalla viettää ihan oikeaa hevosen elämää. Hevoset saavat tarhata laumoissa ja viettävät paljon aikaa ulkona. Tuomas tuntuu myös arvostavan tuntihevosia, eikä niitä kierrätetä kuin sukkia. Ratsastuskoululla oli verrattain vanhojakin hevosia. Niitä ei heitetä pois, vaan hoidetaan ja suhteutetaan työmäärä kunnon mukaan. Hevoset huomioidaan yksilöinä ja ne ovat omia persooniaan. Innostuin myös siitä, että tilalla ratsastustunnit ovat monipuolisia. Vaikka tunneilla keskitytäänkin eniten esteisiin, pyritään harjoituksista tekemään hauskoja. Välillä saatetaan hyppiä maastoesteitä tai kirmailla pelloilla. Menisin kyllä todella mielelläni käymään ratsastustunneilla Keskimäellä. Harmi vaan, että se sijaitsee turhan kaukana täältä Iisalmesta.

Roope tallissa hoidettavana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti