tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimäinen

Marraskuu on jäänyt vihdoin taakse. Tänään alkoi uusi kuukausi, joka tulee olemaan todellinen muutosten kuukausi. Säätila ei valitettavasti vielä ole jouluiseksi muuttunut, mutta moni muu iso asia tulee muuttumaan. Aloitetaan kertomalla blogin päätähden eli Elviksen kuulumiset.

Elviksen kanssa on mennyt vähän vaihtelevasti. Se tuntuu viihtyvän paremmin tallia lähempänä olevassa tarhassa, eikä ole karannut enää. Liikutuksessa ongelmana ovat olleet lähinnä tilsat, kun meillä ei vielä ollut tilsakumeja alla. Jouduin liikuttamaan Elvistä hiekkatiellä, missä lumi oli polkeentunut tiiviiksi. Kentällä ja metsäteillä ei liikutuksesta tullut yhtään mitään, kun ruuna aina pysähtyi tilsojen tarttuessa. Tiellä ratsastus meni parilla ensimäisellä kerralla oikein mukavasti. Elvis ei jännittänyt yhtään, vaikka autokin tuli vastaan.

Lumien sulattua pääsin treenailemaan kentällekin. Viimeksi eilen treenailtiin pimeässä, sateisessa ja tuulisessa säässä oikein onnistuneesti. Laitoin kyllä ruunalle pumpulit korviin, kun arvelin myrskytuulen jännittävän sitä. Mutta mitä vielä, Elvishän oli todella rento ja hyväntuulinen. Se liikkui omalla moottorilla ja keskittyi tehtäviin oikein hienosti. Aloin jo miettimään, että ehkä minä olen kuvitellut liikoja, kun pelkäsin näössä olevan jotain vikaa. Mielessä kummittelee kuitenkin eräs iltapäivän ikävä tapahtuma. Silloin oli vielä lunta maassa ja pääsin tallille vasta iltahämärissä. Päätin käydä taluttelemassa Elvistä, sillä muu ei oikein tilsakelillä onnistunut. Mentiin siis hiekkatielle kävelemään heijastimilla koristeltuna. Alkuun ruuna oli tosi rento, mutta takaisinpäin tullessa se jännittyi jostain syystä. Meitä tuli ensin yksi auto vastaan, eikä ruuna sanonut siihen juuri mitään. Samantien yhden auton mennessä ohi tuli meidän takaa kuitenkin kaksi autoa kerralla. En ymmärrä mitä Elvis säikähti, mutta se hyppäsi ihan kunnolla pystyyn ja kaatui polvilleen tien penkalle. Sen jälkeenhän se oli ihan järkyttyneessä tilassa pitkän aikaa. En ymmärrä miten se voi yhtäkiä säikähtää autoa niin paljon. Oliko se loskan suhiseva ääni liikaa? Vai eikö se hämärässä nähnyt kunnolla, mikä takaa "hyökkää"...



Jokatapauksessa seurailen vielä tilannetta ja ajattelin ottaa yhteyttä hevosten silmäsairauksiin erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Elviksen elämään on tässä kuussa tulossa joka tapauksessa suuri muutos: me nimittäin vaihdamme tallipaikkaa joulun jälkeen. Toivotaan, että siellä paikassa Elvis viihtyy paremmin. Ainakin uuden tallipaikan omistaja tuntui olevan kiinnostunut auttamaan Elvistä viihtymään parhaalla mahdollisella tavalla. Uudesta tallipaikasta voisin alkuun kertoa nyt sen verran, että siellä Elvis saa valita asuuko karsinassa ja tarhaa yksin/kaverin kanssa, vai muuttaako se aktiivipihattoon poikamieslaumaan.


Toinen iso muutos elämässämme tulee olemaan viime postauksessa kertomani uusi perheenjäsen. Ikimetsän Tuulenpuuska eli kotoisammin Sisu, muuttaa meille huomenna, keskiviikkona. Olin eilen mukana pentujen terveysarkastuksessa ja Sisu sai terveen paperit niin kuin kuuluukin. Pieni, pörröinen koiralapsi käyttäytyi eläinlääkärissä todella hienosti. Ohessa kuvia Tuulenpuuskasta sen
odotellessa vuoroaan. Voi, että kuinka kovasti odotankaan tätä ihanuutta!

Hymyilevä lapinkoira klinikalla :)

Tomera Sisu ulkona

3 kommenttia:

  1. Vitsi toi aktiivipihatto olis kyllä niin hieno juttu :) Haluaisin Fiiankin sellaiseen, mutta täällä meilläpäin ei kauheasti ole niitä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että Elvis osaisi arvostaa aktiivipihattoa :)

      Poista
  2. Miten voikaan pieni koiranpentu olla noin suloinen ja pörröinen :-)

    VastaaPoista