perjantai 11. joulukuuta 2015

Koko talven syyssää ja pieni tallikoira

 

Vettä sataa jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Täällä Iisalmessakaan ei ole oikeastaan enää lunta. Vain jäätikköä ja paikoitellen vielä sulamattomia lumikasoja. Harmi, kun olisin halunnut ottaa Elviksestä ja Sisusta jouluisia kuvia. Eniten tämä sää harmittaa hevosen liikuttamisen kannalta. Illalla kun menee tallille on tosi, tosi pimeää, kun vettä sataa ja lumi on sulanut. Alkuviikosta pystyin vielä treenailemaan, kun maastossa oli lunta ja kenttäkin uria lukuunottamatta kunnossa. Nyt kenttä on ihan mahdottomassa kunnossa: siellä täällä jäistä, vesi lilluu ja osa kavionjäljistä upottaa. Ei siis mitään järkeä yrittää edes liikuttaa siellä.

Parhaimmat pohjat löytyisivät tällä hetkellä tuolta yleiseltä hiekkatieltä. Autojen sekaan en kuitenkaan ole pimeällä menossa. Eilen kävin kuitenkin maastoilemassa metsätiellä ja pelloilla kurjasta säästä huolimatta. Saimme nimittäin seuraksemme kävelylenkille Halla-ponin vuokraajansa kanssa. Kävelyä kummempaa tuolla ei kyllä päässyt, sillä pohjat ovat epätasaisen pehmeitä ja jäisiä.
Elvis oli ilokseni rento ja hyväntuulinen. Kaverin perässä sitä ei jännitä yhtään. Tosin kotiinpäin tullessa molempien ratsut kiihdyttivät kävelyään. Elvis veti vähän hernettä nenään, kun poni kehtasi huitaista häntäänsä ruunan turvan edestä. Mutta ihan onnistunut ja mukava lenkki saatiin siis tehtyä.

Tosi kiinnostava pieni pallero

Lenkkeily on siis jäänyt olosuhteiden pakosta vähemmälle. Ollaan kuitenkin puuhailtu sisällä tallissa enemän. Sain viime tiistaina vihdoin oman suunavaajan ja sitähän piti heti testata. Elviksen hammashoitaja kehoitti minua hankkimaan avaajan ja tarkastamaan suun viikoittain. Näin ehkäistään ettei mikään tulehdus pääse yllättämään. Elvis oli suuta tutkiessani hirmu nätisti vapaana pesarilla. Hampaiden välistä löytyi rehua, joten päivittäinen peseminen on ihan tarpeen. Sain kaikessa rauhassa rapsutella kynnellä rehut diasteemoista. Uskomatonta ajatella, että vielä pari vuotta sitten ruunan suuhun ei päässyt käsiksi ilman tujakkaa rauhoitusta.

Kuluneena viikkona olen pikkuhiljaa siedättänyt Elvistä myös automaatti vesikippoon. Siinä ei olla kuitenkaan edistytty vielä ihan toivomallani tavalla. Aloitin niin, että painoin kuppiin vettä ja annoin samalla suhinan kuuluessa Elvikselle porkkanan palan. Pikkuhiljaa olen antanut porkkanan lähempää kuppia. Päästiin jopa siihen asti, että ruuna söi turpakarvat suhisevaan kuppiin koskien. Nyt olen jättänyt vesikuppiin houkutteeksi melassivettä ja valellut kupin tapin melassilla. Elvis on joka yö juonut kupin ihan tyhjäksi, mutta se ei paina tippaakaan vettä lisää kuppiin. Jostain syystä se edelleen sinkoaa karsinan takaseinään, kun ensinmäisen kerran painan vettä kuppiin. Toisen kerran äänen kuullessaan se jo rauhoittuu. Mitenhän tästä pääsisi eteenpäin?

 

Tallissa sisälläkin riittää siis ihmeteltävää, ainakin jos kysyy asiaa pieneltä tallikoiralta Sisulta. Sisu oli viime viikon puolella ensimäistä kertaa mukana tallireissulla. Käytiin kaikki yhdessä hoitamassa Elvis. Sisua isot hevoset hirvittivät alkuun kovasti ja mielestäni ihan hyvä niin. Parempi että se kunnioittaa hevosia, kuin että pentu roikkuisi hevosen jaloissa. Elvistä pieni karvapallero kiinnosti kovasti. Se kurotteli kovasti haistelemaan Sisua ja seisoi hievahtamatta paikallaan. Sisusta kuitenkin parasta tallilla oli, kun sai rapsutuksia muilta ihmisiltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti