maanantai 18. tammikuuta 2016

Takapakkasta

Viimeksi taisin postauksessa kertoa meidän vihdoin pääsevän normaaliin arkirytmiin Elviksen kanssa. Päästiin tekemään pientä koulutreeniä ja se sujuikin ihan mukavasti toisen hevosen ollessa samaan aikaan kentällä. Elvis on ollut ratsastaessa mukavan herkkä ja eteenpäinpyrkivä. Se kuuntelee tosi tarkasti pyyntöjäni ja esimerkiksi siirtymät ravista käyntiin tuntuvat onnistuvan pelkällä ajatuksen voimalla. Pitkän tauon jäljiltä on kuitenkin oletettavasti jäykkyyttä ilmassa ja olen pitänyt treenin vielä kevyehkönä.

Käyntityöskentelyssä keskityttiin taivutteluun volteilla ja pohkeenväistöön lihasten avaamiseksi. Ravissa tehtiin pääasiassa työskentelyä isoilla ympyröillä ja uralla. Laukkaakin kokeiltiin, mutta siinä ei ponnistusta ollut tarpeeksi. Takapäästa uupui voimaa laukatessa, jolloin tuloksena oli se, että takajalka lipsahti pari kertaa lumisella pohjalla. Liukastuminen taas sai Elviksen jännittymään ja sitten onkin turha painostaa enää enempää. Tehtiin liukastumisen jälkeen vain pieniä nostoja ja ne sujuivatkin oikein mukavasti. Nostot olivat tarkkoja ja laukan laatu lyhyillä pätkillä tietysti parempi.

Laukkatreenin jälkeen jatkettiin ravissa, mutta aika nopeasti Elvis alkoi vähän väsähtää. Väsymys ei ilmennyt tällä kertaa laiskistumisena, vaan ruuna alkoi kiirehtiä ulos taivutuksesta ja tuli epätasaiseksi tuntumalle. Elvis siis nyppi päätään alaspäin muutaman kerran ja muuttui etupainoisemmaksi. Tein taas siirtymien kautta pienempiä pätkiä kunnolla. Halusin lopettaa ravin hyviin askeliin. Annoin sitten Elvikselle vapaat ohjat ja käyskenneltiin loppukäynnit kaikessa rauhassa. Elvis tuntui aika väsyneeltä, mutta kuitenkin tyytyväiseltä päästyään liikkumaan. Muuttostressin ja vapaapäivien jälkeen pidetään kuitenkin tälläinen pehmeä lasku töihin.

Naapuritarhan suokkiruunilla on hieno eristävä karvapeite - otappa Elvis siitä mallia


Lähes kolmeakymppiä hipovat pakkaset kuitenkin palasivat ja jouduin vielä jättämään kunnon treenit välistä. Paukkupakkasilla olen käynyt juoksuttamassa Elvistä ja kävelyttänyt maastakäsin. Juoksuttaessa tehtiin kuitenkin eräänlainen läpimurto, sillä olen pyörittänyt ruunaa liinassa kentällä nyt ihan ilman heppakavereita. Ja Elvishän on ollut ihan normaali, rento ja rauhallinen. Se on liikkunut juoksuttaessa reippaasti, vaikka yleensä siinä laiskottelee. Jännittyneeltä se ei silti vaikuttanut, sillä Elvis venytti oikein hienosti eteen-alas ravatessa ja nuuski kävellessä maata.

Elviksen selvästi rentoutunut olemus sai minut lähtemään sen kanssa yksin kävelylle maastoonkin. Kierrettiin pieni lenkki (500m) ja ilokseni huomasin, että ruuna seuraa kiltisti vaikka kaikkea ihmeteltävää olikin. Mentiin sitten vielä toinenkin kierros, sillä kuvittelin, että toisella kierroksella ei Elvistä jännittäisi enää niin paljon. Mitäpä vielä. Logiikka petti pahasti ja saatiin aikaiseksi vain takapakkia. Toisella kierroksella meni ruunalla kuppi nurin ja sen jälkeen se hyppi, sipsutti ja puhisi narun päässä kuin riivattu. Tehtiin voltteja ja pieniä peruutusharjoituksia ja sain sen ehkä hitusen rauhoittumaan, mutta pieleenhän tuo reissu meni. Olin todella pettynyt, enkä ymmärrä mikä meni pieleen, mutta onneksi tallikaveri jaksoi piristää. Hän nimittäin sanoi, että ehkä Elvis vaan ekalla kierroksella tsemppasi kovasti, eikä sitten toisella kierroksella vain enää jaksanut pitää hermojaan kurissa. Ehkä tosiaan tein vain liikaa kerralla.

Pieleen menneen päivän jälkeen ajattelin taas käydä juoksuttamassa Elvistä kentällä. Kentällä oli toinen hevonen meidän sinne mennessä, mutta jäimme sitten pian yksin. Elvis oli todella rento (jopa laiska) toisen hevosen ollessa kentällä. Odotin jonkinlaista kohtausta toisen hevosen lähtiessä, mutta Elvis vain katseli vähän aikaa toisen hevosen perään. Juoksutus sujui siis hyvin ja Elvis venytti taas ravissa eteen-alas. Laukatessa poika innostui vähän spurttailemaan ja pukittelemaan. Pakkaset saa aikaan pientä virtapiikkiä :)

Pimeässä en ole valitettavasti saanut kuvailtua juoksutuksia tai ratsastuksia. Mutta tähän postaukseen liitän pienen videon, jonka kuvailin Denverillä reilu viikko sitten ennen lumen ja kunnon pakkasten tuloa. Samaan syssyyn laitetaan vielä pieni pätkä Sisusta nauttimassa lumesta. 



Tänään pakkaslukemat on sen verta rapsakat, ettei tehdä Elviksen kanssa yhtään mitään. Toivotaan että pian vähän lauhtuu ja päästään jatkamaan kunnon treenejä. Ehkä me päästäisiin joku päivä jonkun mukaan maastoilemaankin pitkästä aikaa.

2 kommenttia:

  1. Onpas kivannäkönen tallimiljöö, ja Elvis yhtä söpö kuin aina =) Hyvä tossa videon lopussa sen ilme, kun korvat ja pää pyörii ja sit se kääntyy kattoo sua tolleen "mamma mä en nyt ihan tiiä mitä pitäs ajatella" :-D

    Ihana Sisu, lumivuoren valtias! Näyttääpä se isolta pojalta jo :D

    VastaaPoista
  2. Täällä on kyllä panostettu tallimiljöön viihtyvyyteen ja tälläiset uudet tilat on tottakai ihanan ilmavat ja valoisat. Videossakin on vain puolet valoista päällä :D Korvia pyörittelevä tuhannen ilmeen Elvis <3

    Sisu on kasvanut ihan hirveästi jo! Tuu kattoo pian :D

    VastaaPoista