sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hevosenomistajan pieniä, suuria iloja

 Koskematonta, lumista metsätietä jatkuu syvemmälle metsään kilometritolkulla. Kolme hevosta kahlaa lumisella tiellä korvat hörössä. Ne tuntuvat olevan yhtä mielissään metsäretkestä kauniina talvipäivänä, kuin niiden ratsastajatkin. Pienestä merkistä siirrytään raviin ja matka jatkuu tasaisen varmasti. Hevoset ravaavat hangessa rennosti, rauhalliseen tahtiin ja samalla ratsastajat pystyvät rupattelemaan mukavia keskenään. Juuri tälläisistä maastolenkeistä nautin kenties eniten. Vaikka kyllä reipas laukkapätkäkin saa hymyn huulille.


<3

Eilen päästiin siis Elviksen kanssa maastoilemaan porukalla. Kuljettiin tällä kertaa vielä pidemmälle, kuin viimeksi ja voi että, kun täällä on mahtavia maastoja! Rauhallisia, hyvä pohjaisia metsäteitä siellä täällä. Kiivettiin yksi suuri mäkikin ylös ja en voinut ajatella muuta kuin, että kuinka kiva siinä olisi tehdä mäkitreeniä. Mäkien kiipeily käynnissä tekee tosi hyvää hevosen lihaksistolle ja jyrkässä ylämäessä on varsin turvallista antaa hevosen mennä vaikka kiitolaukkaa. Tuo mäki oli sen verran pitkä, että uskon sen jarruttavan Elvistäkin tarpeeksi.

Ainoa "vika" näissä maastoissa on, että suurin osa reiteistä päättyy umpikujaan. Silloin täytyy kääntyä ympäri ja kotiinpäin tullessa on hevosilla kiire. Samanlaista rentoa menoa on vaikea saada tallia kohti mennessä. Nytkin päätettiin kävellä kotiinpäin, sillä etenkin Elvis kiihdytti askeliaan kääntymisen jälkeen huomattavasti. Se kyllä käveli tahdikasta ja puhdasta käyntiä, mutta harppoi niin isoja askelia, että kaverit joutuivat ravailemaan kiinni meitä. Välillä me pysähdyttiin odottelemaankin, mutta ruuna oli vähän malttamaton. Mitään ongelmia ei meillä kuitenkaan ollut. Elvis porskutti keulahevosena kohti uusia maastoa yhtään epäröimättä. Se ei tuntunut jännittävän outoja paikkoja ollenkaan, vaan meni korvat hörössä juuri sinne minne pyysinkin. Osaa se olla aika fiksu ja rohkea heppa :)

Ei sen aina tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä, että voi tulla hyvälle tuulelle tallilla. Mukava maasto, tavallinen kenttätreeni ilman kommervenkkejä tai iloinen hörähdys tervehdykseksi. Ne riittävät ainakin minulle.

Tähän loppuun vielä esittelen muutaman ostokseni. Viime viikolla tilasin Elvikselle uutta tarviketta ja kypäräkameraan kunnollisia osia. Ensimäinen ostokseni oli Elviksen uusi loimi. Naapuritarhan pojathan saivat aidan välistä revittyä ruunaparan fleecevuorellisen sadeloimen kappaleiksi. Sen tilalle piti hankkia sitten uusi loimi. Etsin alkuun fleecevuorellisen loimen tilalle kevyesti topattua loimea (50-100g). Mutta etsinnät eivät sitten tuottaneet tulosta. Halusin nimittäin ehdottomasti kaulakappaleellisen loimen, jotta kaula ja lavat olisivat suojattuna kaatosateessa. Tämä vaatimus karsi loimia jo huomattavasti. Sitten oli ongelmana etsiä loimi, joka sopisi tuolle kapealle ja sirolle ruunalla. Yllättävän moni ohuesti topattu loimi oli suunniteltu muhkulle ratsulle. Turha siis maksaa yli sataa euroa Elvikselle istumattomasta teltasta.

"Mä autan tän paketin avaamisessa"
"Mikä tää on?!?"

Loput vaihtoehdot olivat sitten hintaluokaltaan kalliimpia. Pohdin pitkään ostaisinko nyt kerrankin kalliin ja varmasti, toivottavasti istuvan loimen. Päädyin kuitenkin jättämään kalliin loimen oston vielä tulevaisuuteen. Voisi nimittäin harmittaa, kun parisataa euroa olisi suikaleina yhden tarhapäivän jälkeen. Siispä päädyin katselemaan tarjouksia ja hankkimaan edullisen fleecevuorellisen loimen. Nyt ei sitten itketä niin paljon jos naapuritarhan pojat upottavat hampaansa siihen.

Tässä loimessa on superhyvä tarra edessä ja sileää vuorta kaulassa ja lavoissa hankauman ehkäisemiseksi :)

Lisäksi ostin Elvikselle hööksistä uuden riimun ja narun. Olihan ne "vanhat" riimut jo ihan rumia. Nyt on riimuvarastoa täydennetty klassisen tummansinisellä JH-collectionin riimulla. Tätä väriä meillä ei ole ennen riimussa ollutkaan :D Kuluneena viikolla tein tilauksen myös ulkomailta, joskin nyt ei ollut kyseessä varsinaisesti hevostarvike. Tilasin nimittäin Tanskasta Denverin action-kameraan kunnollisen kypärähihan. Nyt toivottavasti kamera pysyy kypärässä kiinni Elviksenkin menossa.


Herra pörröinen
Action-kamera


Hihnan sisäpuolella on silikonia, joten toivottavasti se pysyy jämäkästi paikoillaan

2 kommenttia:

  1. Tuo kypärähihna on hyvä. Meillä goprossa samanlainen ja on asiansa ajanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, innolla odotan, että pääsee testailemaan :)

      Poista