torstai 25. helmikuuta 2016

Vauhdikasta paranemista

Välillä tuntuu vaikealta nyhtää aikaa koneella istumiseen. Eikä nyt ole ehtinyt kuvailemaankaan, mutta sentään pari kännykkäräpsyä on tullut otettua :) Elviksen haava alkaa olemaan jo tosi hyvän näköinen. Siihen on kasvanut uutta ihoa ja turvotus on hävinnyt. Totta puhuen viime viikolla mietin jo vakavasti eläinlääkärin kutsumista turvotuksen takia. Turvotusta tuntui kertyvän vain lisää ja leuka näytti ihan muodottomalta. Tallinomistaja tarjosi kuitenkin toistakin homeopaattista lääkettä, Apista ja parin päivän lääkityksen jälkeen turvotus hävisi ihan kokonaan. Huh, mikä helpotus.

Meidän suitsista häviää koko ajan lisää osia :D


Elviksen liikutus on pysynyt varsin normaalina haavasta huolimatta. Poistin suitsista leukalenkin ja nyt ratsastus onnistuu näillä riisutuilla versioilla. Ollaan pyöritty kentällä ja tallin viereisellä pellollakin, mutta maastoon en ole uskaltautunut lähtemään. Nyt kun ei noihin suitsiin saa ravihuppuakaan kiinni mitenkään, niin äänenvaimennin puuttuu. Mielelläni nimittäin käytän huppuja vielä maastossa, kun paikat eivät ole Elvikselle niin tuttuja. Lisäksi mietin, että suitset saattaa helposti tipahtaa päästä jos ruuna lähtee toiseen suuntaan kuin minä.



Kentällä olen käynyt välillä juoksuttamassa ja välillä ratsain. Juoksutus onnistuu mukavasti oli sitten seuraa tai ei. Ratsastaessa taidetaan kuitenkin vielä tarvita kaveria. Menin nimittäin eilen kentälle tarkoituksena ratsastaa pieni verryttelevä koulutreeni. Elvis oli oikein rento ja teimme käynnissä pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Ruuna kuunteli hienosti pelkkiä istunta-apuja. Sitten se vain yhtäkkiä jännittyi. Elvis alkoi kävellä kiireisenä, mutta kuunteli edelleen pidättäviä apuja herkästi. Sitten se vain yhtäkkiä säikähti jotain ja hyppäsi takajaloilleen. Ilmeisesti se kuuli takaansa jonkin äänen, mitä minä en huomannut. Tämän jälkeen oli ihan mahdotonta ratsastaa. Elvis tepasteli paikallaan ja sen sydän jyskytti hurjasti. Päätin tulla pois satulasta ja pitää pienen time-outin.

Pyysin ruunaa kävelemään ja ravaamaan ympyrällä maastakäsin. Pikkuhiljaa se rauhoittuikin ja nousin takaisin selkään. Enhän mä nyt luovuttamaan rupea. Selkään päästyäni siirryin melko pian raviin, jotta saisin hevosen keskittymään taas minuun. Elvis kiirehti kovasti ja tuijotteli tallille. Pyysin sitä siksi yhä pienemmälle ympyrälle, kunnes se alkoi vihdoin hidastaa ja keskittyä. Ravin tahdin rauhoituttua päästin Elviksen taas pikkuhiljaa isommalle ympyrälle ja lopulta suurelle keskiympyrälle. Siinä Elvis jo rentoutui, hidasti ja alkoi pyöristää itseään. Kehuin paljon ääneen ja ylistin miten hieno poika Elvis on. Se tuntui auttavan paljon. Sain taivuteltua sitä loppujen lopuksi ihan mukavasti ja Elvis vastasi taas rennosti pidätteeseen. Loppukäynnit päästiin menemään normaaliin tapaan pitkin ohjin ja rennoin askelin.

Muiden hevosten seurassa Elvis on ollut ihan super kiva ratsastaa. Se on ollut tosi herkkä ja kuunnellut minua hyvin tarkasti. Se on ollut yhtä aikaa hyvin rento, mutta silti omalla moottorilla eteenpäin kulkeva. Elvis on taipunut juuri niin kuin olen halunnut ja kaiken kaikkiaan yhteistyö on tuntunut pelittävän. Kentän paksuhko lumikerros ei tunnu hidastavan ruunaa ollenkaan. Olen ollut tosi tyytyväinen jopa laukkaankin. Elvis on jaksanut ponnistaa kunnolla laukatessa ja laukka on rullannut mukavasti. Olen joutunut tekemään enemmän töitä mukautuakseni isompaan laukkaan. Ponnistusta siis löytyy, mutta vauhti ei ole suinkaan kiihtynyt. Tulin erityisen hyvälle mielelle, kun toinen tallilainen kehui Elviksen laukkaavan kivan näköisesti. Vitsi, että piristää saada positiivista palautetta kaikesta tekemästään työstä! Tästä siis nyt jatketaan ja ainakin yritetään ylläpitää tuota vahvistunutta laukkaa. :)

Tästä kuvasta pystyy vielä turvotusta erottamaan. Se näytti kuvaa edeltävänä päivänä vielä paljon pahemmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti