perjantai 18. maaliskuuta 2016

Nostetaas kissa aidalle

Maaliskuu on sujunut Elviksen kanssa todella vaihtelevissa tunnelmissa. Meillä on ollut välillä vaikeuksia, mutta sitten toisaalta ruuna on osannut välillä yllättää minut täysin. Toissaviikon maanantaina käytiin ihan pohjalla. Meinasin käydä vain nopeasti juoksuttamassa ruunaa liinassa päivän venyttyä jo turhan pitkäksi. Elvis muuttui kuitenkin hyvän alun jälkeen yhtäkkiä jännittyneeksi ja pian se kaahotti ympyrällä silmät päässä pyörien. Yritin antaa sen ensin vähän aikaa juosta "höyryjä" pois, mutta Elvis ei rauhoittunut yhtään. Sitten päätin vain odottaa sen rauhoittumista, mutta puolen toista tunnin jälkeen minun oli pakko lopettaa. Lähtiessäni ajamaan tallilta kotiin kohtasin kuitenkin jotain, mikä saattoi olla vauhkoontumisen takana. Kentän lähimailla hyppäsi pimeydestä auton ajovaloihin peura. Voin kyllä sanoa, että säikähdin melko paljon!


Lerppakieli

Sitä seuraavana tiistaina lähdin toisen tallilaisen kanssa yhdessä kentälle päivänvalon aikaan. Toivoin seurana olevan hevosen rauhoittavan Elvistä edellispäivän järkytyksestä. Mutta nyt ei ollut edes kaverista apua. Taluttaessa ruuna seurasi melko nätisti, mutta jännittyneenä. Pysähtyessä ruuna alkoi välittömästi kuopia maanisesti ja pyöriä ympäriinsä. Omituinen käytös sai minut pelkäämään, että ruuna olisi kipeä. Se kuitenkin liikkui hyvin ja söi ja joi normaalisti. En keksinyt muuta syytä käytökseen, kuin edellisiltana kentän lähettyvillä näkemäni peuran. Ehkäpä Elvis haistoi peurat ja pelkäsi niiden hajua? Ehkä peuraa jahtasi ilves tai susi? Niitähän on täällä liikkunut ja Elvis ihan varmasti pelkäisisi ilveksen hajua vuosien takaisen iveshyökkäyksen takia.

Mönkään menneiden päivien jälkeen oli minun pakko pitää hengähdystaukoa. Pidin itsekin yhden vapaapäivän ja parina päivänä kävin vain hoitamassa ruunaa ja taluttelemassa sitä pihapiirissä. Sää oli ihanan aurinkoinen ja kevätaurinko lämmitti jo niin paljon, että hoidin Elvistä ulkona tarhassa. Harjasin, hieroin ja venyttelin ruunaa. Oli jotenkin ihanan terapeuttista hoitaa Elvistä vapaana tarhassa, auringon valosta nauttien.  Elviskin nautti harjailusta hievahtamatta paikallaan seisten ja se taisi ottaa ihan päivätorkutkin samalla.

Terapiatuokioiden jälkeen päätin taas reipastua ja ottaa härkää sarvista. Satuin sitten tulemaan tallille yhtäaikaa toisen hevosenomistajan kanssa. Hän oli lähdössä pomminvarmalla suomenhevosellaan maastoilemaan ja ajattelin että hitto sentään lähdetään mekin mukaan. Oliko se nyt sitten fiksu idea lähteä kolmen vapaa päivän ja kaikkien niiden ongelmien jälkeen suoraan maastoon? Itseasiassa se oli loistava idea. Maasto sujui meillä oikein mukavasti ja kävimme tutkimassa meille ihan uusiakin reittejä. Elvis marssi korvat hörössä luottavaisesti etummaisena. Se ohitti presulla peitetyt halkopinot, peräkärryt ja kaikki "möröt" ilman minkään näköisiä tuijotteluita. Elvis katseli kaukana pellon laidassa kulkevaa peuralaumaa kaikessa rauhassa. Päästiin ravailemaankin pitkiä metsätien suoria ja voi että kuinka tyytyväiseltä ruuna vaikuttikaan.

Tästä rohkaistuneena otin seuraavaksi tavoitteeksi palata normaaliin treeniin myös kentällä. Otin tuekseni Joonaksen ja Sisun, satuloin Elviksen ja lähdin kentälle. Kentälle saapuessani ajattelin, että voi ei, ei tästä tule yhtään mitään. Kentän viereiselle lumikinokselle oli nimittäin saapunut lapsia mäkeä laskemaan. Lapset kiljuivat, huutivat ja liukurit suhisivat. Kentälle oli mukaan tullut vielä Joonaksen ja iloisesti hihnassa pomppivan Sisun lisäksi tallin kissakin. Kissa kiipeili kentän aidalla ja pohdin, että miten ihmeessä saan ratsastettua Elviksellä kaiken tämän härdellin keskellä. Ruunalla ei kuitenkaan ollut mitään hätää. Se käyskenteli taluttaessa tyynen rauhallisena, eikä korvaansakkaan lotkauttanut, vaikka lapset kiljuivat pulkkamäessä korvia särkevästi. Niimpä nousin selkään ja sain huomata voivani ratsastaa ihan normaalisti. Miten hyvältä se tuntuikaan, kun pääsi taas nauttimaan harrastuksesta.


Tallin kisu (kuvannut Minttu)




Pahimmat ongelmat tuntuivat jääneen taakse. Muutama päivä sujuikin oikein mainiosti. Keskiviikkona alkoi täällä kuitenkin tuulemaan melkoisesti. Puut heiluivat reilusti edestakaisin, oksia katkeili ja kaiken maailman pressut ja muovit lepattivat. Silti sää oli kaunis auringonpaisteesta johtuen ja päätin käydä kentällä ratsastamassa. Sisu-koirakin oli mukana ja Elvis tuli kentälle mielellään minua ja koiraa seuraten. Taluttelin hetken ruunaa maastakäsin ja nousin sitten selkään. Sain tehdä paljon töitä, jotta sain Elviksen keskittymään käynnissä. Se säikähteli oksien rutinaa, lintuja, ohi ajavan auton sudittelua yms. Koulun viereinen lipputankokin kalkatti tuulessa ja se oli Elviksen mielestä jotain tosi kamalaa. Tein paljon ravi siirtymiä ja voltteja ja sain kuin sainkin ihan hetkittäin ruunan keskittymään ja jopa rentoutumaan. Harmikseni Elvis tuntui aina säikähtävän jotain juuri kun olin hiki otsassa saanut sen rentoutumaan. Mitenkään mahtava tunne ei tästä ratsastuksesta jäänyt, mutta toisaalta onhan Elviksellä aina ollut näitä vaikeita päiviä, etenkin tuulisella/sateisella säällä.


Eilen torstaina tuuli oli yltynyt entisestään ja päätin heti, että on turhaa yrittää ratsastaa. Hevosten hännät ja harjat töröttivät myrskyssä vaakasuorana ja Elvistä tuntui jännittävän aluksi pelkästään tallipihassa liikkuminen. Vähän aikaa kuitenkin käppäiltiin pihassa ihmettelemässä lepattavia heinäpaalien muovia jne. ja sitten kävin hoitamassa ruunan tallissa. Jännä nähdä miten sitten tänään menee. Tuntuu välillä, ettei koskaan voi tietää onko edessä mukava harrastushetki vai hampaiden kiristelyä. Eipähän ole ainakaan tylsää...

1 kommentti:

  1. Elvis haluaa pitää huolen, ettei sun elämä oo ainakaan liian tylsää ja seesteistä! Voin kyllä kuvitella, että jos mahdollisesti joku ilves on hajuetäisyydellä pyörinyt, niin varmasti on poitsua ahdistanut, ja ihan ymmärrettävästi... D: Onneks kuitenkin oot saanut onnistumisen fiiliksiäkin =)

    VastaaPoista