sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hampaiden hoitoa ja hokkien poisto

Kylläpäs sitä on tällä viikolla taas sattunut ja tapahtunut. Mutta hei, hengissä ollaan vielä!  Ihan ensimmäiseksi jännitystä aiheutti tällä viikolla torstai-illan hampaiden raspaus. En ollut saanut kiinni tuttua hampaiden hoitajaa, joten kutsuimme hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin Pyhäjärveltä asti. Uuden ihmisen kutsuminen totta puhuen jännitti, sillä Elviksellä on ihan oikea kammo hampaiden hoitoa kohtaan, enkä halua sen saavan enää yhtään huonoa kokemusta. Parin vuoden ajan on hampaat saatu hoidettua rauhoittamatta, ilman suurempaa stressiä. Nyt kuitenkin Elviksen piti hyväksyä eri ihminen suuta hoitamaan. Lisäksi minua ahdistivat pään sisäiset kauhukuvat siitä, että suusta löytyisikin jokin ikävä yllätys.

Kuvakaappaus videolta - tsekkaa alhaalta maastoiluvideo!


Suuta hoitaman tullut eläinlääkäri oli kuitenkin onneksi taitava ja todella mukava ihminen. Hän rapsutteli Elvistä pitkän aikaa, jotta ruuna vähän rauhoittui. Elvis kun ryntäsi karsinan peränurkkaan silmät lautasen kokoisina heti raspausvälineet nähtyään. Siinä Elvistä rapsutellessa ja historiaa avatessa päädyttiin rauhoittamaan Elvis raspausta varten. Tuntui, että on hevoselle parempi rauhoittaa se, kuin yrittää saada sitä kestämään hoito rauhoittamatta. Lisäksi eläinlääkäri kertoi Elviksen sydämen kuulostavan oikein hyvältä, joten rauhoitus ei Elviksen iästä huolimatta ollut riskialtista.

Purukalustosta eläinlääkärillä oli sitten hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset olivat ne, että viime tarkistuksella havaitut diastemat olivat kaikki puhtaita ja niiden kohdilla ikenet kunnossa. Päivittäinen letkulla huuhtelu on siis kannattanut. Huono uutinen sen sijaan oli, että vinon hampaan toiselle puolelle oli ilmestynyt uusi diastema. Tähän oli pakkautunut rehua ja ien oli tulehtunut. Väli putsattiin rehusta ja pestiin ruiskulla. Kyseinen kolo oli sellaisessa paikkaa, että sen näki vain peilin avulla. Siksi se on siis pystynyt kehittymään huomaamatta. Jatkohoitona on nyt pyrittävä pesemään koloa täsmähoidolla. Sain eläinlääkäriltä ruiskun, jonka avulla pitäisi kolo puhdistaa vähintään kerran viikossa. Ei kuulosta isolta hommalta eihän? Mutta kyseisen diasteman puhdistus on kyllä helpommin sanottu kuin tehty.

En kuitenkaan ole hampaiden hoidon kanssa luovuttamassa. Eläinlääkärikin totesi, ettei Elviksen elämä ole hampaiden takia loppumassa. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton: hampaat saadaan pidettyä kunnossa suuta pesemällä ja joskus tulevaisuudessa voi olla, että pesua ei enää tarvitse. Hampaathan kuitenkin kasvavat koko ajan ja diastemat voivat kääntyä suuntaan jos toiseenkin

Perjantaina humputeltiin sitten rennosti kentällä ilman satulaa sidepull-suitset päässä. Halusin antaa Elvikselle rennon ja kevyen päivän edellisillan rauhoituksen ja raspauksen jäljiltä. Elvis olikin hyvin rento, kun ratsastimme porukassa kentällä. Tein pitkään ihan vain käyntityöskentelyä ja puomien yli kävelyä. Lisäksi kokeilin ihan pari pikku pätkää ravia. Sitten kuitenkin innostuin kokeilemaan puomin ylitystä ravaten. Elvis nosti kuitenkin laukan ja totesin että tasaisempi askellaji on mullekin parempi. Ruuna suuntasi päättäväisesti puomille, mutta lähtikin yllättäen hyppäämään puomin yli todella kaukaa. Hetken ajattelin, että nyt en kyllä pysy ilman satulaa selässä, mutta en minä sitten pahemmin horjahtanutkaan. Nauroin vain katketakseni :D

Tästä innostuneena jatkettiin muutama kierros vielä laukalla puomeja ylittäen. Voi vitsit miten hauskaa oli hyppiä puomien yli ilman satulaa! Elvis kun tosiaan innoissaan hyppii puomitkin. Loppuverkan ajattelin tehdä sitten maastakäsin. Ravailtiin vielä puomeja niin että minä juoksin vierellä. Sitten kävikin pieni kommellus. Elvis nimittäin hyppäsi yhden puomin vinoon ja törmäsi minuun lavallaan kesken hypyn. Minä kaaduin leuka edellä hiekkaan ja ruuna jatkoi ravia kentän keskelle kaartoon. Elvis vielä sattui käyntiin siirryttyään astumaan ohjan päälle, mutta onneksi päätti vain pysähtyä ja odottaa kun tulin pelastamaan. Huh huh, olisi pitänyt varmaan jäädä selkään.

Lauantaina äksöni jatkui maastoilun merkeissä. Tällä kertaa muistin ottaa jopa kypäräkamerani mukaan, joskin akku unohtui tiestysti ladata ennen lähtöä. Lähdimme maastoilemaan sh-tamma Veeran kanssa ja maastoilu sujuikin aurinkoisessa kevätsäässä oikein mukavasti. Ravailtiin aika paljon ja käytiin tutkimassa meille entuudestaan tuntematontakin tietä. Siellä olikin varsin mukavaa loivaa mäkeä tutkittavaksi. Takaisin päin tullessa jatkettiin ravailuja. Sitten vaan alkoi taas sattua ja tapahtua: etuviistossa oleva Veera säikähti asiaa x vasemmalla ja hyppäsi Elviksen eteen. Mitään törmäystä ei ollut tapahtumassa, mutta Elvis säikähti silti äkkinäistä liikettä ja teki väistöliikkeen. Väistöliike ei kuitenkaan onnistunut vieressä olevan ojan takia niin kuin piti. Elvis koitti jarruttaa ravista äkkinäisesti, hokki tökkäsi maahan ja yhdessä rytinässä olimme turvallaan maassa. Minä ehdin vain tajuta, että kohta kolahtaa. Tartuin kiinni kaulaan ja tunsin kuinka jalustin karkasi toisesta jalasta.

Yhtä nopeasti kuin Elvis kaatuikin, se nousi kuitenkin pystyyn. Samalla se heilautti minu takaisin satulaan. Älkää kysykö miten ihmeessä minä pysyin selässä, en tiedä kyllä itsekään. Valitettavasti Elvis kolautti itseään kaatuessa. Se oli mudan peitossa etupolvia myöten ja lepuutti hetken toista etujalkaansa. Niimpä tulin alas selästä ja jatkoin matkaa taluttamalla. Elvis aristi etujalkaansa ensimäisten askelten ajan, mutta alkoi sitten onneksi kävellä normaalisti, rennoilla pitkillä askelilla. Talutin kuitenkin koko matkan perämettästä tallille asti, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tulipahan ainakin hikilenkki itselleni.



Tänään sitten kävin tallilla vain ikään kuin tarkastamassa tilanteen. Vesisateessa ja kurassa pyörinyt ruuna pääsi ensin kuumaan suihkuun (mistä se tuntui nauttivan niin kovasti!) ja sitten poistin kaikki hokit kengistä. Nyt kun tarha on ihan sula, ei tökkääville hokeille ole enää mitään käyttöä. Kävin lisäksi juoksuttamassa Elvistä kentällä liikkeiden näkemiseksi. Elvis keskittyi alkuun enemmän vain kavereille huuteluun ja kaahottamiseen, mutta ainakaan se ei näyttänyt ontuvan. Sain Elviksen myös loppujen lopuksi keskittymään ja rauhoittumaan pyytämällä sitä kävelemään reippaasti, taipumaan ja väistämään takaosalla. Nyt vain sitten jännitetään miten huominen ratsastustunti sujuu...


1 kommentti:

  1. Teille sitten sattuu ja tapahtuu! =D Onneks ei kuitenkaan käyny pahemmin tälläkään kertaa. Ja hyvä, että hammashoito sujui hyvin uuden lääkärituttavuuden kanssa. Tuntuu, että on hammaslääkäreitä, "hammaslääkäreitä" ja suoranaisia puoskareita, sit vähän tuurilla pelataan et mikä niistä osuu kohdalle. :D Toisaalta nykyää netin kautta leviää tiedot niin nopeesti et tilanne on ehkä takavuosista vähän kohentunut x)

    VastaaPoista