keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Lohdutuspalkinto

Ei mennyt taaskaan niin kuin piti. Meidän piti Elviksen kanssa päästä maanantaina pitkästä aikaa ratsastustunnille ja odotin tuntia hirmu innoissani. Samalla minua myös vähän jännitti, sillä tuntia olisi pitämässä minulle ihan uusi opettaja. Vaan eipä tarvinnut tuntia jännittää, kun ei me sinne sitten päästykään. Maanantai-iltana lähdin hakemaan Elvistä tarhasta kuntoon laittoa varten ja samalla huomasin sen: oikea etujalka oli turvonnut ihan pökkelöksi.

Etunen oli turvonnut tasaisen muodottomaksi etupolvesta vuohisniveleen asti. Pinnalliset koukistajajänteet sieltä pystyi vielä kokeilemaan, mutta ei muuta. Heti ensimmäisenä mieleen tuli, että nyt se tukiside on revennyt uudestaan lauantaisen kaatumisen takia. Siitähän on lähes tasan neljä vuotta, kun Elvis sai jäisessä tarhassa rikottua syvän koukistajajänteen tukisiteen 40 %:sti. Lisäksi löysin oikeasta takajalasta haavan ja luonnollisesti turvotusta haavan ympärillä.  Ilmoitin opettajalle ettemme pääse tulemaan ja kävin taluttamassa Elvistä pihapiirissä nähdäkseni sen liikkumisen. Ruuna parka asteli eteenpäin hitaasti, lyhyillä askelilla. Se riiputti päätään ja korviaan ja näytti selvästi kipeältä. Ei muuta kuin haavaa putsaamaan ja jalkoja kylmäämään. Kotiin päästyäni pettymys purkautui itkuna, mutta onneksi kotona osataan ymmärtää tälläisiä asioita.

Elvis sai lohdutukseksi maistaa tupsun tuoretta ruohoa



Seuraavana päivänä ryntäsin tallille heti ennen aamukahdeksaa tsekkaamaan Elviksen jalkaa. Takajalka minua ei huolestuta, sillä siinä haava antaa selkeän syyn turvotukselle. Mutta etujalasta en löytänyt mitään varsinaista vammakohtaa ja se oli kuitenkin reilusti turvoksissa. Kylmäsin jalkaa taas aamulla ja huomasin turvotuksen jo onneksi hieman laskeneen. Kengityskin sattui samalle päivälle ja kerroin tilanteesta kengittäjälle. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä olisi imppari. Kengittäjä perusteli asiaa sillä, että turvotus tuli kuitenkin vasta pari päivää kaatumisen jälkeen ja jalasta ei löydy mitään selkeästi kuumempaa tai turvonneempaa kohtaa. Hänen arveli, että jalassa olisi kuitenkin ollut jokin pikkunirhauma jossakin, josta olisi bakteerit päässeet aiheuttamaan tulehduksen.

Haavaa en etujalasta tosiaankaan löydä, mikä aiheuttaa huolta siitä, että jalalle olisi sattunut jotain. Ajatus jännevammoista ja pitkästä sairaslomasta tuntuu ihan painajaiselta ja mieli onkin ollut varsin maassa. Autokin kun meni sopivasti hajoamaan ja seisoi yhden päivän (lompakkoani mukavasti köyhdyttäen) korjaamolla. Mitä sitten voi tehdä, kun kaikki kaatuu niskaan samalla aikaa? Noh tää heppatyttö lähtee kauppaan ostaa rehusäkkiä ja palaa rehusäkin ja ihanaa ihanamman satulahuovan kera kotiin ;D Hankkijalla oli nimittäin B-Vertigon satulahuovat tarjouksessa ja minun oli pakko, siis ihan pakko saada kauan kuolaamani huopa viimein ostettua. Jos me nyt joudutaan saikulle, niin ainakin mennään sinne tyylillä!

Ihanuus <3

Klassinen tummansininen ripauksella väriä ja kiiltoa :)


Toinen jalka kynittynä
Mutta onneksi turvotus on nyt lähtenyt laskemaan nopeasti, eikä jalka vaikuta olevan enää kipeäkään. Olen kylmännyt jalkoja lumella, lätrännyt kylmällä vedellä ja kävelyttänyt taluttaen. Lisäksi leikkelin pitkiä talvitupsuja lyhyemmäksi hoitamisen helpottamiseksi. Tänään jalasta tuntuivat jo kaikki jänteet turvotuksen alta. Elvis käveli kepein askelin ja oli jopa vähän rasittavan pirteällä tuulella. Se kun ei olisi malttanut odotella käytävällä jalkojen kylmäyksessä ollenkaan. Aina kun poistuin vierestä alkoi lattian kuopiminen ja ohi meneviä ihmisiä kohti kuroteltiin toiveikkaina. Rapsutuksia ja herkkupaloja kerjättiin koko ajan korvat hörössä. Nyt pidetään peukut pystyssä, että kyseessä tosiaankin olisi joku tulehdus eikä mitään vammaa!

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit, meillä lähes samanlaista meneillään... takajalkaan tuli paksu turvotus, ei tuntunut myöskään kuumalta mistään kohtaa ja oletettiin sen olevan imppari, kun muutkin niin vakuuttelivat, ja turvotuskin tuntui laskevan lopulta kokonaan. Nyt sitten saikkuillaan ja odotetaan, että jalasta näkisi, onko kyseessä jännevamma vai jokin muu. Toivottavasti teillä olisi tosiaan kyseessä vain tulehdus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormet ja varpaat ristissä, että nyt olisi imppari kyseessä! Oireet viittaisivat siihen, nyt kun turvotus on lähtenyt niin nopeasti laskemaan. Mutta kun ei jalasta tosiaan löydy minkään näköistä haavaa tai nirhaumaa, niin kyllä huolestuttaa, että mistä tämä turvotus oikein tuli :/

      Poista