perjantai 27. toukokuuta 2016

Mysteerilaukan metsästys

Kuluneena viikkona on Elviksen kanssa reippailtu niin kentällä kuin maastossakin. Maastossa on tultu käytyä noin joka toinen päivä. Siellä vastaan on tullut lietevaunua, traktoria, jättimäisiä johtokeloja ja moottoripyöräkin. Yhtenä päivänä jouduimme menemään varsin kapeasta välistä, jossa toisella puolella oli siilo ja toisella puolella käynnissä kaksi traktoria ja apevaunu. Elvispä ei tuommoisille korvaansa lotkauttanut, vaikka meteli oli aikamoinen. Johtokelat sen sijaan ovat olleet ruunan mielestä hyvin epäilyttäviä. Niiden ohi kyllä mennään, mutta samalla pitää tuhista, tuijotella ja ottaa vähän sivuaskelia.



Moottoripyörän kohtaaminen onnistui kapealla metsätiellä jälleen yllättävän helposti. Moottoripyörä tuli takaamme, joten käänsin Elviksen katsomaan sitä. Siinä se Elvis katseli ohittavaa pyörää korvat hörössä ilman huolen häivää. MUTTA sitten hiukan myöhemmin sama pyörä ilmestyi takaapäin ollessamme alamäessä. Silloin Elvis säikähtikin pyörää ja kääntyi äkkiä poikittain. Moottoripyörän kuski oli kuitenkin järkevä ja hidasti niin, että sain taas käännettyä hevosen tien reunaan. Tästä säikähdyksestä ruunalle jäi hetkeksi kierrokset päälle, mutta rauhallinen maastokaveri auttoi rauhoittumaan. Ollakko maastovarma vai eikö olla?



Kentällä olen treenannut ilman hevosseuraa. Itsekseni treenailin siirtymiä, jotka sujuivat varsin mukavasti. Keskiviikkona Elviksen selkään kapusi vuorostaan Emmi ja arvatkaas mitä, se oikea laukka löytyi vihdoin!!! Emmi siis aloitti työskentelyn maastakäsin ja jatkoi sitten käyntityöskentelyllä. Pitäisi itsekin jaksaa panostaa kunnon asetuksiin ja taivutuksiin käynnissä niin maasta kuin selästäkin. Ravityöskentelyn jälkeen Emmi siirtyi oikean laukan metsästykseen. Ensin yritettiin nostaa pohkeenväistöstä käynnistä, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Elvis tuntui vain jännittyvän, kun tehtävä oli niin vaikea. Sitten Emmi kokeilikin nostaa laukkaa ravista ja kun palaset loksahtivat paikalleen niin sieltä se oikea laukka nousi. Kaiken lisäksi oikea laukka pysyi ylläkin juuri niin kauan kuin Emmi halusi. Onnistumisen jälkeen annettiin hirmu kehut (kehuja ruuna sai kyllä koko laukan ajan :D ) ja jätettiin asia hautumaan. Sitten Emmi työsti vielä vasenta laukkaa hetken aikaa. Vasemmassa laukassa ruuna pistettiin töihin: pitkäksi ei saanut valua, eikä kaarteissa kaatua sisään.
Käynnissä tehtiin mm. avoja




Uudet asiat olivat Elvikselle taas aika vaikeita, joten asioita ei pyydetty pitkää aikaa. Elvis olikin treenin jälkeen sen näköinen, että oli kaikkensa antanut. Hikinen se ei juurikaan ollut, vaikka verisuonet olivatkin pinnassa. Aivonystyröitä oli kuitenkin käytetty niin ahkerasti, että pystyi melkein näkemään, kuinka savu nousi korvista. On se vaan reipas poika!

Oikea laukka! Oikea laukka! Jippii!

Tässä ei ollakkaan niin hirveän pitkänä enää :)

P.s. Elvis on muuten päässyt jo koko päiväksi laiduntamaan poikamieslaumassa. Kuvia ei minulla vielä ole, sillä ilmat eivät ole olleet parhaimmillaan ja laitumella kuvaaminen on hankalaa kun kameran linssissä on monen monta uteliasta turpaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti