tiistai 10. toukokuuta 2016

Nyt pureudutaan istuntaan!

Maanantaina pääsin vihdoin ja viimein Elviksen kanssa osallistumaan  ratsastustunnille. Odotin innolla ja osittain jännitykselläkin minulle ihan uuden opettajan, Sannan pitämää tuntia. Sanna kysyikin heti alkuun, että mitä minä haluaisin oppia ja mitä haluaisin Elviksen kanssa kehittää. Valvovan silmän alla olin ratsastanut viimeksi kuukausia sitten, joten kerroin Sannalle haluavani parantaa istuntaani. Yksikseen ratsastaessa jää niin helposti vinoksi ja kenottavaksi, kun kukaan ei ole muistuttamassa oikeasta asennosta.

Postauksen kuvat ja videon pätkä ovat sunnuntailta.


Tunti aloitettiinkin sitten ihan käyntityöskentelyllä. Nyt ei siis juuri työstetty hevosta, vaan ratsastajaa. Sannalla on kokemusta ratsastuspilateksesta, joten nyt pistettiin kroppaa ihan oikeasti uuteen kuosiin. Ensimmäisenä korjattiin lantion liikettä. Elvis oli paahteisella kentällä aika laiska (kentällä oli myös toinen hevonen seurana) ja minä ihan huomaamattani tyrkin Elvistä lantiolla eteenpäin. Tyrkkiminen ei auta mitään, Elviksen pitää itse osata kävellä aktiivisesti. Minun piti opetella uudelleen liikkeen myötääminen käynnissä: lantio keinumaan puolelta toiselle (ei eteen-taakse) ja kädet liikkumaan enemmän liikkeen tahtiin. Lisäksi siirettiin pohkeen paikkaa taaemmas, sillä istuntani muistutti tuoli-istuntaa.

Olin itseasiassa yllättynyt, kun Sanna ohjasi minut siirtämään otsaa ja rintakehää eteenpäin. Olen aina ajatellut, että istun liian etukenossa, mutta itseasiassa otsa ja rintakehä olivat lantiolinjan takana. Näin siis käynnissä, ravissa tilanne oli toisenlainen. Kun sitten suoristuin, tuntui minusta ihan siltä, kuin kenottaisin eteenpäin kallellaan. On se hassu miten kroppa tottuu väärään asentoon :D Kun istunta alkoi pikkuhiljaa pysymään tavoitteessa, otettiin kääntyvät avut mukaan. Ratsastin suorakulmiota toisessa päädyssä ja minun piti kul(u)missa kääntää Elvistä ulkokainalolla. Se olikin minulle uutta ja aika vaikeaa, mutta ehkä siihenkin pikkuhiljaa oppii. Hartiat kun piti pitää samalla tasolla, samalla kun ulkokainalolla tuki hevosta kääntymään. Ja hienostihan se Elvis kääntyi kun vain osasin antaa oikeat avut. Elvis tosiaan oli varsin laiskalla tuulella, mutta herkkänä hevosena silti reagoi kaikkeen tekemääni nopeasti ja selvästi.

Käyntijumpan jälkeen siirryttiin raviin. Menimme ravia pääty-ympyrällä ja Sanna huomasi heti minunkin jo tiedostaman ongelman ravatessa. Keventäessä nousen liikaa satulasta. Ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan niin, että joka kevennyksellä minun piti rutistaa vatsalihaksia. Näin sain kroppaa enemmän hallintaan, enkä noussut niin ylös satulasta. Samalla kun rutistin vatsalihaksia piti työntää käsillä eteenpäin, sillä muuten helposti jäin jarruttamaan kädellä. Ja voi miten hienosti se Elvis reagoi, kun sain parannettua kevennystäni! Elvis alkoi heti ravaamaan paremmalla tahdilla, pyöristyi enemmän ja kokosi itseään. On se vaan hieno hevonen <3



Ravin jälkeen jatkettiin vielä hetki käyntityöskentelyä, mutta nyt istuntaan keskittymisen lisäksi pyydettiin Elvistä astumaan tarmokkaammin sisään ja ulos kulmista. Tämä olikin varsin raskas harjoitus, mutta saatiin mielestäni mukavia tuloksia. Raskaan tunnista teki sekä minulle että Elvikselle se, että nyt piti opetella uutta ja käyttää lihaksia eri tavoin kuin ennen. Siksi ensimmäinen tunti otettiin nyt rauhallisesti. Olin ihan todella tyytyväinen tuntiin ja odotan innolla seuraavaa tuntia. Yritän päästä nyt säännöllisemmin käymään valvovan silmän alla. Sanna kertoi, että ainakin kerran kuussa olisi hyvä olla tunnilla, jotta opitut asiat säilyisivät muistissa.



Tänään kävimme sitten Elviksen kanssa palauttelevalla maastolenkillä. Lämpö ja aurinko olivat väistyneet ja tilalla oli sadetta ja viimaa. Samoin oli kadonnut Elviksen laiskuus. Ruuna oli jo tarhasta otettaessa mielenkiintoisella tuulella. Tuhinaa, puhinaa, silmien pyörittelyä ja säpsymistä. Kuitenkin maastoon selvittiin ja metsän siimeksessä Elvis rauhoittuikin ihan mukavasti. Kävelin ja ravailin sekä kotia pois päin, että kotiin päin, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Maastosta pois tullessa tulin taas pois selästä tien ylitystä varten ja siinä Elvis alkoi taas sähläämään ja puhisemaan. Osaa tuo ruuna kyllä olla varsin höperö. Sateiset ja tuuliset päivät ei ole oikeen meidän juttu, heh.


2 kommenttia:

  1. Olispa hyvä itsekin päästä tuollaiselle tunnille! Ratsastuspilateskin kuulostaisi tosi hyödylliseltä. Mulla on sama ongelma keventäessä, Elviksellä taitaa olla aika lailla samanlainen ravi kuin Jimpalla. Pitääpä koettaa tuota vinkkiä sitten kun pääsemme taas treenaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odotan minäkin seuraavaa treeniä ja tuntia. Toivottavasti sitä osaisi tuntia odotellessa kehittyä oikeaan suuntaan :D

      Poista