keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Puhelimen tyhjennys ja kuulumiset

Huomasin puhelimeni täyttyneen taas kaikenlaisista kuvista ja videoista. Ajattelin tuoda niitä esille, sillä puhelin sattuu olemaan useammin mukana kuin kamera. Siihen tulee siis tallennettua ehkä vähän useammin asioita. Tässä postauksessa on siis meidän kuulumiset kännykkäkuvin ja -videoiden kera.

Elviksen verikokeiden (Cushing-testi) tulokset tulivatkin jo nopeasti. Ruunalla oli arvot pikkuisen normaalia ylempänä. Kortisolin määrä oli kuitenkin niin vähän yli viite-arvon, ettei syytä huoleen ole. Syksy nostaa kortisolin määrää normaalistikin ja meillä oli juuri muutama päivä ennen testiä kilpailut ja kuljetuskin. Lääkitystä ei siis tarvita, mutta tilannetta on jatkossa hyvä seurailla. Luultavasti testataan keväällä uudestaan, että onko lukemat laskeneet normaalille tasolle.

Ylävasen: kyy maastossa, alhaalla: hirvikärpässuojana muodikas lakana, oikealla: Pikkuserkku pääsi talutusratsastukseen.


Viime päivät ollaan otettu Elviksen kanssa aika rennolla meiningillä. Parina päivänä ollaan ahkeroitu kentälläkin (vähän laiskasti), mutta muuten ollaan enimmäkseen nautittu maastoilusta. Ollaan maastoiltu välillä reippaammin ja välillä rauhallisemmin. Yhtenä maastopäivänä Elvis oli tosi innoissaan ja se tuntui siirtyvän raviin jo pelkästä ajatuksestani. Hipaisemalla annettu laukkapohje riitti saamaan ruunan kiitämään mäet ja suoran pätkät niin että hippulat vinkuivat. Olin ehkä ennen tätä maastoa hieman alla päin, mutta Elviksen innokas laukkapyrähdys sai melko leveän hymyn leviämään kasvoilleni. Eihän tuollainen into voi olla tarttumatta. Innokkuudesta huolimatta jarrut olivat tallella, vaikka kyseinen maasto mentiin kuolaimetta.

Toiset maastoreissut ovat taas olleet rauhallisempia: käyskentelyä ilman satulaa. Hirvikärpästen määrä on nyt alkanut onneksi laskemaan huomattavasti, joten rennotkin maastot onnistuvat jälleen. Ihan ilman muiden eläinten kohtaamisia ei olla kuitenkaan selvitty. Laukkamäessä tuli vastaan keskelle tietä käpertynyt kyy. Onneksi kiivetiin mäkeä kävellen, eikä paineltu täyttä laukkaa, sillä kyytä ei innostanut väistää. Me väistettiin sitten suosiolla pellon kautta ja kyyn perhana luikerteli hitaasti perässä pellolle. Kyiden kanssa en kiitos halua tehdä lähempää tuttavuutta.



Maastoilun lisäksi ollaan tehty välillä jotain ihan muutakin. Juoksutin Elvistä irti kentällä ja alkuun se tekikin melkoisia pyrähdyksiä, koikkaloikkia ja vinkupukkeja. Elvistä vissiin vähän kiukutti, kun piti juosta. Harmi kun juuri tänä päivänä oli puhelimestakin akku loppu. Mulla ei kyllä ainakaan ole someriippuvuutta, kun niin usein saatan unohtaa koko päiväksi puhelimen kotiin tmv. Lopulta Elvis kyllä ravaili hienosti isolla ympyrällä, eteen-alas venyttäen.

Sisullekin kuuluu hyvää. Koiralapsi on nyt reilut 11kk vanha eli kohta tulee täysi vuosi täyteen. Mihin se pikkuinen ja pörröinen hauva on hävinnyt? Lapsi tuo on kyllä toki vieläkin. Virtaa riittää ja keskittymiskyky on välillä varsin vähissä. "Mukavana" lisänä on nyt ollut oikein kunnon teiniuhma, mutta kyllä me ollaan silti pärjätty. Nyt ollaan parina kertana käyty arkitottelevaisuuskoulussa ja siellä Sisu on onneksi osannut näyttää, että osaa käyttäytyäkin. Sisu vaan vaatii koulussakin aina tarpeeksi haastavia tehtäviä ja äksöniä. Kohta pitäisi äksöniä tulla lisääkin, kun ensi kuussa meillä alkaa agilitykurssi. Uskompa, että Sisu tykkää :)

Iloinen koiralapsi koulussa. Sisu on päättänyt myös pudottaa kaiken pohjavillansa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti