keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Vuoden ikäinen Tuulenpuuska

Sisulla on tänään 1-vuotis synttärit! Onnea rakas Sisu!!! Juhlan kunniaksi käytiin ottamassa kuvia syksyisessä puistossa, syötiin kakkua ja illaksi on suunniteltu vielä koirapuistoilua Sisun kaverin kanssa. Kakku maistui hyvin ja luulempa, että Sisu ilahtuu koirapuistojuhlista.

Komea nuori herra




Kuvaaminen onnistui ihan hyvin tämän uhmaikäisen teinipojan kanssa. Sisu osaa kyllä käskystä seistä, istua tai maata paikallaan. Eri asia on, että huvittaako sitä tehdä kahta sekuntia pidempään. Sisulla tosiaan on nyt se vaihe menossa, jota moni sanoo olevan kaikista pahinta aikaa.  Keskittymiskyky on hyvin lyhyt ja hormoonit hyrrää. Silti meillä on mennyt ihan mukavasti. Sisu on suhteellisen kiltisti yksin kotona  Jotain omaa puuhaa se on usein kyllä keksinyt: tieteenkuvalehti silpuksi, tyhjä kirjekuori palasiksi...




Koirakoulu meillä jäi nyt tauolle, sillä samalle päivälle osui juuri alkanut agilityn alkeiskurssi. Eka agility-tunti on nyt takana ja hyvä fiilis jäi kyllä. Alkuun Sisu pisti melkoisen Shown päälle ja juoksi ympäri kenttää niin paljon kuin jaloista lähti. Aitatolpat kaatui ja "tänne" käsky oli ihan tuntematon käsite. Alun sähläyksen jälkeen Sisu alkoi pikkuhiljaa keskittyä. Maahankaivettujen esteiden ylitys oli lasten leikkiä. Siinä keskittyminen vielä välillä herpaantui. Mutta kun päästiin putkeen tutustumaan, niin sitten alkoi lyyti kirjoittamaan. Putki oli Sisun mielestä ilmeisesti tarpeeksi haastava ollakseen kiinnostava. Sisu innostuikin putkesta paljon ja halusi jo itse rynnätä putken läpi. Yhtään ei kyllä jännitä tai pelkää tämä koira mitään. Erään onnistuneen suorituksen jälkeen se teki pari kunniakierrosta pallon kanssa rinta rottingilla.

Aina ei jaksa olla paikallaan :D

"En jaksa enää poseerata!"


Palkkana agilityssä käytettiin vuoroin herkkua ja vuoroin lelua. En oikein ole vielä päässyt jyvälle kumpi toimisi paremmin. Herkut eivät tunnu aina oikein kiinnostavan, sillä Sisu ei ole yhtään ahne. Herkun kanssa Sisu kuitenkin pysyy paremmin hallinnassa. Se jää siihen viereen odottamaan toista herkkupalaa ainakin hetkeksi. Lelusta Sisu taas innostuu niin paljon, että etenkin pallon saadessaan säntäilee sitten pitkin poikin innoissaan. Luoksetulo saattaa sitten innostuessa unohtua. Mutta täytyy tässä testailla ja tunnustella mikä meille olisi paras palkka. Itsellenihän herkkupalkka olisi tutumpi käyttää koulutuksessa, mutta kun nyt tosiaan onkin vähän nirsompi kaveri...

"Onks se mulle?!?"

Nam nam

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti