tiistai 1. marraskuuta 2016

Ennen minulla oli aikaa ja rahaa...

... ja nyt minulla on hevonen. Tuttu lause varmasti monille ja täytyy sanoa, että ainakin tämä lokakuun loppu on todistanut lauseen todeksi. Lokakuu on mennyt yhdessä hulinassa ohitse. Paljon on tapahtunut, mutta en valitettavasti ole tänne blogiin ehtinyt kuulumisia päivittää. Nyt kuitenkin tälläinen nopea päivitys tilanteesta, hyvin laadukkaiden puhelinkuvien säestämänä. Allekirjoittanut kun ei ole ehtinyt saamaan kuvauksia aikaiseksi ja pimeät illatkin asettavat kuvaamiselle haasteita.

Kuluneena aikana Elviksen liikutus on sujunut tuttujen raamien mukaan. Paljon maastoilua, säännöllisesti kentällä koulua ja parina kiireisempänä päivänä olen liikutellut ruunaa liinan päässä. Maastossa Elvis on ollut reipaalla tuulella. Ihan rennosti se kyllä käyskentelee, mutta minun ei tarvitse kuin sanoa "mennään vaan", niin ruuna jo ampaisee korvat tötteröllä eteenpäin. Yhtenä kertana päästeltiin hiittilenkillä melko reipasta laukkaa ja minua alkoi jo ihan pikkuriikkisen huolettaa, että ovatko vielä jarrut tallella. Elviksellä oli päässä nimittäin sidepull-suitset ja innostuessaan tuohan osaa painaa kuolaimellekin aika reilusti. Kiltisti se kuitenkin hidasti jo äänestä, istunnasta ja pienestä pidätteestä. Elvis osaa olla oikea luottopolle <3

Ensilumi yllätti sopivasti heti talvikenkien alle laiton jälkeen


"Toitko herkkuja?"

Kentällä koulutreenit on sujuneet nyt paremmin, kun maastoilua on vähän lisätty. Ehkä viileämpi sääkin on tuonut intoa ruunan työskentelyyn, kun talvikarva ei hiosta liikaa. Yhtenäkin kertana suoranaisesti hämmästyin, miten hienosti Elvis työskenteli. Olin tehnyt melko paljon käyntityöskentelyä ja kun sitten siirryttiin raviin, niin hups vaan heppa olikin tahdikkaassa ravissa, pyöreässä muodossa, itseään kantaen. Siitä olikin mukava jatkaa treenejä, kun sai rauhassa keskittyä hienosäätöön. Elvis on siis ollut todella kiva ratsastaa. Laukkakin tuntui viimeksi ihan kivan tasapainoiselta, vaikka vähän minua arveluttikin, että miten hokit vaikuttavat liikkumiseen. Elviksellä on jo nyt alla pienehköt hokit. Kengitys meillä oli 24. päivä maanantaina ja ensilumi käväisi maassa jo heti seuraavana päivänä.  Hokeista ei ilmeisesti kuitenkaan ollut haittaa, vaikka sula maa onkin. Nyt vain tuntuu, että tarvitsisin itse tiukkaakin tiukempaa treeniä kehittyäksemme koulutreenissä yhdessä.

Parina kiireisenä päivänä olen tosiaan myös juoksuttanut ruunaa. Siinä hommassa herra on ollut ihan pöljä ja esitellyt jos jonkinmoisia spurtteja, köyrypukkeja ja uukkareita. Eräänä päivänä juoksutin Elvistä valjaat päällä, sillä halusin testata valjaiden sopivuutta. Elvis on nimittäin vihdoin saanut ihka omat ajovaljaat! Kyseessä on lähestulkoon antiikkiset, ei kun siis nostalgiset valjaat lähes 20 vuoden takaa. Ne ovat nimittäin Elvikselle itselleen teetetyt, perinteiset treenivaljaat. Sain valjaat käyttööni Elviksen kasvattajilta ja nyt vain tarvitsee ostaa niihin muutamat puutuvat osat. Aisaremmit ja pehmusteet olenkin jo hankkinut ja vielä tarvittaisiin rintaremmi ja ohjat. Tili tuli, tili meni....

Elvis omat valjaat yllään

Kengityslaskun ja valjaiden hankinnan lisäksi on toki ollut muutakin rahanmenoa. Löysin facebookin kirppikseltä kauan havittelemani Back on Track satulahuovan. Pitkään olen jo miettinyt, että huovasta voisi olla Elvikselle hyötyä ja nyt kun huovan sai kirppishintaan, niin pakkohan se oli hankkia. Kuluneen kuun suurin menoerä on kuitenkin ollut eläinlääkärikulut. Elviksen hampaiden hoito ei sujunut suunnitelmien mukaisesti ja totesin, että on yritettävä vielä jotain muuta. Elvis ei oikein antanut pestä suun perällä olevaa diasteemaa. Se steppasi ja pomppi suuta pestessä, eikä halunnut enää edes tulla vapaaehtoisesti pesupaikalle. Eläinlääkärin kanssa totesimme, että on parasta kokeilla diasteemojen paikkausta. 

Perjantaina 28.10. annettiin ruunalle sitten rauhoittavaa ja ell asensi suuhun kaiken kaikkiaan kuusi kumipaikkaa. Kumipaikkojen avulla pyritään nyt estämään, että hampaiden väliin ei mene rehua ja hammasvaivat pysyvät poissa. Valitettavasti paikat eivät ole ikuisia, vaan ne saattavat pysyä enintään 6kk paikallaan. Tai sitten ne ei pysy sitäkään vertaa. Halusin nyt kuitenkin kokeilla vielä tämän vaihtoehdon. Elviksen suuta on joka tapauksessa hoidettu vähintään puolen vuoden välein, joten jos paikkojen avulla suu saataisiin pysymään kunnossa hoitojen välillä, niin olisin enemmän kuin onnellinen. Muitakaan hoitokeinoja, kun ei näiden paikkojen jälkeen oikeastaan ole...

BOT-huopa pääsi heti käyttöön. Hyvin istuu muuten tälläiselle isosäkäiselle myös.


Elvis sai paikkauksen jälkeen vielä tulehduskipulääkekuurin. Ruuna oli hammashoidoista varsin loukkaantunut. Se oli hoidon jälkeen pari vuorokautta hirmu kiukkuinen. Lääkkeen antamisessa tarvittiin kahta ihmistä. Elvis nimittäin meinasi karata karsinastaan, kun yksin yritin lääkeruuttaa suuhun laittaa. Liikuttamisen jätin näinä päivinä välistä, sillä minulle sattui viikonlopuksi kaikkea muutakin kiirettä. Sunnuntaina satuin olemaan koko päivän reissussa Forssassa mahdollisten työkuvioiden merkeissä, koulutuksessa. Forssan reissu oli mielenkiintoinen ja totta puhuen aika rankka. Tuntui niin kuin samana päivänä olisi aloittanut uudessa koulussa, käynyt työhaastattelussa ja ollut ekaa päivää töissä uudessa paikassa.  Toivottavasti tästä poikisi nyt työpaikka. Aihealue on ainakin erittäin kiinnostava.

Lokakuun viimeinen päivä menikin sitten vähän edellispäivän reissusta toipuessa. Palasin Forssasta kotiin vasta yöllä 12 maissa. Sunnuntaipäivä oli pitkä, sillä olinhan minä käynyt jo aamusta Elviksen hoitamassa ennen matkaan lähtöä. Maanantai ei lähtenyt millään käyntiin. Päivä sisälsi kaikenlaisia pikku probleemoja ja kun vihdoin pääsin lähtemään tallille, matka tyssäsi yllättäen. Auton öljyvalo syttyi palamaan ja kurvasin auton nopeasti parkkiin. Ei auttanut, muuta kuin lähteä tallustelemaan jalan lähimmälle vara-osaliikkeelle/huoltoasemalle ostamaan öljyä. Hieman meinasi v-tuttaa. Noh loppujen lopuksi pääsin tallille vasta hämärän jo saapuessa. Tein tallihommat pikavauhdilla ja ehdin Elviksen kanssa vielä maastoon, ennen kuin säkkipimeys iski. Elvis oli onneksi taas tavallinen, hyväntuulinen oma itsensä, joten sain minäkin haihdutettua päivän ärtymykset mielestäni. Tavallaan oli aika jännääkin ratsastaa näin halloweenin aikaan tummalla hevosella, synkässä metsässä, usvan peittäessä peltoja. Elvis oli hämärässä aika terävänä ja ravasi hyvin lennokkaalla askeleella. Maasto sujui silti mukavasti, toinen toiseensa luottaen.

Halloween maasto

3 kommenttia:

  1. Kerrohan sitten, onko tuosta satulahuovasta ollut hyötyä! Kiinnostaisi itseäkin hankkia Jimpalle BOTin selänlämmitin tai vaikka huopa, jos se ehkäisisi jumeja.
    Toivottavasti hammaspaikoista olisi teille apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on BOT-selänlämmitin ollut jo vuosia käytössä, joten sen puolesta voin jo kokemuksia kertoa :) Minusta se on hyvä. Elviksellä on usein syksyisin lanneselkä helposti kireä. BOT auttaa lämmittämään ja verryttämään selkää jo ennen liikuttamista ja pitää sen vetreämpänä myös liikutuksen jälkeen. Meillä selänlämmitin on kiinni tarhaloimessa. Myös tuttujen hevosille ja entiselle hoitohepalleni selänlämmittimestä on ollut paljon hyötyä. Ex-hoitoheppa oli helposti vanhuuttaan jäykkä. Sillä käytettiin selänlämmitintä joko tarhailun ajan tai yön ajan ja selkeästi oli vetreämpi heppa :)

      Satulahuopa vaikuttaa minusta myös hyvältä. Lämmittää mukavasti selän ja sään lihaksia. Ehkäpä Elviskin on nyt notkistunut alkukäyntien aikana nopeammin huovan ansiosta. Niin paljoa tuo ei kuitenkaan lämmitä, että huovan alta hiki valuisi :D

      Toivotaan todella, että paikoista olisi hyötyä! Turhauttavia ongelmia nämä hammasvaivat.

      Poista
    2. Kiitos hurjasti, pitääpä alkaa kattelemaan ihan tarkoituksella noita BOTin tuotteita! :)

      Poista