torstai 17. marraskuuta 2016

Ruunaherran talvikuvaus

Tässä yksi lemppareistani, niin suloinen pörröponi <3

Jippii! Nyt saatte nähtäville Jennan ikuistamia, lumisia kuvia. Reilun vuorokauden on nyt satanut vettä ja lumet hupenevat uhkaavaa vauhtia. Me oltiinkin onneksi Jennan kanssa ovelia käytiin ottamassa talvisia kuvia Elviksestä jo viime sunnuntaina. Onhan ne joulukorttikuvat otettava hyvissä ajoin, eikä sitä edes tiedä tuleeko sitä lunta ennen joulua vielä. Kuulin kyllä, että ennustusten mukaan ei mustaa joulua tänä vuonna tulisi, mutta parempi ottaa varman päälle.

Ihastellaan nyt siis talvista maisemaa (ja hyvin karvaista ponia). Karataan hetkeksi karkuun todellisuutta, eli jäätävän kokoisia tilsoja, loskaa, kuraa, vettä ja p*skaa. Tänään nimittäin oli tallilla sekä mun, että ruunan huumori lopussa, kun paikoitellen tilsoitti niin perkuleesti. Ja kieltämättä ei kotonakaan ihan helppoa ole näillä keleillä pitkäkarvaisen koiran kanssa...


Metsäkuvaihanuus nro. 1


Nro. 2

Kuvaamaan lähtiessä talssimme ensin kesälaidunten ohitse, pikkuisen nyppylän päälle. Tarkoituksena oli saada näin kuvassa näkymään lumiset kuusenoksat taustana. Puiden alaoksilla lunta ei paljoa ollut, joten vaaleamman taustan saamiseksi piti vähän suunnitella ja sommitella. Elvis poseerasi metsätiellä oikein kauniisti. Alkuun se kyllä kovasti tutkiskeli ympäristöä ja tunki turpaansa lumipenkkaan. Tutkittuaan tarpeeksi, Elvis seisoi sitten ihan hievahtamatta paikallaan. Mutta ne korvat... Korvathan piti tietysti kuvia varten saada höristeltyä eteenpäin. Ruuna kuitenkin seistä tökötti paikallaan korvat rennosti sivuilla, vaikka kuinka koitettiin ääntelehtiä, heitellä lunta poispäin ja heilutella puun oksia.

"Mitä, kuka, missä???"








 Otettiin sitten käyttöön se lähes takuuvarma keino: soitetaan puhelimesta hevosen hirnuntaa. Ihan ei tämä kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Elvis kuunteli yhden hirnahduksen ja alkoi saman tien hirnumaan kovaa takaisin. Tietenkään se ei enää myöskään seissyt paikallaan, vaan marssi pikaisesti huolestuneen näköisenä kohti kännykkää. Piti siinä sitten ruunalle selitellä, ettei tässä mitään hätää ole. Tästä siirryimme sitten avarampiin maisemiin pellolle. Pellolle päästäksemme marssimme ensin järkyttävän jyrkän tai ainakin pitkän mäen ylös nilkkoihin asti yltävässä lumessa. Huh, tulipahan treeni tehtyä samalla. Pellolla ei juuri ehditty kuvailemaan, ennen kuin Elvis näki toisen hevosen. Siitähän se sitten hepuli alkoikin.

Villihevonen nro.1


Villiheppa nro. 2
Nro. 3
 Elvis oli jo ennen toisen hevosen ilmestymistä vähän vauhti päällä. Se ei malttanut oikein seisoa paikallaan seisotuskuvissa, joten ajattelin antaa sen vähän hölkötellä liinassa. Siinä saisi kivasti kuvia liikkuvasta kohteesta ja samalla saisi hevoselle vähän tekemistä tylsän seisomisen sijasta. Pienen hölkkäilyn jälkeenhän se varmasti malttaisi taas paremmin seisoa paikallaan. Vaan niin tosiaan kävi, että pellolle ilmestyi ravihevonen ja Elvis alkoi hössöttämään toden teolla. Ruuna kiiti liinassa laukkaa ympäri ja ympäri samalla tietysti kovasti kaverille hirnuen. Mitään vaarallista ei tässä kuitenkaan ollut, joten annoin ruunan laukkailla ihan rauhassa, rauhoitellen samalla äänellä. Jenna sai kyllä napsittua melkoisen vauhdikkaita (ja vauhkoja) kuvia. Voihan höpsö ruuna.


Tässä on kuvaajan sanoin pupuloikkakuva :)
Ainakin on nyt ne korvat tötteröllä, heh
Vauhtihirmu

 Ravurikaverin poistuttua pellolta alkoi Elvis pikkuhiljaa rauhoittumaan. Se ravaili hetken kuluttua jo ihan rennosti ja rauhallisesti liinassa. Seisoa se ei kuitenkaan oikein malttanut juoksentelujen jälkeenkään. Tai no kyllähän tuo seisoi ainakin pari sekuntia ja korvatkin olivat oikein tötteröllä. Kaverin perään piti kuitenkin vielä kuikuilla yliryhtisenä. Niin, että vähän rennommankin asennon olisi ruuna voinut ottaa. Kuvailujen jälkeen kahlattiin sitten vielä pellon läpi ja kiivettiin mäkipellon laitaa takaisin tallille. Elvikselle ei reissusta tullut edes hiki, vaikka reippaasti pellolla juoksikin. Allekirjoittaneen mielestä hangessa kahluu ja mäkien kiipeily oli kuitenkin sellainen treeni, ettei ihan joka päivä tälläistä kuvausreissua jaksa heittää. Mukavaa kyllä oli ja hienoahan on jälkeenpäin sitten saada näitä valmiita teoksia Jennalta.

Loppuraveja nro. 1

Loppuraveja nro. 2 Tässä jo varsin rento ja keskittynyt poni

Ryhdikäs 22v.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti