maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulumaassa kaikilla oma tahto

On vihdoin aika taas päivitellä kuulumisia. Reilut pari viikkoa sitä onkin taas ehtinyt vierähtää. Bloggaaminen on jäänyt taka-alalle, kun kuva- ja videomateriaalia on ollut hankalaa hankkia. Ahkerasti ollaan silti liikuttu Elviksen kanssa. Liikuttaminen helpottui varsinkin 12.12. jälkeen, kun vihdoin saimme tilsakumit alle. Jippii, nyt ei enää tilsakelejä murehdita! Ennen tilsakumien saamista sain liikutettua Elvistä vähän huonommin. Mikäli pakkasta oli noin 5 astetta tai enemmän, niin lumi ei paakkuuntunut. Sitä korkeammissa lämpötiloissa tilsaa kertyi niin paljon, että liikkuminen ei ollut järkevää mitenkään päin. Onneksemme näitä tilsakelejä ei kuitenkaan ole ollut monena päivänä peräkkäin. Ruuna joutui tilsakelin takia lomailemaan pisimmillään 3 päivää putkeen. Sitten jo taas pakastui ja päästiin taas intopinkeän hevosen kanssa jatkamaan treeniä.

Pakkaslukemien lisäksi on vaihdellut myös Elviksen vauhdikkuus. Viimeaikoina se on ollut yllättävän monena päivänä turhankin vauhdikas. Ruuna on painanut maastossa ohjalle heti lihasten lämmettyä kunnolla. Alkuun se siis kävelee ja ravaa ihan rauhassa, mutta sitten se alkaakin nopeasti keräämään kierroksia. Elviksen mielestä pitäisi päästä vaan kovempaa ja kovempaa. Pidätteitä se kyllä kuuntelee jos tosissani olen, mutta selvästi sitä pidättely kiukuttaa. Intoilun puhjetessa myös kävely on ollut malttamatonta.

Maastoillessa on saanut nauttia välillä upeista auringonlaskuista

Kännykkäkamera ei taivaanloistoa saa tallennettua, niin kuin ihmissilmä, mutta komeaa on ollut


Ensin ajattelin vauhdikkuuden johtuvan hämärässä menosta. Elvis on kyllä nyt vanhemmiten ruvennut jännittämään pimeässä liikkumista. Kenties näkö on iän myötä huonontunut? Duracell-pupuus on iskenyt kuitenkin myös valoisaan aikaan. Valoisalla olen uskaltanut myös kokeilla josko vauhti hidastuisi, kun lenkkejä kiertäisi useamman kerran. Ei auttanut ei. Elviksestä ei virta hyydy. Hiki sille kyllä vähän tulee talviturkkinsa kera. Kokeilin myös josko virta vähenisi, kun ruuna saisi laukata enemmän. Ei kyllä toiminut sekään. Elvis toki laukkaa mielellään, mutta kierroksilla käydessään se kyselee koko ajan "saako spurtata". Se myös ottaa sivuloikkia "säikähtäessään" kantoja tai kiviä ja lisäksi se yhtenä päivänä näytti taitonsa pysähtymällä laukasta parin kenguruloikan jälkeen niille sijoilleen mitään ilmoittamatta. Otsalamppukin meinasi tässä rytäkässä lentää kypärästä. Äkkipysähdyksen jälkeen ruuna jatkoi matkaa ihan muina miehinä rennosti kävellen.

Vauhtia riittää varsinkin yksin maastoillessa. Seura yleensä onneksi rauhoittaa menoa. Erityisen ylpeä olen ollut ruunasta, kun se on osannut käyttäytyä pellolla ratsastaessa todella hyvin. Eilen laukattiin jopa Janinan/Maggien kanssa vierekkäin! Eikä silti tullut mitään pukkilaukkakisaa, jes. Pellolla onkin ollut tosi hauska treenailla. Tilaa riittää ja lumi tuo kivasti vastusta. Pellolla saa lihakset hyvin auki reippaamassa menossa ja sitten taas ympyröillä saa jumppailtua muuten.

Kentällä Elvis on ollut vaihtelevasti tosi hyvä tai melko laiska. Tänään ruuna toimi kentällä tosi kivasti ja yhtenä päivänä se oli kentälläkin vähän turhan lennokas. Mutta sitten väliin on sattunut pari kertaa, jolloin Elvis on ollut todellinen tahmatassu. Noh ei kai sitä aina voi kiinnostaa. Harmi kun en ole nyt saanut materiaalia kenttätreenistä. Etenkin tämänpäiväisestä olisi ollut kiva saada dokumenttia. Tumman hevosen kuvaaminen on kyllä melko haastavaa näin pimeän aikaan, vaikka kentällä melko hyvät valot onkin. Jenna kirjoitteli kuitenkin omassa blogissaan viime kerrastaan Elviksen selässä. Kirjoitus kuvineen ja videoineen löytyy täältä.

Tällä turkilla luulisi Elviksen tarkenevan

Vihdoin ne tilsakumit ja kengittäjä laittoi yllätyksenä myös komeat kuparinaulat!


Tylsää ei siis ole taaskaan ollut Elviksen kanssa. Yksikään päivä ei ole tämän ruunan kanssa samanlainen. Elvishän on oikeasti tosi kiltti hevonen, mutta kyllä se vaan saa actionia aikaiseksi vauhdikkuutensa ja oman tahtonsa kanssa. Vaikka ruuna normaalisti herttainen onkin, niin osaa Elvis myös kiukutella sille päälle sattuessaan. Juoksuttaessa ruuna on taas näyttänyt melko hurjia pukkeja. Tuo juoksuttaminen kun ei ole herran lempipuuhaa ja minä menin törkeänä juoksuttamaan viikon sisällä jopa kaksi kertaa kiireideni takia! Kiukunpuuska saattaa joskus tulla myös mikäli kaveri menee tai meinaa mennä ohi. Kaverin yrittäessä ohittaa, laittaa Elvis korvat tiukasti luimuun ja painaa ohjalle. Mikäli kaveri ei silti usko ja yrittää jatkaa ohittamista saattaa seuraavaksi seurata kiukkuisia pukkeja. Tämän herran ohitsehan ei oo kellään asiaa! Ihan kiva kuitenkin, että yleensä Elviksestä on ihan mukavaa köpötellä kaverin perässä tai rinnallakin.

Elviksen oma tahto, vireys ja kilpaviettisyys ovatkin syynä sille, etten ole lähdössä tämän hevosen kanssa kokeilemaan pelkällä kaulanarulla menoa :D Kiltistihän se toimii kuolaimettomilla, mutta intopinkeyden iskiessä olen ihan tyytyväinen, että päässä tai suussa on jotain millä hallita. Ihan huvikseni tässä kokeilin kaverin kanssa maastoillessa antaa ruunan kävellä ihan pitkin ohjin, vaikka sillä olikin vauhti päällä. Nätisti se kyllä käveli pitkin ohjin monta sataa metriä, mutta kun ylämäki avautui, niin ei enää Elviksen hermot kestäneet. Mäkeen oli pakko pyrähtää korvat tötteröllä laukaten. Viis siitä, että kaveri jäi jälkeen. Noh mulla kuitenkin oli ne ohjat, joten keräsin vain ohjat tuntumalle, pidätin vähän ja totesin ruunalle, että ootetaas kaveriakin. Pelkän kaulanarun kanssa oltaisiin varmaan jatkettu laukkaa kotia asti. Katsotaan asiaa uudestaan sitten kymmenen vuoden päästä, mikäli nuo Elviksen menohalut on sitten jo vähentyneet :)

Sisu pääsee myös usein tallille mukaan. Tallilla saa aina muilta ihmisiltä rapsutuksia, mikä on Sisusta ihan huippua :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti