lauantai 3. joulukuuta 2016

Plussalta pakkaselle ja toisin päin


Tässä reilun parin viikon aikana on ollut kyllä harvinaisen vaihteleva säätila. Elviksen talvikuvauksien jälkeen tuli plussakeli, joka sulatti nopeasti kaiken lumen. Maisema muuttui kauniin lumisesta, mutaiseksi ja harmaaksi. Tavallaan se ei Elviksen ja mun kannalta ollut niin kovin huono juttu. Meillä kun ei vielä ole tilsakumeja, niin lumiukkokelillä ei treenit tilsojen takia onnistu. Hetken saatiin taas mennä sulilla kesäpohjilla. On kyllä kiva ratsastaa ilman, että tarvitsee pelätä liukastumista tilsojen, alta rullaavan lumen tai liukkaan jään takia. Miinuspuoli lumien lähdössä oli tietty se, kuinka kaikki muuttui niin kamalan synkän ja ankean näköiseksi. Eikä se kyllä ollut kurakelillä yhtään hauskaa, kun tarhassa oli vastassa korviin saakka mudan peitossa oleva eläin.  Pahimpina päivinä sai ensin pestä ruunan loimineen, sitten ilman loimea päätä myöten ja lopulta vielä uudemman kerran ratsastuksen jälkeen. Ah niin ihanaa tämä hevosharratus Suomessa!

Tässä lumitilanne oli vielä heikohko


Kuluneena aikana on liikuttu ihan tavalliseen tapaan. Maastoilua reippaasti ja rennosti ja sopivissa väleissä koulutreeniä kentällä. Myös Jenna kävi pari viikkoa sitten ruunaa reenailemassa. Oli ihan kiva saada taas joku muu käymään Elviksen selässä. Silloin pääsee itse katsomaan maasta, että miten se hevonen liikkuu. Kiva oli myös saada kommettia Jennalta ruunan ratsastettavuudesta. Mieltä piristi ainakin se, että Jennankin mielestä Elvis liikkuu varsin hyvin ja vetreästi tällä hetkellä. Mitään varsinaisia jumeja tai vaivoja ei vaikuta olevan. Hieno homma, kohta 23 vuotiaaksi kääntyvän hevosen kanssa!



Vaihtelevat lämpötilat saivat aikaan kivoja jäämuodostelmia Kymijoen rannoilla

2

3

Plussakelien jälkeen saatiin pian taas lumi maahan. Tilsakelillä kävin parina kertana ajamassa, sillä ajaessa liukastelun mahdollisuus on paljon pienempi. Elviksen on helpompi pitää tasapainonsa kärryjä vedettäessä, kuin silloin kun paino on selässä. Ihan pahimpina tilsapäivinä pidin kyllä ihan suosiolla vapaata useammankin päivän. Ihan turhaa mennä rikkomaan hevosta ja/tai itseään. Parista vapaapäivästä kun hevonen ei mene rikki, toisin kuin siitä, että se kompuroi tilsan kanssa ja vaikka reväyttää jotakin. Onneksi viime aikoina on lämpötilalukemat painuneet myös kunnolla miinuksen puolelle. Silloin ei tilsoista tarvitse murehtia.

Tässä räpsyssä oli vaan jotain hauskaa :D
Pörröinen ukkeli 3.12.2016


Maastossa Elvis on ollut päivästä riippuen vauhdikas tai mukavan rento ja letkeä. Ollaan päästy tekemään rentoja ilman satulaa maastoiluja niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Sitten taas toisena päivänä ruunalla on saattanut olla hirmuinen meno päällä. Eräänä kertana olimme maastossa Janinan ja Maggien kanssa. Alkumaasto sujui rennoissa meiningeissä, mutta tunnelma muuttui päästettyämme Lassi-ravurin ohitsemme. Kärryjen näkeminen herätti taas Elviksen sisäisen kilpahevosen. Aivan älyttömiä kierroksia ruuna ei ottanut, sillä laitettiin Maggie menemään edelle jarruksi. Hiittisuoralla ravattiin Elviksen kanssa kuitenkin nopeampana edellä. Ruunaherra jaksoi painaa tohkeissaan ohjalle koko hiittilenkin ajan ja pidätteeseen se välillä reagoi kiukkuisesti luimistaen ja päätä viskaisten. Hiittilenkiltä siirryttiin erittäin tarmokkaasti kävellen kaurapeltolenkille, jossa Elvis malttoi sitten kuunnella pidätettä ilman kiukutteluja ravatessakin. Kaurapellon lenkillä me ei olla koskaan päästelty täysiä, joten siellä menohalut eivät olleet aivan niin kovat. Toki ruuna sielläkin ravasi melkoisen lennokkaasti ja varmasti olisi lähtenyt tykittämään täysiä, jos luvan olisin antanut. Hauska ukkeli :)

Pieni metsäretki loppukäynneiksi :)

Tänään käytiin taas treenailemassa kentällä ja täytyy sanoa, että varsin kivasti meni. Kentällä on nyt hyvä luminen talvipohja, joten päästiin harjoittelemaan ihan kaikissa askellajeissa. Alkulämmittelyjen jälkeen tein ravissa keskiympyrää, kahdeksikkoa ja kolmikaarista kiemuraa. Elvis oli oikein miellyttävä ja tavallaan helppo ratsastaa. Ruuna liikkui eteenpäin, keskittyi ja taipuikin kivasti. Laukkaa tehtiin ensin keskiympyrällä, mutta sitten jonkin aikaa laukattuamme, Elvis vähän kompastui. Sen jälkeen Elvis oli sitä mieltä, ettei se uskalla laukata kunnolla ja haettiinkin sitten vähän itseluottamusta laukkaamalla isolla uralla. Pitkillä sivuilla ruuna uskalsi ponnistaa enemmän ja sitten hoksasi, että pystyy sitä kaarteenkin laukkaamaan ihan rohkeasti. Elvis on tosi tarkka pohjista ja ihan hyvä niin. Laukkojen jälkeen tein ravia pääty-ympyröillä ja lävistäjällä tempoa lisäten. Loppukäynneiksi heitin ruunalle viltin selkään ja lähdettiin metsään samoilemaan. Ihanan näköistähän siellä oli lumisten puiden keskellä, auringonlaskun aikaan.


<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti