perjantai 30. joulukuuta 2016

Ratsut vaihtoon!

Torstaina 22.12. oli tallilla hieman jännitystä ilmassa. Olimme sopineet. että nyt vihdoin kaikkien niiden puheiden jälkeen toteutetaan suunnitelmia. Vaihdoimme siis Janinan kanssa ratsuja. Janina pääsi kokeilemaan Elvistä ja minä Janinan tammaa Maggietä. Meitä kumpaakin jotenkin jännitti tämä hevosten vaihto, vaikka kyllähän me tiedetään, että sekä Elvis että Maggie on aivan turvallisia ja kilttejä heppoja. Silti sitä on vaan niin tottunut ratsastamaan vain sillä omalla hevosella. Vieraalla hevosella ratsastuksesta oli taas vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Hili-suomenhevosen kanssa olin käynyt maastoilemassa parisen viikkoa sitten, mutta sitä ennen olin ollut jonkun muun ratsun selässä melkein vuosi sitten.

Elvis: "nyt tässä on jotain kummallista..."

Ensimmäiseksi pääsi Janina Elviksen selkään. Janina aloitti tutustumalla käynnissä Elvikseen. Pikkuruunan liikkeet ovat varsin erilaiset verrattuna Maggieen, vaikka kyseessä onkin samaa rotua olevat hevoset. Pähkinänkuoreen tiivistettynä voisi sanoa, että Elviksellä on pitkät ja matalat askeleet ja Maggiellä sen sijaan lyhyemmät ja korkeammat. Tästä johtuen liikkeet tuntuvat ihan erilaisilta selässä istuessa. Janina jatkoi käyntityöskentelyä tekemällä väistöjä. Elvis nimittäin meinasi helposti kulkea takapää hieman uran sisäpuolella kulmissa. Väistöt ovat Elvikselle aika vaikeita vielä, kun siinä joutuu keskittymään jalkoihin ja työskentelemään takaosalla. Luminen ja hieman epätasainen pohjakin hankaloitti asiaa, mutta kyllä sieltä alkoi löytyä sivuaskelia ja hetkittäistä pyöristymistäkin.


Väistöä vasemmalle


Tässä kuvassa vielä havaittavissa hiukan jännittynyt Elvis

Mutta tässä jo rennompana

Elviksen iso askel ei oo helppo istua ja sitten vielä tuo satula joka kippaa ratsastajaa eteen lisähaasteena


Väistöjen jälkeen siirryttiin raviin. Tai no Elvis tarjosi taas alkuun kovasti peitsiä. Se tekee niin usein jos, sitä jännittää. Peitsista päästiin parin yrityksen jälkeen eroon ja Janina sai tutustua Elviksen pomppuisaan raviin. Aluksi ravikin oli jännittynyttä. Ruuna kulki hetken pää pystyssä. Se myös puristi häntäänsä tiukasti pyllyä vasten. Mutta rehtinä ruunana se ei kuitenkaan tehnyt mitään ylimääräistä, vaan ihan sen mitä pyydetäänkin. Jännitys sitten karisikin hetken kuluttua. Janina ravaili tovin verran, kokeili vähän laukkaa ja teki sitten sen jälkeen loppuverkat. Pidettiin tämä kokeilu nyt varsin lyhyenä ja lopetettiin kun homma alkoi sujumaan.

Elviksen hoidon jälkeen oli minun vuoro jännittää Maggien selkään nousemista. On se kumma miten sitä osaa jännittää tuollaistakin, vaikka tiedän, että kyseessä on kiltti ja varsin mutkaton tamma. Selkään noustessani tunsin kuitenkin itseni väistämättä alkeisratsastajaksi. Koulusatula tuntui pitkästä aikaa hassulta ja hevonen leveämmältä ja korkeammalta. Sitähän se Maggie toki onkin pieneen ja kapeaan Elvikseen verrattuna. Liikkeet tuntuivat ihan oudoilta ja niihin piti alkuun totutella ihan rauhassa uraa kiertämällä. Totuttelun jälkeen pääsin ottamaan ohjat tuntumalle ja tekemään ympyröitä ja voltteja. Varsin pian sainkin Maggien Janinan ohjastamana kivasti tuntumalle, hyvässä muodossa. Vitsit olisi kiva, kun saisin Elviksenkin kulkemaan käynnissä tuolla tavalla!






Nätti Maggie 😘Kuvanlaatu on tosi surkea kun ilta oli hämärä ja sumuinen, sekä hevoset tummia.

Käynnistä siirryttiin raviin, joka sekin hetken vaati totuttelua. Maggien ravi on pehmeämpää kuin Elviksellä, mutta se heilauttaa jotenkin eri suuntaan. Elviksellä ravatessa ravi pompauttaa eteen ja ylös, kun Maggiella ravi heilautti ylös ja sivuille. Pääsin ravailun makuun kuitenkin ihan kivuttomasti (vihlonneesta polvestani huolimatta). Mukavasta ravista piti tovin kuluttya siirtyä myös laukkaamaan. Laukkaaminen uudella hevosella saa aina minussa vanhan laukkakammon pyörimään vatsanpohjassa. Maggielläkin laukkaaminen kieltämättä jännitti. Ensin pyysinkin liian varovasti laukkaa ja en saanut sitä nousemaan. Sitten pyysin reippaammin, mutta Maggie kompastui juuri laukannostossa. Siinä vaiheessa päässä kävi pieni tyhmä ajatus "no jos mä vaan jättäisin laukkaamisen välistä ja menisin sitä turvallista ravia". Ajatus alkoi ärsyttämään minua itseänikin ja päätin, että kyllähän me perhana laukataan. Pyysin laukkaa uudestaan selkeästi ja sieltähän se sitten nousikin. Sitten sainkin vain keskittyä istumaan Maggien keinuhevoslaukassa.

 

Jee me laukataan!






Maggien laukka on Elviksen laukkaan verrattuna lyhyttä, hallittua ja paremmin ponnistavaa. Maggie osaa laukassa myös koota ja pyöristää itseään. Olikin todella kiva päästä pitkästä aika ihan kunnolla laukkaamaan. Totuttelua se vaati, kun kehoni ei tälläiseen ole nyt tottunut laisinkaan. Askel askeleelta ja laukannosto toisensa perään, aloin taas nauttimaan ratsastamisesta. Muutaman noston kohdalla kävi mielessä, että "apua nyt se linkoaa mut selästä". Tämä johtui siitä, kun sain Maggien ponnistamaan laukkaan oikein kunnolla takaa. Kerran tamma nostossa oikein örähti keskittyessään kovasti ponnistamaan hienon noston. Maggie antoikin hyvää tuntumaa siitä, että mihin Elviksen kanssa voisi tavoitella.






Sain taas huomata jännittäneeni ihan turhaan. Meillä meni Maggien kanssa oikein mukavasti näin ensikerraksi ja täytyy sanoa, että olen hyvin iloinen, että pääsin Maggiellä ratsastamaan. Tuntui, että opin hetkessä paljon asioita, kun Janinakin oli mukana neuvomassa. Sehän se ratsastuksen suola onkin, kun aina saa oppia uutta ja tehdä yhteistyötä hevosen kanssa. Kieltämättä nyt minulla nousi entistä enemmän hinku päästä välillä vaikka ratsastuskouluun tunneille. Vaikka tottakai Elviksen kanssa harrastaminen on kaikista parasta, niin toisilla hevosilla ratsastus opettaa paljon, myös oman hevosen treenaamisesta. Toivottavasti siis pääsen olemaan yhä useammin satulassa!


2 kommenttia:

  1. Vierailla hevosilla ratsastaminen on kyllä tosi hyvää vaihtelua, siitä saa ihan uutta motivaatiota omankin kanssa treenailuun! Mullakin laukkakammo nostaa päätään aina uusilla hevosilla ratsastaessa ja vielä satunnaisesti Jimpankin kanssa... jospa sitä pikkuhiljaa pääsis siitäkin kokonaan eroon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellinen motivaatioboosti kyllä tuli, kun pääsi Maggien selkään! :)

      Minulla laukkakammo tuli ollessani n.7-8v. ja muistuttelee olemassaolostaan, kun alla on vieras hevonen. Siihen ei taida auttaa kuin laukkaaminen. Mieluiten turvallisilla vierailla hevosilla, niin että itsetunto saa kasvaa :)

      Poista